10 cm L/40(n) ja muita tykkejä

Torstai 10.4.2025 - Reino Myllymäki

Kolmatta matkaa Pohjois-Norjaan ja kolmatta matkaopasta Pohjois-Norjan linnoitteille valmisteltaessa löytyi Hammerfestistä outo patteri ja sillä outo tykkimalli.

Patterin nimi on MKB 5./514 Fuglenes, jonka krigskart.no sijoittaa rantaan suurin piirtein Hammerfestin lentokentän kiitotien päähän. Ilmakuvilta alueelta löytyy ainakin yksi ilmatorjuntatykin tykkiasema ja ainakin yksi bunkkeri.

Tarkemmin asiaa tutkittaessa selviää, että rantaviiva on vuosien kuluessa tällä kohtaa muuttunut suuresti täyttötöiden seurauksena. Finnmark under hakekorset -kirja sijoittaa patterin isojen tykkien asemat Rosmåleniin rannalle. Jos tieto pitää paikkansa, tykkiasemat ovat omakotiasutuksen alla. Koko lahti on muuttunut lähes Jäämerestä erotetuksi pienvenesatamaksi. No, eiköhän asia valkene, kun pääsee paikan päälle.

Oudon patterin tykitkin ovat olleet outoja, 10 cm L/40(n). Eli norjalaisia tykkejä, jotka paljastuvat miinalaiva Frøyalta pelastetuiksi 101,6 mm eli neljän tuuman tykeiksi. Patterin vahvuus - kolme tykkiä - on juuri Frøyan aseistus. Toisen tiedon mukaan tykkejä olisi ollut neljä.

Miinalaiva Frøya ajettiin maihin 13.4.1940, jotta laiva ei jäisi saksalaisten haltuun. Saksalainen U-34 kapteeninsa Wilhelm Rollmannin johdolla ampui aluksen perään torpedon varmistaen, että 595 tonnin vuonna 1906 valmistuneesta aluksesta ei ollut enää mihinkään.

Aluksen tykit olivat kuitenkin uudempia kuin alus itse. Norjan kuudessa Sleipner-luokan hävittäjässä oli kolme samantyyppistä tykkiä ja aluksista ensimmäinen laskettiin vesille vuonna 1936. Paljastuu, että tykit olivat Boforsin valmistetta. Sleipner-luokan aluksissa tykit olivat mallia M II ja Frøyan tykit olivat mallia M I. Suurin piirtein tuon verran tietää asiasta Naval Weapons of WWII -kirja. M II -tykeissä oli patruunalaukaus ja M I -tykeissä arvellaan olleen myös.

Boforsille 101,6 mm kaliiperi oli harvinainen. Tosin juuri tuota kaliiperia olevia tykkejä asennettiin romanialaiseen Delfinul-sukellusveneeseen, 105-millisinä puolalaisiin Orzel-luokan sukellusveneisiin ja ruotsalaisiin Arholma-luokan miinalaivoihin. 105-millisiä olivat myös panssarilaivojemme kaksoisaputykit ja samaa kaliiperia olivat myös 105 K 27 -kenttätykit. Jotain sukua noille lienee outo tykkimme ollut, joskin pituuskaliiperi 40 tuntuu aika harvinaiselta sekin.

Delfinulin tykki löytyy Romanian laivastomuseosta. Kuva: Wikimedia Commons.

Näin tietoja eri lähteistä yhdistelemällä päästiin vähän kartalle siitä, millainen tuo Hammerfestin 10 cm L/40(n) -tykki oli. Vaan millainen on MKB 3./512 Lyngenin 12 cm L/44 tykki? Tykkimallin kerrotaan olleen vuodelta 1897 ja Nordenfeltin valmistama. Tykit olivat olleet Bolaernessa ja siirretty Spåkenesiin eli Djupvikiin Lyngen- eli Yykeänvuonon rannalla. Saksalaiset ottivat tykit käyttöön helmikuussa 1941. Mutta maaliskuussa 1942 he luovuttivat ilmeisesti siksi, etteivät saaneet tykillä osumaan mihinkään. Ne korvattiin 15 cm SKC/28 -tykeillä, jotka olivat saksalaisia laivastotykkejä.

12 cm L/44 -tykkejä ei löydy mistään, ei ainakaan siitä kirjallisuuden osasta, johon olen tutustunut. Ei hajuakaan, millainen tykki on ollut kyseessä. Tämä tykki taitaa kuulua neljännen matkaoppaan alueelle.

Nina-tykit

Sunnuntai 6.4.2025 - Reino Myllymäki

Norjalaisessa rannikkotykistöä käsittelevässä kirjallisuudessa on käsite Nina-tykki. Sillä on yllättävä kytkös Suomeen.

Venäjän taistelulaiva Imperator Aleksandr III nimettiin ensimmäisen maailmansodan aikana Voliaksi ja valkoisten käsissä vielä kertaalleen General Alekseyeviksi. Laiva jäi ainoan matkansa päätteeksi Bizertan satamaan Tunisiassa. Ilmeisesti vuonna 1936 (toisen tiedon mukaan jo vuonna 1924) laiva romutettiin satamamaksujen kattamiseksi. Irrotetut aseet varastoitiin.

Kesällä 1939 suomalaiset saivat vihiä näistä Bizertan tykeistä ja pyysivät saada ostaa näistä seitsemän järeää tykkiä. Ranska ei antanut vientilupaa. Talvisodan sytyttyä ranskalaisten päättäjien mieli muuttui ja vientilupa heltisi 4.1.1940.

Tykkejä noutamaan lähetettiin kolme alusta. 3 100 tonnin S/S Karl-Erik sai lastikseen neljä 12 tuuman eli 305 mm tykkiä L/56. Alus onnistui purjehtimaan Turkuun, missä lasti purettiin välirauhan jo tultua 21.5.1940.

2 022 tonnin S/S Juliette sai samanlaisen kuorman ja purjehti Liinahamariin Petsamoon, missä 50 tonnin painoisten tykinputkien siirto pois aluksesta jäi tekemättä sopivan nostokaluston puutteessa. Niinpä tykit peitettiin viljalla ja tällaisessa lastissa alus pourjehti Turkuun, missä lasti purettiin 8.9.1940.

Kolmas alus, 3 150 tonnin S/S Nina sai vastaavanlaisen neljän järeän tykin kuorman lisäksi kuormakseen 18 kappaletta 130 mm tykkiä L/55. Laiva oli 10.4.1940 Bergenissä, missä saksalaiset ottivat kuorman haltuunsa. Järeät tykit pystytettiin Kanaalisaarille, 130 mm tykeistä tehtiin kuusi kolmetykkistä patteria Pohjois-Norjaan. Näitä tykkejä siis norjalaiset kutsuvat Nina-tykeiksi.

Patterit olivat MKB 1./513 Tana Tenojoen suulla, MKB 3./514 Porsanger Treviknesetin eli Kolmenkymmenenniemen kärjessä (joka sai elokuussa 1944 miehistönvaihdoksen yhteydessä tunnuksen HKB 31./971), MKB 1./514 Hammerfest Rypklubbenilla, MKB 4./514 Alta Finnesissä, MKB 9./504 Nordfjordissa Rugsundöyalla ja MKB 2./514 Kibyssä Vesisaaresta hieman itään.

Pattereista viisi sijaitsi siis Lyngen-linjan itäpuolella. Niistä HKB 31./971 siirrettiin Henningsvaeriin, missä sai tunnuksen MKB 6./514, MKB 1./514 siirtyi Lyngvaeriin tunnuksensa säilyttäen, samoin Rishaugeniin siirretty MKB 4./514. Saattaa olla, että MKB 1./513 Tanan ja MKB 2./514 Kibyn tykit tuhottiin paikoilleen tai ne menetettiin siirron aikana, sillä muualle näitä tykkejä ei tiedetä pystytetyn.

Kuva: Bundesarchiv via Wikimedia Commons.

