Kävittekö jo Abilenessä?

Tiistai 19.12.2017 - Reino Myllymäki

Abilene on kaupunki. Se sijaitsee Teksasissa tai sitten Kansasissa. Teksasin Abilenessa on reilut 100 000 asukasta, Kansasin versiossa alle 7 000.

En muista kummassa Abilenessä ns. Abilenen paradoxin perhe kävi, väliäkö sillä? Pääasia on, että kävivät. Tarinassa perhe matkusti viikonlopuksi Abileneen, vaikka kukaan ei halunnut sinne; perheen jäsenet kuvittelivat muiden haluavan ja siksi päädyttiin lopputulokseen, jota kukaan ei oikeasti ollut halunnut.

Vaikka Abilenen paradoksi ei ole oikea paradoksi, vaan peliteorian käsite, se on hyvä esimerkki ryhmäajattelun huonoista puolista ja huonosta kommunikaatiosta. Kun kerrota omia aitoja ajatuksia, ei niitä myöskään tiedetä. Ja kun ei tiedetä, arvataan tai luullaan.

Abilenessä olen käynyt, vaikken kummassakaan noista kahdesta kaupungista. Muutaman kerran, en hirveän montaa. Kerran tosin oltiin kauan. Erään hallituksen puheenjohtaja vei hallituksen jäseniä 6-0, kun kukaan ei pukenut ajatuksiksi syvimpiä tuntojaan tätä puheenjohtajaa ja hänen toimintatapojaan kohtaan.

Abilenen paradoksi tuli vastaan ensi vuoden puolella julkaistavan Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirjan toimitustyön yhteydessä. Jäin miettimään noita tapauksia. Itse asiassa kävi niin, että kirjan teon yhteydessäkin käytiin pari kertaa Abilenessä. Tai ne kerrat tiedän, koska ne ratkesivat. Olen saattanut olla muulloinkin, mutta on jäänyt huomaamatta.

Mikä sitten neuvoksi, ettei jouduta porukalla Abileneen? Onko lääkettä? On. Sitä sanotaan paholaisen asianajajaksi. Henkilö, joka kyseenalaistaa päätöksiä silloin, kun porukka näyttää liian yksimieliseltä. Voi olla, että kyseessä on kiertävä rooli, jonka kantaja vaikkapa haastaa ryhmäajatteluun osallistuvia yksilöitä sanomaan syvimmät mielipiteensä.

Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirja julkistetaan vuoden 2018 alussa. Lue lisää kirjasta ja halutessasi tilaa se jo ennakkoon.

Ja ympärilläsi on vähemmän idiootteja...

Sunnuntai 5.11.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Se odotti minua paketissa yli kesän.

Vasta syksyllä avasin paketin. Se sisälsi kirjan ja laskun. Lasku oli ankarasti myöhässä ja kiirehdin ensimmäisenä maksamaan sen. Maksoin myös viivästyskoron.

Sitten luin kirjan Idiootit ympärilläni. Että osasi ruotsalainen Thomas Eriksson kirjoittaa itselleni vanhasta tutusta DISC-henkilöarvioinnista viihdyttävällä tavalla! Kirja avasi koko asian minulle uudelleen, vaikka olinkin saanut vuosi sitten tuohon henkilöarviointiin koulutuksen.

Kirja perustuu siis DISC-henkilöarviointiin, jossa ihmiset jaetaan vuorovaikutustyylinsä perusteella neljään luokkaan: hallitseviin (D, punainen), vaikuttaviin (I, keltainen), vakaisiin (S, vihreä) ja analyyttisiin (C, sininen). Thomas Eriksson kuvaa kirjassa jokaisen luokan selvällä ja viihdyttävällä tavalla.

Tosin vain 5 % ihmisistä kuuluu vain yhteen luokkaan. Onneksi kirja kertoo siitäkin, millaisia ovat kahden ja kolmenkin värin ihmiset. Kaikkia neljää väriä ihminen ei sentään voi olla.

Seuraa juonenpaljastus: Itselleni kaikkein opettavaisin osuus löytyi kirjan lopussa kerrotusta ihmiskokeesta, jossa muodostettiin vuorovaikutustyylien mukaan neljä ryhmää siten, että jokaiseen ryhmään tuli vain saman värin edustajia. Sitten jokaiselle ryhmälle annettiin sama tehtävä ja tunti aikaa. Kokeen lopputulos oli se, että yksikään ryhmä ei saanut tehtävää ratkaistuiksi. Mutta kuvaavaa oli myös erilaisten ryhmien erilainen työskentely- ja esiintymistapa. Tätä en paljasta - lukekaa itse kirjasta!

