Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Kaikki vanha ei ole huonoa - eikä uusi hyvää

Sunnuntai 6.5.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Se_ihan_eka_digikuva_768x512.jpg

Tässä se on: kirjoittajan ihan ensimmäinen digikuva, räpsäisty 5.3.1996, yli 22 vuotta sittenKodak DC50 -kameralla. Kuva on käännetty KDC-tiedostomuodosta JPG:ksi ja painettu Photoshop Elementissä paria nappulaa. Kuva: Reino Myllymäki.

Sain maaliskuussa 1996 käyttööni digikameran. Kamera oli Kodak-merkkinen ja muistutti ulkonäöltään pikemminkin videokameraa tai nykyisin golfkentillä käytettäviä etäisyysmittareita.

Työnantajani viestintäosasto piti kameraa leikkikaluna. Itse uskoin, että digitaalisuus mullistaa valokuvauksen. Molemmat olivat oikeassa. Se kamera oli leikkikalu ja digitaalisuus mullisti valokuvauksen.

Uusi teknologia ilmestyy käyttöömme usein ensin näytösten kummajaisena tai leikkikaluna, kunnes teknologialle keksitään hyötykäyttö, joka useinkaan ei ole se, mitä ensimmäiseksi uskotaan. Harvapa esimerkiksi ylläpitää pakastimen sisältöä kotitietokoneellaan...

Harva olisi uskonut, että 2000-luvun alkuvuosien myydyin kamera - digikamera - oli Nokia-merkkinen. Sehän oli mahdollista, kun digikamera ympättiin matkapuhelimeen. Senkään järkevyyttä en heti alkuun hiffannut.

Digitaalisuus todella mullisti valokuvauksen. Mutta pikku hiljaa ymmärsin, että se ei muuttanut kaikkia valokuvauksen lainalaisuuksia. Hämärässä kun kuvaa, valotusajasta pukkaa tulemaan pitkä, jolloin lopputulos on sekasotkua. Sitä syntyy myös liikkuvasta ajoneuvosta kuvatessa, jos valotusaika ei ole erityisen lyhyt. Ja niin edelleen.

Nämä ajatukset tulivat mieleen, kun pohdimme Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirjaa kootessamme erilaisten ismien tulemista työelämään. Helposti kuvitellaan, että uusi oppi korvaa kaiken aikaisemman ja vanhaan vetoavat luokitellaan helposti jääriksi, muutoksen vastustajiksi tai menneisyyden ihmisiksi. Näin on käynyt esimerkiksi ketterien menetelmien käyttöönoton yhteydessä: suunnittelua ja dokumentointia ei enää kuulemma tarvita.

Viisaus on siinä, että ymmärtää, mitä vanhasta on heitettävä pois ja mitä säilytettävä. Selviytyäkseen ihmisen, perheen, yhteisön, kansan ja jopa ihmiskunnan on aika ajoin mietittävä, mikä taltioidaan museoihin ja mikä jää käyttöön. Se - niinkuin mikään muutos - ei onnistu itsestään, vaan siihen kuluu energiaa.

Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirja julkistettiin 23.3.2018.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: teknologia, kehitys, ismi, uutuudenviehätys, konservatismi