Ehkäpä sama paikka nykykunnossa syksyllä 2024. Kuva: Reino Myllymäki

Sää linnoitebongauksen mausteena

Perjantai 4.4.2025 - Reino Myllymäki

Kun reissuun lähtee, sää on mikä on. Toki reissun voi yrittää ajoittaa sään perusteella, mutta kaikkien varausten ja muiden juttujen yhteensovittaminen sään kanssa voi olla mahdoton yhtälö.

Kevään 2024 reissulla lämmin sää seurasi meitä Kirkkoniemeen saakka, mutta sitten lämpötila laski olennaisesti. Kirkkoniemestä mentiin sitten Hurtigrutenin laivalla Vuoreijaan sumuisessa ja vähätuulisessa säässä. Vuoreijaan ei virallisesti tule koskaan kesää eli lämpötila ei koskaan nouse pysyvästi yli 10 celsiusasteen. Vuoreijasta länteen alkoi sitten taas kelit lämmetä ja matkasta selvittiin ilman isoja sateita.

Syksyn 2024 reissulla luvassa oli kovaa tuulta. Tuuli pääsi täyteen voimaansa Vuoreijassa, jonne Kirkkoniemestä mentiin tietä pitkin Pykeijässä poiketen. Vuoreijassa kaupungissa roskapöntöt lensivät pitkin katuja ja Vardö-Renöysundin linnoitteilla vieraillessa vastatuuleen ei tahtonut päästä ja myötätuuleen ei uskaltanut hypätä, kun ei tiennyt mihin louhukkoon leijailee...

Hurtigruten ilmoitti pysäyttäneensä laivat Hammerfestiin, joten buukkaamamme sihteellisen lyhyt Vuoreija-Berlevåg-laivamatka muuttui pitkäksi ajoksi. Tosin Hurtigrutenin asiakaspalvelu ei tietänyt asiasta mitään, sitä piti valistaa.... Palauttivat kuitenkin rahat. Vardö-Bussesundin linnoitteilla vierailtaessa kuitenkin näimme merellä valko-puna-mustan aluksen eli siellä oli Hurtigrutenin laiva (alla) odottamassa parempaa säätä.

Jälkikäteen selvitin, että Vuoreijan lentoaseman tuulimittari näytti noihin aikoihin 20 m/s, puuskissa 25,8 m/s. Luulen, että Vardö-Renöysundissa tuuli vielä kovempaa.

Emme kuitenkaan tienneet, mitä oli edessä. Vuoreijasta ajoimme Berlevågiin ja Berlevågista Mehamniin. Jälkimmäisellä välillä tie kulkee Vestertanan ja Ifjordin välisellä ylänköalueella yli 300 metrin korkeudessa. Mitä ylemmäksi noustiin, sitä alemmaksi lämpötila painui ja alkoi sataa lunta. Lopulta tie oli kokonaan valkoinen. Onneksi uudet kesärenkaat antoivat riittävän kitkan ja pääsimme turvallisesti majoituspaikkaan Mehamniin. Mutta myös Bekkarfjordin, Hopseidetin ja Mehamnin välisillä ylänköalueilla satoi räntää.

Tämän jälkeen näimme lunta vain vuorten ja tunturien huipuilla ja rinteissä. Tuuli laantui jossain määrin, mutta alkoi sataa. Yhdistelmä lopulta lopetti linnoitevierailut ja Altasta suunnistimme Palojoensuun kautta Rovaniemelle ja autojunaan.

Pohjois-Norjassa sää voi muuttua nopeasti. Sen koimme kevään reissulla Kirkkoniemessä, kun yhdessä yössä päivälämpötila putosi kymmenisen astetta. Jälkimmäinen reissu osoitti puolestaan oikean pukeutumisen merkityksen. Korkeakauluksisen paidan päällä minulla oli paksu golf-tuulipaita ja sen päällä vettä sietävä tuulitakki. Päässä korvuksellinen sadelippalakki mallia golf. Näillä pärjäsi hyvin, kunhan alla oli pitkä kerrasto.

Säätä ei Pohjois-Norjassa parane jättää huomiotta. Mutta kesällä 2024 kesä ilmeisesti tuli myös Vuoreijaan. Meillä oli siellä molemmilla reissuilla sama majoitus, jonka omistaja kertoi juhannuksen jälkeen olleen kaksi kuukautta lämmintä. Sattumaa vai ilmastonmuutos?

Kuvat: Reino Myllymäki

Linnoitteet löytyivät sieltä mistä pitikin...

Maanantai 31.3.2025 - Reino Myllymäki

Viime syksynä tehdyn Pohjois-Norjan retken viimeisiksi kohteiksi piti jäädä patterit HKB 6./971 Kistrand ja HKB 31./971 Porsanger. Krigskart.no:n mukaan edellisen piti sijaita Veinesetin niemimaalla ja jälkimmäisen Treviknesetin eli Kolmenkymmenenniemen nokassa olevalla kallioilla.

Ilta painoi pahasti päälle ja satoi. Lisäksi Veinesetin kohdalla oli E6-tien oikaisutyömaa, jossa oli liikennevalot. Veinesetin liittymän etsiminen ei oikein tullut siinä tilanteessa kysymykseen, joten ajoimme ohi. Kolmenkymmenenniemen kohdalla pysähdyimme, mutta totesimme, että mukana olevalla ajokalustolla ei ollut asiaa ylös kiemurtelevalle tielle ja jalkapelissä sinne lähteminen ei innostanut, koska sekä hämärsi että satoi.

Minua oli kovasti epäilyttänyt, että oliko Veinesetin niemellä oikeasti ollut HKB 6./971 -patteria, sillä ilmakuvasta (yllä) ei oikein löytynyt jälkiä minkäänsorttisten tykkien asemista. Sain käsiini Finnmark under hakekorset -kirjan 1980-luvulla ja sen kartta (alla) osoitti, että niemellä olikin vain kulma- ja etäisyysmittausasema. Huh hyvä, ettei menty sinne...

Yllä oleva kartta osoittaa 75 mm tykeillä varustetun HKB 6./971 Kistrand -patterin sijainniksi Treviknesetin eli Kolmenkymmenenniemen kärjen kalliot ja 130 mm laivatykeillä varustetun HKB 31./971 Porsanger -patterin sijainniksi Nymo-nimisen paikan mantereen puolella niemen luoteispuolella.

Kun menin ilmakuvalta (yllä) etsimään jäänteitä viimeksi mainitun patterin tykkiasemista, en löytänyt yhtään mitään. OK, kohdalta on viety E6-tie sodan jälkeen läpi, mutta yleensä tällaisissa tapauksissa löytyy jotain.

Oli pakko pysähtyä miettimään. Aloin ajatella kuin saksalainen upseeri, joka on sijoittamassa rannikkotykkejä maastoon. Tulin tulokseen, että 75 mm kenttätykit olisi helpompi vetää 40 metrin korkeuteen Treviknesetin kalliolle rakennettuihin asemiin, mutta 130 mm pyörättömät laivatykit olisi hyvä jättää vuonon rantaan. Missä niillä olisi paras ampuma-ala? Treviknesetin kärjessä.

Sieltä löytyi todennäköiset asemat kolmelle 130 mm tykille. Kun ajoimme syksyllä 2024 tästä ohi, huomiomme kiinnnittyi vasemmalla oleviin kallioihin, ei oikealla olevaan merenrantaan. Illan hämärtyminenkin haittasi.

Seuraavalla pohjoisen reissulla on varmistettava vielä päätelmän oikeellisuus.

Ilmakuvat: norgeskart.no.

Saksalaiset rannikkotykistön linnoitteet Pohjois-Norjassa

Perjantai 28.3.2025 - Reino Myllymäki

Moni on kysynyt, miksi kiinnostuin Pohjois-Norjan linnoitteista niin paljon, että olen tehnyt kaksi matkaa Pohjois-Norjaan ja julkaissut aiheesta kaksi matkaopasta.

Syy on siinä, että meillä on Suomessa kovin vähän samantapaisia rakenteita jäljellä. Ensinnäkin, taistelumme on suurelta osin käyty Suomen nykyisten rajojen ulkopuolella, jolloin moiset rakenteet ovat löydettävissä Venäjältä. Toisekseen, olemassa olevista Salpalinja ei joutunut taisteluun koskaan. Suomenlahden saarilla on kyllä rannikkotykistön linnakkeita, jotka suurelta osin ovat vaikeasti saavutettavissa.