Minulle DISC-testi tai sen tapainen on tehty ensimmäisen kerran 1991 ja sen jälkeen ainakin vuonna 2014, 2016 ja nyt 2017. En oikein pitänyt vuosi sitten tehtyä analyysiä oikeaan osuneena ja profiilissani oli merkkejä turhautumisesta tai jostakin ei-kivasta kumminkin. Nyt tein analyysin uudelleen ja tulos oli se, minkä intuitiivisesti tiesinkin: olen kelta-sininen. Ristikkäiset värit ovat harvinaisia mutta eivät mitenkään kummallisia. Tavallisena itseäni en ole osannut pitää ennenkään...

Mutta mistä tulee kirjan nimi Idiootit ympärilläni? Vastaus löytyy kirjan alkupuolella kerrottuun haastatteluun, jonka kirjailija teki vuosia sitten. Siinä eräs johtaja - punainen, tottakai! - kertoi hänelle, kuinka kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat idiootteja.

Hänen pitäisi lukea tämä kirja. Se nimittäin vähentää ympärillä olevien idioottien määrää. Kirja auttaa ymmärtämään omaa ja muiden ihmisten käyttäytymistä. Ja niin: idiootteja onkin vähemmän.

DISC-arvioinnista löytyy lisää tietoa esimerkiksi Extended DISC Finland Oy:n verkkosivuilta.

Pidän kirjaa niin tärkeänä johtamisen kehittämisen elementtinä, että otin sen Ketterät Kirjat Oy:n myyntiohjelmaan. Kirjaa saa meiltä hintaan 32 € (sis. verot ja toimituskulut Suomeen). Rajoitettu erä, lue lisää ja tilaa!

Luottamus, yhteistyön perusta

Maanantai 25.9.2017 - Reino Myllymäki

Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä, sanoo Kielitoimiston sanakirja. Luottamuksen varaan voi rakentaa paljon. Esimerkiksi toimivan asiakas-toimittaja-suhteen.

Luottamusta ei voi ostaa kaupan hyllyltä. Se on vähän kuin pelitaito, jota kovasti kysytään golfkenttien proshopeista 9. ja 10. reikien välillä. Valitettavasti tuote on meiltä lopussa, myyjä kertoo.

Kun luottamusta ei voi ostaa, se pitää tehdä itse. Luottamuksen rakentamisen aineksia ovat onnistumiset ja osapuolten keskinäinen kunnioitus. Tämä hämmentää varsinkin nuoria; jotta pääsisit tärkeisiin hommiin, ensin on onnistuttava niissä rutiinihommissa. Kysymys on osittain paradoksista, joka kuitenkin on elävää elämää: et koskaan pääse näyttämään syvintä osaamistasi, jos et hoida perushommia kunnolla. Ei synny kunnioitusta eikä luottamusta.

Luottamus on tuoreen Tehokkuus ensin! Palveluyksiköstä tuottavuus- ja kasvukumppaniksi -kirjani viimeinen askel ja samalla koko kirjan johtava punainen lanka. Kaikki muut 24 askelta kertovat keinoista, joita tarvitaan tuon luottamuksen rakentamiseksi.

Ensin laitetaan kuntoon hommat, jotka asiakas odottaa palvelutarjoajan laittavan omin päin kuntoon. Sitten semmoiset, joihin tarvitaan yhteistyötä asiakkaan kanssa. Lopuksi päästään syvempään asiakasyhteistyöhön, jos kaikki on mennyt oikeaan suuntaan.

Luottamus on siis lähes itseisarvon luonteinen keino syvempään asiakasyhteistyöhön, jossa alentuneiden markkinointi- ja myyntikulujen ja tehostuneen toiminnan hedelmiä riittää jaettavaksi niin toimittaja- kuin asiakaspuolelle.

Se ei kuitenkaan pysy automaattisesti kunnossa, vaan tarvitsee jatkuvia onnistumisia tuekseen. Luottamus on kuin parisuhde: se kestää pari ryppyä rakkaudessa, jos tulevaisuus näyttää hyvältä.

