Ulkoilua Ulko-Tammiolla

Siinä vaiheessa, kun aloin tehdä Matkaopas Pohjois-Norjan linnoitteille -kirjasarjaa, mielessä käväisi harmitus. Että miksi mennä merta edemmäs kalaan, eli miksi tehdä Pohjois-Norjan kohteista matkaopasta, kun Suomenlahden vastaavat ovat lähempänä?

Tein sitten selvityksen Suomenlahden kohteista ja kulkuyhteyksistä niille. Nähdäkseni vain kaksi kohteista on kuivalla maalla ja loput enemmän tai vähemmän hankalasti saavutettavissa saarista.

Listan ensimmäinen (Mustamaa) on edelleen Puolustusvoimien aluetta. Toinen (Sydänkylä) on kuivalla maalla ja saavutettavissa periaatteessa koska tahansa. Kolmas on Ulko-Tammio, joka sijaitsee vain kuuden kilometrin päässä Venäjän rajasta.

Haminaan kuuluvalle Ulko-Tammiolle ei ole reittiliikennettä, mutta MeriSet tekee sinne päiväristeilyjä Kotkan Sapokasta ainakin heinäkuussa. Onnistuin saamaan liput ja onnekkaasti päiväkin oli saaristomatkailulle mitä parhain.

Tuusulasta Kotkaan ajaessa lämpötila oli alimmillaan 14 astetta, mutta sumun hälvettyä pomppasi 18-19 asteeseen. Tuulta oli 2-3 m/s. Sapokan satamassa piti varoa, ettei aja suojatiellä (!) istuvan ketun päälle...

MeriSetin paattina oli M/S Vikla III. Suunniteltu 130:lle matkustajalle, rekisteröity sadalle, kyydissä ehkä jotain 50. Vauhtia kymmenisen solmua, joten matka Kotkasta Ulko-Tammion laituriin vei kaksi tuntia ja vartin. Sen verran viimaa tuuli ja aluksen nopeus saivat aikaan, että moni sortseissa ja lyhythihaisessa matkaan lähtenyt veti repustaan lämmintä päälle.

Maissa oltiin 2,5 tuntia. Saarella on kaksi patteria, joista toinen oli kaksitykkinen 152/45 C.  Patteri on ihan laiturin vieressä. Neljästä tykkiasemasta kaksi löytyi, mutta vain toinen asemista on kunnostettu ja siihen on tuotu museotykiksi aito kuuden tuuman Canet.

Ulko-Tammio koostuu oikeastaan kolmesta saaresta. Keskimmäisen läpi on louhittu 100-metrinen tunneli, jonka louhintajäte on upotettu saarten väliin siten, että nykyään saari on varsin yhtenäinen.

Toisena patterina on on kaksitykkinen 76 ItK/14 PK -ilmatorjuntapatterin, jolla oli neljä tykkiasemaa saaren itäosassa. Kaksi tykkiasemaa löytyi, ja toisessa oli kunnostettu museotykki. 

Tykki on aika erikoinen tapaus. Pohjana tykillä on maailman ensimmäinen kunnolla toimiva joustolavettinen tykki, ranskalainen "Materiel de 75, Modele 1897", joita sitten asennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana kuorma-autojen lavoille ilmatorjuntatykeiksi. Sodan jälkeen ne muutettiin kiinteiksi tykeiksi ja jatkosodan aikana Suomi osti niitä Saksan sotasaalisvarastoista 24 tykin verran. Osa niistä käytettiin rannikkotykkipatterien ilmasuojaksi. Ulko-Tammiollakin näitä tykkejä on ollut kuusi, mutta vain neljä tuliasemissa.

Ulko-Tammion opasteita mainostetaan hyviksi. En sanoisi niin. Harmaantuneet viitat alkavat olla huomaamattomia, uusia polkuja syntyy sinne, missä ihmiset kulkevat. Ja ihan asiavirheitäkin löytyy, kuten 76 ItK/14 PK:n taulussa, jossa tykkiä väitetään 76 ItK 31 ss:ksi. Semmoisiakin Ulko-Tammiolla oli sodan jälkeen, kun yli 120 mm aseet kiellettiin Helsingin itäpuolelta.

Oliko tässä alku uudelle kirjasarjalle? Ehkä. Asia on nimittäin niin, että jos ei kohteissa vieraile, ei kannata kirjastakaan haaveilla. Toisaalta linnakebongailu ei ole tae kirjan ilmestymisestä. Veikkaan, että edessä on useamman kesän projekti, jonka aikana käydään niin monella linnakkeella kuin mahdollista. Nämä vierailut kun vievät käytännössä päivän per kohde.