Ilmailun ohella olen kiinnostunut myös tykeistä teknisinä laitteina. Kirjahyllystäni löytyy kotimaista kirjallisuutta niin rannikko-, kenttä- kuin ilmatorjuntatykeistä.

Pohjois-Norjassa vierailin vanhempieni mukana ensimmäisen kerran kai vuonna 1975. Etelämpänä olen käynyt myöhemminkin, kuten vuosina 1995 ja 2014, mutta kevätretki 2024 synnytti vierailujen sarjan, joka tullee jatkumaan kuluvana vuonna.

Kahdella viimevuotisella vierailulla hämmästelin sitä, miten huonosti opastettuja kohteet ovat. Voisi sanoa, että ne ovat lähes unohdettuja. Opasteita kohteille ei ole, joten pitää tarkasti tietää, mistä ne löytää. Muutamissa - esimerkiksi Ekkeröyllä, Mehamnissa ja Gamvikissa - on opasteita paikan päällä, mutta muissa ei. Alueet sinänsä ovat jonkinlaisia kulttuuriperintökohteita, mutta tiedän pahoin asutuksen puristukseen jääneitä ja jopa tuhoutuneita kohteita.

Matkaoppaat Pohjois-Norjan linnoitteille opastavat perille ja kertovat paikan historiasta. Jos ne saavat ihmiset liikkeelle Pohjois-Norjaan, luvassa on kohtuullinen määrä liikuntaa ja paljon raitista ilmaa.

Suomenkieliset versiot kahdesta ensimmäisestä oppaasta on käännetty englanniksi ja julkistetaan 5.4.2025.

Rakentamismääräyskokoelmasta löytyy portaan kaava

Lauantai 23.7.2022 - Reino Myllymäki

Rakensin juhannuksena 2011 portaita anoppilaan. Lisäksi kirjoitin portaiden rakentamisesta blogikirjoituksen, josta tuli kestohitti. Se peittosi niillä sivustoilla, joilla se oli 11 vuoden ajan julkaistuna, kaikki johtamisen, kehittämisen ja mentoroinnin kirjoitukset lähes millä tahansa ajanjaksolla. Nyt pelastin kirjoituksen tälle sivustolle, koska ilmiselvästi sillä on kysyntää.

Juhannuksena 2011 oli tarkoitus tehdä portaat, jotka mahdollistaisivat sekä sujuvan liikkuumisen kävellen ikäihmisille että portaiden käyttäminen rampin alustana pyörätuolilla avustajan kanssa liikuttaessa. Jälkimmäisessä tapauksessa suositellaan max. 1:5 nousua; jos on tarkoitus kulkea omatoimisesti, pyörätuoliluiskan kaltevuus on 5 % tai 8 %, jos kuuden metrin välein tehdään kahden metrin tasanne.

Olet varmaan sinäkin, lukijani, kävellyt joskus portaita, joissa on ollut mielestäsi jotain outoa. Joskus outous liittyy siihen, että askelmat eivät ole keskenään saman korkuisia tai pituisia. Joskus taas on kysymyksessä silkka mitoitusvirhe.

Päässäni on kaava, jolla olen rakentanut useat hyvänä pidetyt portaat: 2 x nousu + 1 x etenemä = 63 cm. Tällä kaavalla:

• tavanomaisen sisäportaan (nousu 17,5 cm) etenemän pitää olla 28 cm (63 cm - 2 x 17,5 cm)
• juhannuksena rakentamani portaan nousuksi tuli 9 cm, jolloin etenemä on 45 cm (63 cm - 2 x 9 cm), jolloin 9 cm : 45 cm = 1:5.
• pystysuoraan nousevien tikkaiden puolaväliksi tulee 31,5 cm (63 cm - 0 cm)/2
• kahden askeleen askelman pituus saadaan lisäämällä kaavalla saatuun etenemään 63 cm (63 cm - 2 x 0 cm).

Ihmettelin, mistä moinen hyvin käyttökelpoinen kaava on päähäni jäänyt. Googlettamalla tieto löytyi: rakentamismääräyskokoelmassahan se on. Niinpä tietysti. Ulkona voi käyttää kaavan lopputuloksena suurempaakin lukua kuin tuo 63 cm, ei kuitenkaan suurempaa kuin 66 cm.

Ei muuta kuin hyviä portaita rakentamaan!

(Myöhemmin rakensin portaille pienen katoksenkin, mutta se onkin jo toinen juttu.)

Kuva: Reino Myllymäki

Tätä kutsuisin jo asiakaspalveluksi!

Lauantai 2.4.2022 - Reino Myllymäki

Ketteryyttä on monenlaista!

Jukka Hoffrénin kanssa oli puhuttu Saab 35 Draken -kirjasta niin pitkään - luultavasti jo Poltto palaa! -kirjan 1. painoksen julkistamisesta lähtien. Siitä huolimatta pääsi unohtumaan, että olimme puhuneet sen ehtimisestä kevään ilmailukirjallisuuspäivään 9.4.2022 julkistettavaksi. No, sinne se ei enää sopinut ohjelmaan, mutta sille löytyi luonteva julkistuspaikka Lahden Ilmasillan kuukausikokouksesta 7.4.2022 klo 18-20. Tuosta tuli aikatauluihin vielä parin päivän kiristys.

Sain Jukalta aineiston 1.3. ja viikkoa myöhemmin kirja lähti vedostettavaksi. Maanantaina 21.3. se meni painoon ja ensimmäinen - julkistamisen varmistava - kirjaerä tuli painosta viime torstaina. Lukijat myöhemmin kertovat, tuliko kirjasta hyvä, mutta kiireen takia ei myönnytyksiä laadulle jouduttu kuitenkaan tekemään.

Hiljan sattui myös toinen ketteryyttä vaatinut tilanne. Asiakas ihmetteli, kun oli saanut Eroon kiusaajasta 2 -kirjasta laskun mutta ei kirjaa. Selvisi, että hän oli kirjoittanut tilaukseen väärän osoitteeseen ja Posti oli todennäköisesti vienyt kirjan siihen osoitteeseen eli naapuriin, jossa ei tällä hetkellä aktiivisesti asu kukaan.

Toni Hinkan Eroon kiusaajasta 2 -kirja on minulle erikoispalvelutuote. Se viedään tilauspäivänä postiin, vaikka sataisi kaatamalla, sillä tilaajalla on jonkin sortin hätä. Soitin asiakkaalle ja kerroin, että jos soitan puolen tunnin päästä hänen talonsa alapihalta, voiko hän tulla noutamaan sen kirjan autostani? Asiakkaan osoite oli suhteellisen lähellä kotiani ja samalla reissulla kävin hoitamassa toisenkin asian.

Näin tapahtui, asiakas sai vielä illalla kirjan minulta ja sanoi otsikkoonkin nostamani sanat: "Tätä kutsuisin jo asiakaspalveluksi!" Kerroin myös, että jos hän saa sen alkuperäisen kirjan naapurista, sitä ei tarvitse palauttaa, vaan hän voi sen antaa sitä tarvitsevalle. Niitä kun riittää, valitettavasti.

Anders Chydenius

Sunnuntai 22.11.2020 - Reino Myllymäki

Monet muistavat Anders Chydeniuksen siitä, että hänet valittiin vuonna 1986 käyttöön otetun tuhannen markan setelin etupuolelle. Muistan, kun setelin markkinoille tulon yhteydessä piti selittää, mikä suurmies Anders Chydenius oli. Kuka uskallettiin laittaa isoimpaan seteliin samana vuonna, kun viidensadan markan seteliin painettu Urho Kekkonen kuoli?

Itselle Anders Chydenius oli tuttu jo siitä, että lukioaikana jouduin kulkemaan Kokkolassa kolmisen kilometriä pitkän Anders Chydeniuksen kadun päästä päähän. Silloin tosin "Antinkatu" alkoi Huhdantiestä, nyt osoitekartan mukaan se alkaakin Pohjoisesta ohikulkutiestä. Minun aikanani tuo nykyisen Antinkadun alkupätkä oli Rödsöntietä ja Huhdankujaksi nyt merkitty katu oli silloin Antinkadun alkupäätä. On niitä aikoja...