Mutta luottamus voidaan menettää. Kehityshankkeita koskevissa seminaareissa minulta on useammankin kerran kysytty, että vaikuttaako hovihankkijuus projektin onnistumiseen. Olen joutunut vastaamaan, että aineiston perusteella negatiivisesti. Jos kumppanuus johtaa lepsuiluun kehityshankkeen valmistelussa, tulokset ovat huonoja. Silti kumppanuus on usein hyvä lähtökohta, sillä myös julkishallinnon hankintamenettelyllä saadaan aikaan epäonnistuneita projekteja.

Onnistumisia hankkimaan ja luottamusta rakentamaan, mars!

Melkoinen puserrus takanapäin

Tiistai 5.9.2017 - Reino Myllymäki

Melkoinen puserrus takanapäin! Vielä 31.8.2017 tein muutaman tarkistuksen kirjaan ja sitten piti antaa kirjan kansi ja sisältö painettavaksi.

Olo on kuin kenraalilla, joka on lähettänyt joukkonsa hyökkäykseen. Turha on mennä sotkeutumaan operatiiviseen toimintaan, parasta on odottaa viestejä rintamalta.

Vaan vaikea on taas sopeutua siihen, ettei kaikkea käytettävissä olevaa aikaa tarvitsekaan käyttää kirjoittamiseen, kuvittamiseen, taittamiseen tai virheiden estimiseen - tämän kirjan osalta. Vaikea on tehdä väliin jotain muuta. Mutta pakko on yrittää.

No, mistä kirjasta on kysymys? Kirjasta Tehokkuus ensin! Palveluyksiköstä tuottavuus- ja kasvukumppaniksi, joka oli tähdätty alunperin ilmestymään huhtikuussa 2015, mutta jonka edelle kiilasivat mm. kirjat Tietohallinnon organisointi ja Muutosjohtamisen opas.

Valkoisen paperin ongelmaakin on tässä kärsitty. Onneksi hain apurahaa Suomen tietokirjailijat ry:ltä ja onneksi kirja sopi IT Forumin kuluvan vuoden toiseen teemaan. Myös mentorista oli apua. Nämä siivittivät kirjan valmistumiseen saakka.

Kirja julkistetaan CxO Webinaarissa 15.9. klo 8. Ilmoittaudu julkistukseen ja/tai tilaa kirja! Ennakkoon tilatut kirjat toimitetaan julkistuspäivän tienoilla.

Sote ja yhtiöittäminen

Perjantai 16.6.2017 - Toimitusjohtaja Reino Myllymäki

Onko yhtiöittäminen peikko vai pelastusrengas? Se voi olla molempia. Ei se mikään ihmelääke ole, mutta hyvin tehtynä parantaa sekä suorituskykyä että työilmapiiriä.

Omalle kohdalle yhtiöittäminen sattui vuonna 2000. Hyvin sujuneen YIT Kalusto Oy:n yhtiöittämisen vanavedessä päätettiin toukokuun alussa yhtiöittää YIT Tietotekniikka. Oy-päätteellisenä aloitettiin jo 1.9. ja täysipainoisesti 1.1.2001.

Monta sellaista hyödyllistä hommaa, jotka ilman yhtiöittämistä olisivat jääneet tekemättä, tuli tehdyksi. Osakeyhtiöraja pakotti hinnoittelemaan ja myös kuvaamaan palvelut kunnolla, mutta sen toimeenpanoon meni pari vuotta. Lisäksi useat peräkkäin sattuneet yrityskaupat pakottivat investoimaan työasemarautaan, jonka seurauksena tulos pysyi pakkasella. Kävi kuten ennustin: heti kun tuli yrityskaupaton vuosi, nousimme reilusti voitolle.

Henkilökunta ymmärsi, että totaaliulkoistaminen olisi yhtiöittämisen jälkeen paljon helpopaa kuin ennen. Sen seurauksena saimme motivaation laittaa palveluja kuntoon. Asiakastyytyväisyys nousi oman tutkimuksen perusteella 90 % tasolle muutaman prosentin toleransseilla, ulkopuolisen tutkimuksen mukaan tyytyväisten osuus oli niin suuri, ettei kehtaa edes sanoa, jottei luulla neuvostopropagandaksi.

Myös työtyytyväisyys nousi niin, että olimme lopulta konsernipalvelujen keskiarvon yläpuolella, joka oli iso saavutus yli 100-päiselle yksikölle. Uskaltauduimme myös parhaat työpaikat -tutkimukseen mukaan. Eka kerralla jäimme niukasti pois gaalasta, kahden vuoden kuluttua sija oli 13.