Koska olen kiirjankustantaja, Anders Chydenius on tietysti minun sankarini. Hänhän pappissäädyn valtiopäivämiehenä hankki tähän valtakuntaan painovapauden vuonna 1766. Hankki myös Porille, Vaasalle, Kokkolalle ja Oululle tapulioikeden eli oikeuden käydä ulkomaankauppaa ohi Turun ja Tukholman. Kolmas merkittävä asia, joka toteutui hänen uurastuksensa tuloksena, oli uskonnonvapaus. Niinpä Anders Chydeniusta kuvaava yksittäinen sana onkin "vapaus".

Tietokirjailijana en Chydeniuksesta ole kai mitään kirjoittanut, vaikka hän on silläkin alalla jonkinlainen idolini. Mutta kirjankustantajana olen päässyt kaksi kertaa vaikuttamaan siihen, mitä Andersista on kahteen kirjaan kirjoitettu.

Oikolukiessani Timo Partasen kirjaa Lentäjät ja linnanherrat ja päästessäni itsenäisyyspäivään 1939, pomppasin ylös tuolistani ja kaivoin esiin joskus antikvariaatista ostamani Pentti Virrankosken Chydenius-kirjan, sekin muuten sattumoisin vuodelta 1986. Olin lukenut sen joskus ja päähäni oli jäänyt se, että Chydenius (1729-1803) oli kuolemansa jälkeen ainakin joitakin vuosikymmeniä unohdettu mies.

Totta, eräässä ruotsalaisessa matrikkelissa vuodelta 1837 oli kyllä Andersin koskenraivaajapappina tunnettu veli Samuel Chydenius (1727-1757), mutta ei Andersia. Asia korjaantui, kun Andersin nimi nousi vuonna 1860 esiin rokotuksen uranuurtajana. Luettuani Virrankosken kirjan johdanto-osan minulle selvisi, että tietoisuus Anderisista parani vuoden 1929 jälkeen, mutta koska se oli huono vuonna 1986, ei jokainen suomalainen upseerikaan todennäköisesti Andersin henkilöhistoriaa tuntenut vuonna 1939.

Kirjailijan kanssa neuvoteltuani Reinokin sai kirjaan "Eskon puumerkkinsä" tälle kohtaa.

Anders Chydeniusta oppeineen on verrattu glasgowilaiseen Adam Smithiin (1723-1790). Heillä oli valistusajattelijoina yllättävän samat ajatukset, vaikka he eivät kai koskaan kohdanneet; Smithin ei tiedetä Pohjolassa koskaan käyneen ja Chydeniuksen matkat tuskin Tukholmaa kauemmaksi kulkivat. Taisi olla vielä niin, että Chydenius oli vielä tiettyjen valistusajatusten ensimmäinen tunnettu esiintuoja, jolloin tiedon olisi pitänyt kulkea Ruotsista Skotlantiin. Nimittäin useassa poliittista järjestelmää koskevissa kirjoituksissa Chydenius viittaa Englannin järjestelmiin, joten Britanniaa seurattiin täällä kyllä.

Niinpä, kun Toni Hinkka kirjoitti hulvattoman hauskaa Joulupukin johtamispajaa, pääsin luomaan yhteyden Chydeniuksen ja Smithin välille. En kerro miten, lukekaa kirja. Jouluhan on tulossa ihan kohta.

Lue lisää Lentäjät ja linnanherrat -kirjasta tai Joulupukin johtamispaja -kirjasta.

Valmistettu EU:ssa: Ei ole valmistettu Suomessa

Maanantai 4.3.2019 - Reino Myllymäki

Monissa kirjoissa lukee painopaikan kohdalla "painettu EU:ssa". Tämä tarkoittaa sitä, että on käytetty jotain ulkomaista painotaloa kirjan painopaikkana. Tällä on haettu hintaetua kustantajalle ja samalla viety työtä Suomesta ulos.

Baltian hintataso on kuitenkin nousemassa ja Viron sanotaan jo olevan Suomen tasolla. En tiedä, pitääkö paikkansa. Sanovat myöskin, että Baltiassa tehdään offsetilla niinkin pieniä kuin 300 kirjan eriä, kun Suomessa minimi liikkuu 1 000 kirjan kohdalla.

Ketterät Kirjat Oy:n minkään kirjan kokonaispainos ei ole ylittänyt 1 000 kirjaa. Niinpä olemme käyttäneetkin alusta alkaen digitaalista painamista ja pyrkineet saamaan sen eduista itsellemme kilpailuetuja. Johtamisen kirjallisuudessa tämä merkitsee sitä, että ensipainos saattaa olla niinkin pieni kuin 100 kirjaa, jolloin voimme täydentää ja korjata kirjaa seuraaviin painoksiin.

Myös digitaalisessa painamisessa painoskoko vaikuttaa kirjan yksikköhintaan. Sivumäärältään ja värillisyydeltään mittavimmissa teoksissa - kuten tiistaina painoon menevässä Ohjaamot - Suomen liikennelentokoneet -kirjassa - joudutaan tätä painoskokoa ja värillisten sivujen määrää optimoimaan, jotta kirja jotenkin saataisiin mahtumaan kannattavasti ilmoitetun suositusvähittäishinnan 49 € asettamaan haarukkaan.

Joku suomalainen teollisuusmies on joskus sanonut, ettei tehnyt koko elämäänsä töitä työllistääkseen sata kiinalaista. Itse olen taas sanonut, että tietokirjat olivat kalliita siihen saakka, kunnes kirjoitin ensimmäisen. Sen jälkeen kirjat kirjakaupan hyllyssä ovat olleet halpoja.

Ketterät Kirjat Oy kantaa ylpeydellä Avainlippua!

Avainlippu

Keskiviikko 19.9.2018 - Reino Myllymäki

Olin kerran palaverissa, jossa keskusteltiin erään kirjan kustantamisesta. Painotalojen tarjouksia oli useita, joista ulkomainen oli 300 euroa eli jotain 6 % halvempi kuin kotimainen. Osa kokoukseen osallistuneista suuriäänisesti kannatti halvempaa tarjousta, osa muistutti, että hintaero saattaa huveta yllättäen sählinkeihin, jotka johtuvat siitä, että tilaajalla ja painotalolla on eri kieli.

Tein myös havainnon, joka kylmäsi minua. "Duunaritaustaiset" kannattivat ulkomaista vaihtoehtoa, "johtajataustaiset" kotimaista...

Jokin naksahti päässäni. Päätin, että Ketterät Kirjat Oy:n toiminnassa painamista kotimaassa ei kyseenalaisteta ja liityin Suomalaisen Työn Liittoon ja hankin Avainlipun. Olen ilmoittanut, että kotimaisuusaste on vähintään 80 % ja siihen päästäisiin myös siinä tapauksessa, että kirja painettaisiin ulkomailla. Mutta siinä tapauksessa pitäisitte Avainlippua Ketterät Kirjat Oy:n takakannessa petoksena.

Ketterät Kirjat Oy:n kirjojen kotimaisuusaste on korkea. Kirjat on kirjoitettu, kustannustoimitettu, oikoluettu, taitettu ja painettu Suomessa ja ne toimitetaan toimitusosoitteeseen kotimaisin voimin. Painovärit ja -paperit eivät aina ole teknisistä syistä kotimaisia.

Nyt tuosta Avainlippu-hakemuksesta alkaa olla kolmisen vuotta ja hetki sitten uudistin hakemuksen.

Kannattaa muistaa, että jokapäiväisillä valinnoillamme on vaikutusta. Jos metsästämme aina halvinta, tulemme helposti tehneeksi ikäviä arvovalintoja. Ketterät Kirjat Oy haluaa olla tällä tavoin tukemassa kotimaista työtä.

Narsismi laulujen sanoissa

Perjantai 25.5.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tunnettu meteorologi teki hiljattain kirjan siitä, miten sää näkyy taideteoksissa. Tästä rohkaistuneena päätin kirjoittaa blogin siitä, miten narsistinen persoonallisuushäiriö kuuluu laulujen sanoissa.

Kuuntelen hyvin tarkkaan varsinkin suomenkielisten laulujen sanoitukset. Niistä löytyy mielenkiintoista elämänkohtaloja sekä usein myös varteenotettavia viisauksia ja näkökulmia asioihin. Useammankin kerran olen hätkähtänyt sanoituksia, jossa viitataan lähes ilmiselvään narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

"Täydellinen rakkaus me oltiin kai
Toinen vallankahvana, toinen saranapuolen sai
Sä rajoitit kaiken sen mitä mulla oli elämässä
Ei sormus rakkautta tuo kädessä, joka raivoaa..."

Sanat ovat Haloo Helsingin! kappaleelta Rakas, sanat Elli Haloo. Iltalehden jutun mukaan laulu kertoo vaarallisesta kärsivällisyydestä. Varmasti siitäkin, mutta minusta myös mustasukkaisuudesta, joka ainakin joskus on merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Uhrin on kuuluttava yksin narsistille, ei saa olla muiden kanssa tekemisissä jne.

Monissa narsistin uhrin kertomuksissa viitataan hapen loppumiseen tietysti kuvannollisessa mielessä. Narsisti kaikkivoipaisuudessaan imee ympäristöstä hapen niin tarkkaan, ettei siinä voi enää elää.

"Oli mullakin tunteet, oli mullakin sydän, Eooo
Ja se päättyy nyt tähän,
oli mullakin voimaa, vaan vähän
Mä en oo näkymätön, mä oon hengissä vielä, Eooo
Mun on pakko lähtee, sun lähellä ei vaan pystyny hengittää..."

Sanat ovat kertosäe Vesalan kappaleelta Ei pystynyt hengittää, sanat Paula Vesala. Varmemmaksi vakuudeksi laulussa sanotaan:

"Vaikka vietkin kaiken tilan,
kerrot kuinka mä tuun sen pilaamaan
Niin oon tullu aina kun pyydetään,
tullu peittelee kaikki jäljet
Olen oppinut valehtelemaan, jo pienenä tietenki, heiii
Sain tuttuu kaavaa toistaa..."

Mikään ei ole koskaan narsistin syytä, syyllinen löytyy aina muualta. Narsistin uhrikin osallistuu usein - varsinkin parisuhteessa - kulissien pystyssä pitämiseen: näytellään, että  menee hyvin, vaikka oikeasti menee päin...

Nämä olivat mielessä pyörineet - vaan eivät ainoat - esimerkit siitä, miten narsistinen persoonallisuushäiriö kuultaa laulujen sanoituksissa.

Johtamani kirjankustantamon kirjavalikoimaan kuuluu yksi kirja, joka saa erityiskohtelun: Selviydy narsistista. Kun tilaus tulee tiedän, että toisessa päässä on hätä ja pyrin saamaan kirjan Postin toimitettavaksi mahdollisimman nopeasti. Kyllä muutkin kirjat toimitetaan mahdollisimman pian, mutta jos narsistikirjan tilaus tulee 15 minuuttia ennen postin lähtöä, pyrin silti saamaan kirjan matkaan vielä samana päivänä.

Saamamme palautteen mukaan moni on saanut avun kiusaamisongelmaansa Toni Hinkan kirjasta Selviydy narsistista - opas kiusaajasta vapautumiseen. Ehkä sinäkin? Kirja on hinnoiteltu myös maltillisesti - vain kolme kymppiä veroineen ja toimituskuluineen.

Kaikki vanha ei ole huonoa - eikä uusi hyvää

Sunnuntai 6.5.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tässä se on: kirjoittajan ihan ensimmäinen digikuva, räpsäisty 5.3.1996, yli 22 vuotta sittenKodak DC50 -kameralla. Kuva on käännetty KDC-tiedostomuodosta JPG:ksi ja painettu Photoshop Elementissä paria nappulaa. Kuva: Reino Myllymäki.

Sain maaliskuussa 1996 käyttööni digikameran. Kamera oli Kodak-merkkinen ja muistutti ulkonäöltään pikemminkin videokameraa tai nykyisin golfkentillä käytettäviä etäisyysmittareita.

Työnantajani viestintäosasto piti kameraa leikkikaluna. Itse uskoin, että digitaalisuus mullistaa valokuvauksen. Molemmat olivat oikeassa. Se kamera oli leikkikalu ja digitaalisuus mullisti valokuvauksen.

Uusi teknologia ilmestyy käyttöömme usein ensin näytösten kummajaisena tai leikkikaluna, kunnes teknologialle keksitään hyötykäyttö, joka useinkaan ei ole se, mitä ensimmäiseksi uskotaan. Harvapa esimerkiksi ylläpitää pakastimen sisältöä kotitietokoneellaan...

Harva olisi uskonut, että 2000-luvun alkuvuosien myydyin kamera - digikamera - oli Nokia-merkkinen. Sehän oli mahdollista, kun digikamera ympättiin matkapuhelimeen. Senkään järkevyyttä en heti alkuun hiffannut.

Digitaalisuus todella mullisti valokuvauksen. Mutta pikku hiljaa ymmärsin, että se ei muuttanut kaikkia valokuvauksen lainalaisuuksia. Hämärässä kun kuvaa, valotusajasta pukkaa tulemaan pitkä, jolloin lopputulos on sekasotkua. Sitä syntyy myös liikkuvasta ajoneuvosta kuvatessa, jos valotusaika ei ole erityisen lyhyt. Ja niin edelleen.

Nämä ajatukset tulivat mieleen, kun pohdimme Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirjaa kootessamme erilaisten ismien tulemista työelämään. Helposti kuvitellaan, että uusi oppi korvaa kaiken aikaisemman ja vanhaan vetoavat luokitellaan helposti jääriksi, muutoksen vastustajiksi tai menneisyyden ihmisiksi. Näin on käynyt esimerkiksi ketterien menetelmien käyttöönoton yhteydessä: suunnittelua ja dokumentointia ei enää kuulemma tarvita.

Viisaus on siinä, että ymmärtää, mitä vanhasta on heitettävä pois ja mitä säilytettävä. Selviytyäkseen ihmisen, perheen, yhteisön, kansan ja jopa ihmiskunnan on aika ajoin mietittävä, mikä taltioidaan museoihin ja mikä jää käyttöön. Se - niinkuin mikään muutos - ei onnistu itsestään, vaan siihen kuluu energiaa.

Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirja julkistettiin 23.3.2018.

CRM ja johtaminen

Keskiviikko 2.5.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Kun KLM:n Jumbojetti lähti ilman lupaa lähtökiitoon Teneriffalla 27.3.1977 ja törmäsi Pan-Amin samanlaiseen koneeseen, koneen lentäjien auktoriteettiero oli suurin, mikä lentotoiminnassa on ylipäätänsä mahdollista. Molemmat saivat onnettomuudessa surmansa, lisäksi 581 muuta ihmistä. Kysymyksessä on lentohistorian surullisin onnettomuus.

KLM:n lentokapteeni oli yrityksen keulakuva ja oli tarkastuslentäjänä vähän aikaisemmin myöntänyt lentoperämiehelle perämieskelpuutuksen. Tämän suuremmaksi ei auktoriteettiero voi lentämisessä ilmeisesti tulla ja sillä oli vaikutuksensa onnettomuuden syntyyn. Sillä vaikka sekä lentoperämies että -mekaanikko esittivät epäilyksiä kiitotien vapaanaolosta, erehtymätön lentokapteeni päätti aloittaa nousukiidon.

Teneriffan jälkeen lanseerattiin termi CRM (Cockpit/Crew Resource Management), joka tarkoittaa käytännössä ohjaamotyöskentelyn kehittämistä. Pyrittiin tilanteeseen, jossa ohjaamossa työskentelee aikaisempaa tasa-arvoisempi tiimi, jossa yhdenkin epäilys asioiden kunnossaolosta estää lentoonlähdön. Vastuu pysyi kuitenkin lentokapteenilla.