Tätä taustaa vasten otin mielihyvin kustannettavaksi Minna Kinnusen, Sirpa Maukola-Juuson ja Riitta Veijalaisen kirjan Yhteinen ymmärrys työelämän muutoksissa. Kaikilla kirjailijoista on omakohtaisia muutosjohtamisen kokemuksia mutta yhteisenä nimittäjänä heillä on 16 päijäthämäläisen kunnan työterveysorganisaation yhdistäminen ja yhtiöittäminen Työterveys Wellamo Oy:ksi.

Wellamon tapauksessa yhtiöittäminen onnistui ja sitä pidetään edelleen onnistumisena. Siellä saavutettiin yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Se onnistui mm. siksi, että ihmiset tulivat kuulluiksi ja sitoutuivat hankkeeseen.

Tässä sote-uudistuksen yhtiöittämishuumassa apua löytyy siis tuoreiden kirjailijoiden tuoreesta kirjasta. Se kannattaa lukea. Tutustu kirjaan!

Elä niin kuin opetat!

Tiistai 16.5.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Elä niin kuin opetat -periaate on hyvin vanha - löytyy Raamatustakin - mutta silti ajankohtainen kuin mikä! Googletuksen perusteella nykyään periaate tunnutaan liittävän enimmäkseen elämäntapojen muuttamiseen.

Emme usko tupakalle haisevaa keuhkosyövästä paasaavaa lääkäriä, ryhditöntä fysioterapeuttia tai ylipainoista personal traineria. Mutta emme usko myöskään säästämisestä paasaavaa johtajaa, joka vaihdattaa työhuoneensa ihan hyvät kalusteet uusiin.

Esimerkillä johtaminen on edelleen yksi muutosjohtamisen lenkki. Ja kuten tiedämme, ketju on yhtä kestävä kuin sen heikoin lenkki. Onko esimerkillä johtaminen muutosjohtamisesi heikoin lenkki?

Esimerkillä johtaminen muutosjohtamisesta irrotettuna ei toimi kovin tehokkaasti. Vaikka eläisit kuten opettaisit, kukaan ei välttämättä kiinnitä siihen huomiota, jos asian merkitystä itselle tai yritykselle ei erikseen korosteta. Itse olen yrittänyt omalla esimerkilläni opettaa muita, miten astianpesukone täytetään niin, että sinne mahtuu kaikki, huonolla menestyksellä.

"Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon", on tehoton opetustapa, vaikka sitä viljeltiinkin armeijassa silloin, kun minä olin varusmiesiässä. Paljon tehokkaampaa on, jos teemme niin kuin sanomme, että pitäisi tehdä. Lopetetaan siis tehoton puhuminen ja aloitetaan esimerkillä johtaminen?

Esimerkillä johtaminen on vain yksi lenkki muutosjohtamisen ketjussa. Laskin, että ensi perjantaina 19.5. klo 8 CxO Webinaarissa julkistettavan Muutosjohtamisen opas -kirjani luvussa "Muutoksen johtaminen" on 12 alalukua ja niillä 11 alaotsikkoa. Ketjussa on siis monta lenkkiä. Tule seuraamaan julkistusta tai osta kirja!

Torjuntatappio?

Tiistai 9.5.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tuumasin kerran lähtiessäni Pohjanlahden rantaan, että "mistähän tulee, onko vesi korkealla vai matalalla?" Siihen kymmeniä vuosia parin kilometrin päässä meren rannalta asunut tokaisi: "Mitä tekemistä tuulen suunnalla on veden korkeuden kanssa?"

Kun meille tarjotaan uutta tietoa tai uusia ajatuksia, emme suhtaudu automaattisesti niihin suopeasti. Päin vastoin, aivoissa käynnistyy jonkinlainen torjuntaprosessi, jonka seurauksena suustamme saattaa lipsahtaa sammakoita.

Uudessa-Seelannissa ovat tutkineet asiaa ja todenneet, että kysymys ei ole koulutuksesta eikä tieteestä kiinnostumisesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjissä ja rokotusten vastustajissa on yhtä paljon koulutettuja ja tieteestä kiinnostuneita kuin muissakin ryhmissä.

Mutta ilmiölle on annettu nimi. Se on "asianajajan ajattelu". Asianajathan - kuten me hyvin kirjoista ja tv-sarjoista tiedämme - pyrkivät puolustamaan asiakastaan oikeudessa nostamalla esiin ainoastaan niitä faktoja, jotka sopivat heidän asiakkaansa puolustamiseen. Hei pyrkivät sinnikkäästä päätelmään, jonka he haluavat olevan totta.