Asiat lähtivätkin parantumaan, mutta tarvittiin kokonainen lentäjien sukupolven vaihdos, jotta uudet ja turvallisemmat ohjaamotyöskentelyn tavat saatiin juurtumaan eurooppalaisiin ja pohjoisamerikkalaisiin lentoyhtiöihin. Aasialaiset pyrkivät samaan suuntaan ja siksi palkkaavat mielellään länsimaisia lentäjiä esimerkillä johtamisen kautta viemään asiaa eteenpäin.

Vaikka lentämisessä asia alkaa olla kunnossa ja sen seurauksena lentoturvallisuus on liikennemuodoista turvallisin, maailmasta löytyy kosolti paikkoja, joissa on samanlainen tilanne. Leikkaussaleissa käytetään tarkistuslistoja lentokoneiden tapaan mutta muuten leikkaavat lääkärit ovat edelleen asenneilmastossa, joka on lentämisen 1970-luvulta. Sitä kuvaa Pöhinää?-kirjaani mukaan tullut sanonta "lääkärit hautaavat yhdessä virheensä" eli että kollegan virheistä ei huudella muille. Virhettä ei tunnusteta, siitä ei puhuta, eikä siitä opita.

Virheettömyyden vaatimuksesta irti pääseminen saattaa olla suomalaisen johtamisen seuraava ponnistus. Mistä löytyy ne esimerkkijohtajat, jotka virheen tehtyään nostavat kätensä ja sanovat: "Minun moka!" Tähän suuntaan meneminen parantaisi vaikkapa kehityshankkeiden onnistumista paljon enemmän kuin se, että leikitään erehtymättömiä ja pidetään oma kilpi puhtaana hinnalla millä hyvänsä.

Kokeneen lentäjän Jari Rinteen analyysi viidestä merkittävästä lento-onnettomuudesta ja niiden merkityksestä lentoturvallisuuden kehittymiselle on antoisaa luettavaa myös niille, jotka pyrkivät kehittämään johtamista parempaan suuntaan. Kirja Lento-onnettomuudet lentoturvallisuuden kehittäjinä julkistetaan 16.5.2018 mutta sitä voi ennakkotilata jo nyt. Lue lisää kirjasta!

Viisi virhettä riitti Tsernobyliin, vaan ei riitä lento-onnettomuuteen...

Torstai 26.4.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tänään tulee kuluneeksi 32 vuotta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. En voi sanoa muistavani sen hyvin, mutta jotenkin kuitenkin. Maailma 32 vuotta sitten oli kovin toisenlainen. Asia joka uutisoitaisiin nyt heti, vei silloin pitkään tullakseen tietoisuuteemme.

Epäonnekkaiden tuulten seurauksena saimme Tsernobylin ydinlaskeumasta suuremman osuuden kuin meidän olisi pelkän maantieteen perusteella kuulunut.

Sanotaan, että Tsernobylin onnettomuuteen tarvittiin viisi virhettä, joista yhdenkin tekemättä jättäminen olisi estänyt onnettomuuden. Nuo viisi syytä liittyvät ilmeisesti vain henkilökunnan sinä iltana tekemiin toimenpiteisiin. Itse reaktoria ja turvallisuuskulttuuria tutkimalla syitä löytyy lisää.

Ydinvoimala meni siis polvilleen viiden virheen seurauksena. Entä liikennelentokone. Riittääkö viisi virhettä?

Ei riitä, ei riittänyt edes vuonna 1986. Jari Rinteen 16.5.2018 julkistettavan Lento-onnettomuudet lentoturvallisuuden kehittäjinä -kirjan mukaan lento-onnettomuuteen tarvitaan yleensä 10-11 virhettä, joista yhdenkin toteutumatta jääminen estää onnettomuuden.

Lentoliikenne onkin hyvin turvallista. Se johtuu siitä, että onnettomuuksista on opittu ja myös virheistä pyritään oppimaan. Teneriffan onnettomuuden aikoihin vuonna 1977 lentokoneen ohjaamossa oli erehtymätön kapteeni ja hänen alaisensa, välttämätön paha eli lentoperämies. Ehkä myös toinen perämies ja mekaanikko.

Tuosta tilanteesta siirtyminen nykyilmailuun, jossa ohjaamossa on tasa-arvoisesti työskentelevä tiimi, on pitkä ja vaatinut ainakin yhdeen ohjaajasukupolven vaihtumisen. Tästä on opiksi otettavaa liike-elämän muillekin osa-alueille. Montaako yritystä luotsaa kaikkitietävä johtaja?

Jari Rinteen kirja Lento-onnettomuudet lentoturvallisuuden kehittäjinä julkistetaan Ilmailumuseoyhdistyksen jäsenillassa 16.5. mutta kirjaa voi tilata ennakkoon jo nyt. Lisätietoa ja tilauslomake löytyy kirjan verkkosivulta.

IT-asia se on vain

Torstai 1.3.2018 - Reino Myllymäki

Viime kuukausien konsultointityöt palauttivat mieleen konkreettisella tasolla, että johtajille on edelleen olemassa "IT-asioita" ja sitten ilmeisesti myös "ei-IT-asioita". Viimeksi mainitut kuuluvat johdon vastuualueelle, ensimmäiset ei. Ne hoitaa joku muu, esimerkiksi tietohallintojohtaja tai -päällikkö. Tai IT-palvelutoimittaja.

"IT-asia" on koodisana. Se ei tarkoita kirjaimellisesti sitä, mitä siinä lukee. Termi tuli vastaan yleisöltä kerätessäni työelämässä käytössä olevia sanontoja 23.3. julkaistavaa kirjaa varten.

Jouduin siis miettimään tuon "IT-asian" merkitystä. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin asia on "IT-asia". Onko se vähän kuin "johtamiskysymys", joka ei tarkoita sitä, että homma on kiinni vain siitä, että sitä aletaan johtaa, vaan sitä, että asia on mahdoton saada kuntoon.

Monesti "IT-asioiksi" nimetään liiketoiminnalle tärkeitä asioita, esimerkiksi liiketoimintaprosesseihin liittyviä asioita. Monesti myös asioita, joita on mahdotonta toteuttaa ilman liiketoiminnan vahvaa myötävaikutusta. Nyt kun moni liiketoiminta kirjaimellisesti perustuu tietotekniikkaan ja sen häiriöttömään toimimiseen, luulisi "IT-asioiden" muuttuvan liiketoiminnan asioiksi.

Pohdittuani asiaa päädyin määrittelemään "IT-asian" seuraavasti: "Tietotekniikan hyödyntämiseen liittyvä asia, joka ei kuulu termin käyttäjän osaamisalueelle." Kysymys ei siis ole ollenkaan siitä, onko asia puhdas IT-asia vai liiketoimintaan liittyvä, vaan siitä mitä termiä käyttävä johtaja osaa tai mistä asioista keskustelemisen hän kokee luontevaksi. Jos tietotekniikka tuntuu vieraalta, se siirretään pois johtamisen alueelta.

Seuraukset ovat oikeasti hirveät sekä organisaation että tietohallintojohdon kannalta: Tietohallintojohto käyttää kaikki henkilökohtaiset hurmauskeinonsa saadakseen tietotekniikan mahdollistamien toimintatapamuutosten vaatimat liiketoimintamuutokset tehtyä ilman minkäänlaista mandaattia liiketoiminnan puolella. Ja kun muutokset jäävät lähes aina puolitiehen, todellista hyötyä IT-investoinneista ei saada.

Kun jokin asia nimetään "IT-asiaksi", se kertoo enemmän nimeäjästä kuin asiasta itsestään. Tietotekniikka ei ole suinkaan aina yrityshallintoon liittyvä asia, joka saa tällaisen kohtelun.

Kirjat Sano se selvästi! Muutosjohtamisen opas ja Pöhinää? Työelämän oikein ja väärin ymmärretyt sanonnat julkistetaan veloituksettomassa webinaarissa perjantaina 23.3.2018 klo 8.10-8.50. Lue lisää ja hyödynnä julkaisupäivän tarjoukset!