Olemme hyvin lähellä uskon käsitettä: "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan". Meillä on oma maailmankuvamme ja poimimme faktoista semmoisia, jotka sopivat siihen ikiomaan maailmankuvaan. Jotkut jopa vääristelevät faktoja, jolloin on alettu puhua "vaihtoehtoisista totuuksista". Ne eivät taas ole totuuksia ollenkaan, vaan tarkoitushakuisia valheita.

Niinpä uusi idea tai tieto arvotetaan sen mukaan, miten se sopii maailmankuvaamme. Olipa se kuva ahdas tai lavea, syntyy nopea reaktio, usein torjuntareaktio. Aina emme edes tajua, millaisia sammakoita päästelemme suustamme.

Omaa maailmankuvaa voi laventaa asettumalla vähäksi aikaa toisen ihmisen asemaan ja katsomalla maailmaa uudesta näkökulmasta. On myös mahdollista kehittää ajattelua niin, että torjuntareaktion sijasta esitämmekin kysymyksen: "Mitä tarkoitat?" Tämä on helpompaa, kun energiatasomme on korkealla. Väsyneenä pidäkkeet madaltuvat ja päästämme helpommin tyhmyyksiä suustamme. Ei ihme, että väsyneet ihmiset vaikuttavat tyhmemmiltä kuin virkeät.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi todeta sammakon jälkeen, että "voi ihme, mitä sitä tulee sanottua!" Silloin hänen karismansa vahvistuu ja häntä pidetään fiksuna ihmisenä. Huonolla itsetunnolla varustettu taas jää puolustamaan kummallista ensikantaansa, koska luulee, että sammakon myöntäminen tekee hänestä heikon. Syntyy torjuntatappion.

Muutosjohtamisen kannalta olennaista on saada aikaan ilmapiiri, jossa on turvallista ja kunniallista vaihtaa mielipidettä. Kun ihmisillä on mahdollisuus ilman kasvojen menetystä irtautua ensikannastaan, torjuntatappion negatiiviset vaikutukset nollaantuvat.

Vuoroveden vaikutus Itämerellä on vain pari senttiä. Sen sijaan pohjois- ja itätuulilla vettä pakkautuu Itämeren eteläosiin, jolloin meren pinta laskee Pohjanlahdella. Länsi- ja etelätuulilla on päinvastainen vaikutus. Lisäksi Pohjanlahden rannoilla vaikuttaa maankohoaminen, jopa 9 mm vuodessa, mutta tämä ilmiö on yksisuuntainen.

Muutosjohtamisen hyviä käytäntöjä olen koonnut kirjaksi, joka julkistetaan CxO Webinaarissa 19.5.2017 klo 8. Ilmoittaudu veloituksettomaan webinaariin tai ennakkotilaa Muutosjohtamisen opas.

Pöhinää?

Tiistai 2.5.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Moni johtaja kertoo mielellään, kuinka heidän organisaatiossaan on kova pöhinä päällä. Ikäänkuin pöhinä sinänsä olisi arvokasta. Vilkaistaanpa pöhinän taakse ja arvioidaan sitten, onko se pelkästään hyvää.

Jos pöhinällä tarkoitetaan sitä, miten organisaatio tekee määrätietoisesti ja innostuneesti töitä yhteisen positiivisen vision saavuttamiseksi, pöhinästä kannattaakin olla ylpeä. Silloin organisaatiossa on löydetty yhteiset tavoitteet ja kaikki työskentelevät niiden toteutumisen eteen.

Pöhinä saadaan aikaan valitettavasti toisellakin tapaa. Silloin se on seurausta organisaation johdon tekemistä epäonnistumisista. Jokainen organisaation jäsen tietää, että jotakin pitäisi tehdä mutta ei ole yhteistä näkemystä siitä, mitä se jokin on ja miten jokainen voi toimia sen jonkin eteen.

Seurauksena tästä on puuhastelua, tarpeetonta kiireilyä, päätöntä juoksemista. Ollaan tekevinään jotain, ollaan kiireisen näköisiä. Puhutaan kovaa, ollaan olevinaan tärkeitä. Puolustellaan, hyökätään, haastetaan. Mutta toiminnalta puuttuu tarkoitus ja sen mukana kaikki.