Pari piirua asiakkaaseen päin - paljon vai vähän?

Maanantai 22.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Kun purjelaivan kapteeni käskee kääntää piirun verran paapuuriin, kuinka paljon ruorimies muuttaa aluksen suuntaa? Entä tykkimies, kuinka paljon tykkiä käännetään, kun tähtäystä muutetaan piirun verran vasempaan? Entä millaisen otat kannettavaksesi sahatavarakasasta, kun sinun käsketään tuomaan yksi piiru?

Piiru on hyvä esimerkki käsitteestä, joka on kaikkea muuta kuin yksikäsitteinen. Kompassipiiru on 11,25 astetta eli suoran kulman kahdeksasosa, ylläolevan kuvan kompassiruusussa yksi viivaväli. Tykistön piiru on pienempi, periaatteessa se vastaa metrin suuntamuutosta kilometrin matkalla eli 0,06 astetta.

Puutavarankin suhteen on kaksi määritelmää; minulle tutumpi on piiru- eli rankorakenteisen puutalon pystytolppana käytetty "kakkosnelonen", "kakkosviitonen" tai "kakkoskuutonen", joiden virallinen nimitys on soiro. Näköjään virallisempi määritelmä on poikkileikkaukseltaan neliömäinen ja sivumitaltaan 100-175 mm sahatavara, jota taas mieluummin kutsuisin parruksi.

Piiru on hyvä esimerkki epämääräisestä käsitteestä. Kun SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasion tunnuslause vuonna 1963 oli "pari piirua vasemmalle" ja saman puolueen vaalilause 2000-luvulla "piirun verran ihmiseen päin", paljonko suuntamuutos oikeasti oli? Pari kompassipiirua on 22,5 astetta, pari tykistöpiirua 0,12 asetta. Toinen on jonkin verran, toinen häviävän vähän!

Tiukan paikan tullen sillä on merkitystä, ymmärretäänkö viesti oikein, väärin tai ei ollekaan. Vähemmänkin tiukassa tilanteessa ymmärtämisestä jää kiinni, kuinka paljon resursseja kuluu hukkaan väärinymmärtämisen tai ymmärtämättömyyden takia. Siksi kannattaa viestiä mahdollisimman yksikäsitteisellä tavalla.

Näiden syiden takia aloitin Muutosviestinnän oppaan kirjoittamisen ja sen sivutuotteena aloin kerätä työelämässä käytettäviä sanontoja - kuten mainittu "piirun verran" - omaksi kirjakseen. Sanontoja kerään viikolle 8 saakka - osallistu! Jos kavaltavasi sanonta pääsee kirjaan saakka, saat palkkioksi vapaakappaleen kirjasta. Ja jos kavallat sanonnan, jonka merkitystä et ymmärrä, saat palkkioksi selityksen sanontaan. Osallistu tästä!

Tyhjä lato ei kattoa kaipaa - siis mitä?

Torstai 11.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Monet käyttämämme sananlaskut, sanonnat, lentävät lauseet ja lausahdukset pohjaavat metsästys- tai maatalouskulttuuriin. Meitä edeltäneille sukupolville linkki maatalouteen oli tutumpi kuin meille, ja nykyajan nuorisolle monet lausahdukset ovat vaikeasti ymmärrettäviä.

Mitä tarkoittaa esimerkiksi "tyhjä lato ei kattoa kaipaa"? Mikä lato ylipäätänsä on? Rakennus pellolla tai pellon laidalla. Joskus niitä oli miljoona, nykyään paljon vähemmän. Mihin niitä käytettiin tai mitä niissä säilytettiin? Miksi täydessä ladossa pitää olla katto, mutta tyhjä ei sitä kaipaa? Ja mitä ihmettä tämä kaikki liittyy siihen, että en halua pitää pipoa päässä pakkasella?

Jos sanonnat ovat tuttuja, edellä olevat kysymykset tuntuvat naurettavilta. Mutta tällaisia ihmettelyjä löytää helposti Internetin erilaisilta keskustelupalstoilta. Meillä on siis sananlaskuihin liittyvä syvenevä ongelma käsissämme. Huomasin tämän pohtiessani muutosjohtamiseen liittyvää viestintäopasta jäsennellessäni.

Ratkaisuni on työelämän sanontoja selittävä opas. Siitä pitäisi olla apua, kun vastaan tulee sanonta, jonka merkitys ei tunnu selvältä. Ja siitä pitäisi olla apua sellaisellekin, joka sanontoja käyttää jatkuvasti, sillä siitä voi tarkistaa, mitä käyttämänsä sanonta (oikeasti) tarkoittaa? Ymmärtämättömyyttä pahempaakin voi olla väärinymmärtäminen.

Karjan rehun kasvattaminen ja säilöminen oli entisaikoina suuri urakka. 12 lehmän karjaa varten se vaati kuukauden työn eri vaiheineen. Kaadettu heinä kuivattiin joko maassa tai seipäillä ja säilöttiin latoihin joko paalattuna tai irtoheinänä. Nykyään säilörehu tehdään suurilla ajoleikkureilla, joilla 200-päisen karjan rehut syntyvät kahdessa päivässä.

Kuivaheinän säilyminen oli kiinni sekä kastumisen estämisestä että tuuletuksesta. Siksi heinä säilöttiin rakennuksiin, joissa oli vedenpitävä katto, mutta tuulta läpäisevät seinät.

Tyhjässä ladossa ei ole mitään suojeltavaa ja siksi sanonta muistuttaakin - teemakuvan mukaisesti - että tyhjä lato ei kattoa kaipaa. Eikä tyhjä pää pipoa. Olenkin nuorille muistuttanut aina silloin tällöin, että koska nuorella merkittävä osa pääomasta on oma pää, kannattaa sitä suojella pipolla.

Jos olet kuullut työelämässä lausahduksen tai sanonnan, jota et ymmärrä, kysy sitä minulta. Kavalla samalla työympäristössäsi kuulemasi lentävät lauseet ja sananlaskut. Osallistumalla maaliskuussa julkaistavan kirjani materiaalin keräykseen, saat palkintona vähintään selityksen lausahdusihmettelyihisi ja siinä tapauksessa, että materiaaliasi tulee kirjaan, myös vapaakappaleen kirjasta. Osallistuneiden henkilötietoja ei julkaista. Siirry kyselyyn tästä.

Pullopersesika ja monta muuta kielikuvaa

Maanantai 8.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Siitepölyallergia ja niskavaivat johtivat minut varusmiesaikana ammunnoissa tilanteeseen, jossa tauluun osuminen oli vaikeaa. Hyviä tuloksia ei tahtonut syntyä, kun neljännen makuulta ammutun laukauksen jälkeen vasemmassa kädessä ei ollut tuntoa ja ruskeaa taulua oli vaikea erottaa ruskeaa maastoa vasten.

Joukkueemme johtaja ylikersantti Voutilainen ammutti omien sanojensa perusteella komppanian patruunavarastoa loppuun teettäessään meillä viimeisillä "luokattomilla" ampujilla ammuntoja yhä uudelleen ja uudelleen.

Illan sitten tapahtui sitten jotain. Lausuin oikeaoppisesti sanat "herpati, herra ylikersantti", kun tämä oli laskenut taulusta yhdeksän reikää, valiotuloksen. Ylikersanttikin taisi havahtua, sillä noita sanoja ei vähään aikaan oltu kuultukaan.

Kun ammunnat olivat siltä päivältä loppu, ylikersantti sanoi huudatti kolminkertaisen eläköö-huudon koko komppanialla "Myllymäelle, joka on tähän asti ampunut kuin pullopersesika, mutta ampui nyt valion".

Kaksi tyydyttävää tulosta ja yksi valio, se merkitsi kolmannen luokan ampujamerkkiä. Uskon, että naapuri, vielä minuakin tohelompi, ampui vahingossa reiän tai kaksi minun tauluuni. Siitä huolimatta hankin pronssisen liipaisimen paremman pukuni rintamukseen. Sitä ei kukaan Keuruulla ihmetellyt, mutta Santahaminaan siirtymisen jälkeen kylläkin. Pronssinen liipaisin ei sinänsä ole paljon mitään, ellei tiedä sen taakse kätkeytyvää tarinaa ja työtä.

Pullopersesika ei kuulosta kovin hienolta ja oikeasti se onkin huonoa merkitsevä loukkaava sanonta. Kootessani työelämän sananlaskuja, sanontoja, lentäviä lauseita ja lausahduksia tämäkin tuli (taas) vastaan. Pullopersesialla tarkoitettaneen vietnamilaista "patamahasikaa" (Vietnamese Pot-Bellied), joka Suomessa tunnetaan - väärin tai oikein - minisikana. Siitä tämän blogin teemakuva. Nyt olen jakanut sen ja siihen liittyvän henkilökohtaisen tarinan kanssanne.

Jos olet kuullut työelämässä lausahduksen tai sanonnan, jota et ymmärrä, kysy sitä minulta. Kavalla samalla työympäristössäsi kuulemasi lentävät lauseet ja sananlaskut. Osallistumalla maaliskuussa julkaistavan kirjani materiaalin keräykseen, saat palkintona vähintään selityksen lausahdusihmettelyihisi ja siinä tapauksessa, että materiaaliasi tulee kirjaan, myös vapaakappaleen kirjasta. Osallistuneiden henkilötietoja ei julkaista. Siirry kyselyyn tästä.

Vieläkö roiskuu, kun rapataan?

Torstai 4.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Päätin kirjoittaa alkaneena vuonna kirjan muutosjohtamiseen liittyvästä viestinnästä. Miettiessäni aihetta ja jäsennellessäni sitä mieleeni tulivat erilaiset sananlaskut, lentävät lauseet ja metaforat, joita työelämässä käytetään.

Toisaalta nämä sanonnat elävöittävät sanomaa ja tekevät siitä helpommin muistettavan. Toisaalta niissä piilee hämmennyksen tai väärinymmärryksen vaara.

Aloin kerätä erilaisia työelämään liittyviä sanontoja ja lausahduksia. Niitä googlettaessani vierailin monenlaisilla vauva-, kaksplus-, suomi24-, kysy-, demi- yms. palstoilla ja havaitsin, että ihmiset, varsinkin nuoremmat ihmiset, ihmettelevät erilaisten sanontojen perään ja kyselevät niiden merkitystä.

Moni sanontamme on kotoisin keräily- tai maataloudesta ja nykykaupunkilaisten heikentyvät siteet maaseutuun ja maatalouteen heikentävät näiden sanontojen ymmärtämistä. Kun johtajat ovat usein vanhempia kuin johdettavansa, voi sukupolvien välinen kuilu johtaa viestin väärinymmärrykseen tai ymmärtämättömyyteen.

Toki sanontojen joukossa on tuoreempiakin - kuten otsikon "rapatessa roiskuu", joka tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin "tekevälle sattuu" - sekä ihmisyyteen viittaavia lähes ajattomia sanontoja, kuten "sääli on sairautta". Senkin merkitys on aikojen kuluessa muuttunut; stoalaisuudessa pyrittiin välttämään negatiivisia tunteita, joiden ei katsottu olevan ihmiselle hyväksi. Toisen ihmisen säälimistä ei kuitenkaan kielletty. Nykyään lausahduksella usein tarkoitetaan oman edun etusijalle laittamista ja toisen säälittävän tilanteen huomiotta jättämistä.

Noita keskustelupalstoja lukiessa surukseni huomasin, että monia viisaita sanontoja kommentoidaan kirjoittamalla "joku vanha sanonta, ei se mitään tarkoita" -tyyliin. Kaikilla sanonnoilla on kuitenkin alkuperä, vaikkei sitä tiedettäisikään, ja jokainen sanonta tarkoittaa jotain.

Huomasin siis, että tällaiselle työelämän sananlaskukirjalle olisi tarvetta. Lupasin kerätä sanontoja viikolle 8 saakka eli kirja julkaistaneen maaliskuussa 2018.

Voit osallistua kirjaprojektiin kertomalla, mitä sanontoja työpaikallasi käytetään. Voit myös ilmiantaa sanonnan, jonka merkitystä et ymmärrä. Kaikkea palautetta säilytetään luottamuksellisena tietona, joten nimeäsi ei mainita sanontojen yhteydessä - ellet sitä ehdottomasti vaadi. Palkintona lupaan a) selittää kaikki sanonnat, joita et ymmärrä (edellyttäen, että ne ovat yleisesti käytössä olevia) ja b) sinulle vapaakappaleen kirjasta, mikäli ehdottamasi sanonta pääsee kirjaan. Vastaukset pyydetään tällä lomakkeella.

Digitaaliseen Impivaaraan ja takaisin

Torstai 21.12.2017 - Reino Myllymäki

Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Impivaara on paikka, jonne kuusi vanhinta veljestä pakeni, kun he eivät oppineet lukemaan. Lukutaito oli ripille pääsyn ehto; ripille pääsy taas oli edellytys avioliittoon pääsemiseen. Lisäksi rippikoulun käymättömiä odotti häpeärangaistus: jalkapuu kirkonmenojen ajaksi.

Vikaa taisi olla sekä veljesten kovapäisyydessä että lukkarin pedagogisissa taidoissa. Veljesten ratkaisu tilanteeseen oli siirtyä yhteiskunnan ulkopuolelle Impivaaraan.

Käytin tätä analogiana nykyiseen tilanteeseen, jossa suurelta osalta vanhempia sukupolvia puuttuu osaksi tai kokonaan nykyajan lukutaito, tietotekniikan käyttötaito. Muistan takavuosilta useitakin henkilöjä, jotka olivat mielestään onnekkaita, kun pääsivät eläkkeelle ennen kuin oli pakko oppia ATK:ta. Eivät tulleet ajatelleeksi, että eläkkeellä oleminenkin voi muuttua hankalaksi ilman tietotekniikan käyttötaitoa. Osa heistä tuntuu oikein eristäytyneen jonkinlaiseen digitaaliseen Impivaaraan.

Seitsemän veljeksen impivaaralaisuutta kesti yhdeksän vuotta ja erinäisten sattumusten vuoksi tilanne kääntyi vaaralliseksi: kasakkakomppaniaa koottiin veljesten järjestykseen laittamiseen. Pelastavaksi enkeliksi muodostui nuorin veljeksistä, Pikku-Eero, joka opetti isoveljensä lukemaan. Niinpä heistä tuli jälleen yhteiskuntakelpoisia ja jopa kunnioitettuja yhteiskunnan jäseniä. Useimmat heistä pääsivät jopa naimisiin.

Vaan mistäpä löytyvät nykyajan pikku-eerot kiskomaan digitaaliseen Impivaaraan juuttuneet kansalaisemme takaisin yhteiskuntaan? Ei ole kenellekään hyväksi tuntea olevansa hylkiö tai vajaavaltainen. Monen digitaalisessa impivaarassa asustelevan ratkaisu on jälkipolvi, joka hoitaa heidän asioitaan heidän puolestaan digitaalisesti.

Vaikka kirjoitan tätä nyt hiukan huumorimielellä, kysymys on oikeasti vakavasta asiasta. Jotta pysyisimme maailman kilpailukykyisimpien kansakuntien joukossa, on digitalisaation rinnakkaisista manuaaliprosesseista päästävä eroon ainakin silloin, kun ne ovat kalliita. On myös ymmärrettävä, että uudet palvelut eivät mene käyttöön vain niitä julkaisemalla. Ei, kyllä edelleen ihmisiä on opetettava.

Kolmas näkökulma on se, että meillä ei ole varaa laajamittaiseen syrjäytymiseen, sillä suuria polarisaatioita seuraa usein vallankumous, jonka voittaja saattaa olla kuka tai mikä tahansa.

Tässäpä suuri kysymys pohdittavaksi vuodelle 2018.

Polarisaatio ja digitalisaatio ovat teemoja, jotka ovat vahvasti esillä Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirjassa, joka julkaistaan vuoden 2018 alussa. Lue lisää ja tilaa kirja vaikkapa ennakkoon!