Nykymaailmassa, jossa on muotia olla kiireinen, on helppo sekoittaa tuo myönteinen pöhinä kielteiseen pöhinään. Mutta niiden erottaminen toisistaan on elintärkeää. Turha puuhastelu on saatava loppumaan ja voimat on keskitettävä mahdollisuuksiin ja kriittisiin ongelmiin. Muuten hukka perii!

Näistäkin asioista kirjoitan 19.5.2017 julkaistavassa kirjassani Muutosjohtamisen opas. Osallistu kirjan julkistuswebinaariin tai ennakkotilaa kirja!

Pilkunviilausta 2: yhdyssanoja ja ajatusviivoja

Maanantai 3.4.2017 - Reino Myllymäki

Osana taistelua kirjoitusvirheitä vastaan valitsin toiseksi blogikirjoituksen aiheeksi yhdyssanat. Luulen, että on osin englanninkielen vaikutusta, että yhdyssanoja kirjoitetaan erikseen. Kaikkea se ei kuitenkaan selitä. Toisaalta nämä eivät ole helppoja asioita.

Yksi keino testata sanojen kuulumista yhteen on adjektiivin sijoittaminen sanojen väliin. Esimerkiksi, jos epäilyttää sana "yrityskulttuuri", voi miettiä, kuulostaako lausahdus "yritys kaunis kulttuuri" fiksulta. Ei kuulosta, joten on todennäköistä, että kysymyksessä on yhdyssana. Ei välttämättä täysin aukoton testi, mutta helpottaa asian päättämistä.

Ainakin Word auttaa kirjoittajaa asiassa ja pilkkoo yhdyssanoja, kun ne pitää kirjoittaa erilleen. Voi kuitenkin olla, että erikseen kirjoitettujen sanojen merkitys on erilainen kuin samat sanat yhdyssanana. Tarkka pitää olla.

Oma lukunsa ovat yhdyssanat, joissa on yhdysmerkki. Aikanaan niitä koskevat säännöt olivat monimutkaisia, nykyään sääntö on itse asiassa yksinkertainen:

• Jos yhdyssanan alkuosassa ei ole välilyöntejä eli alkuosa on yksittäinen sana, lyhenne tai välilyönnitön sanaliitto, loppuosan ja alkuosan väliin tulee yhdysmerkki ilman välilyöntiä, esimerkiksi: linja-auto, IT-asiantuntija, Keski-Uusimaa-lehti.
• Jos yhdyssanan alkuosa on sanaliitto, jossa on välilyönti, loppuosan ja alkuosan väliin tulee välilyönti ja yhdysmerkki siten, että yhdysmerkki on kiinni loppuosassa, esimerkiksi: Fouga Magister -harjoituskone.
• Välilyönniksi ei lasketa välilyöntejä, jotka sisältyvät ajatusviivan korvaavaan rakenteeseen eli ajatusviiva rinnastetaan yhdysmerkkiin: 1930 - 1940-luvuilla.
• On mahdollista, että välilyönnin sisältävä sanaliitto onkin loppuosa, jolloin etuosa erotetaan siitä yhdysmerkillä ja välilyönnillä siten, että yhdysmerkki on kiinni alkuosassa, esimerkiksi: Itä- Sierra Leone. Aika harvinaista onneksi.

Nitä noudattamalla vähennät todennäköisesti 80 % yhdyssanavirheistäsi. Lisää yhdysmerkkiohjeita Kotuksen sivuilla.

Kun tuossa ohjeessa oli pakko viitata ajatusviivaan, päätin sisällyttää tähän pari ajatusviivaohjettakin. Yksi sen käyttötapa on käyttö virkkeen välimerkkinä, esimerkiksi: Julkaisija saattaa käsikirjoituksen omalla kustannuksellaan – mutta yhteistyössä kirjailijoiden kanssa – julkaisukelpoiseen kuntoon. Kaikki eivät ajatusviivoja diggaa, mutta joskus se on kätevä virkkeen selkeyttäjä varsinkin, jos virkkeessä on kauheasti pilkkuja.

Toinen käyttötapa on rajakohtien ja osapuolten välissä: 1930–1940, maaottelu Suomi–Ruotsi, Suomi–Ruotsi-maaottelu, hinta–laatu-suhde. Tässä tehdään hirvittävästi virheitä. Tuota ajatusviivaa kun ei löydy helposti näppäimistöltä. Itse olen mukauttanut Wordini siten, että Alt Gr + yhdysmerkki tuottaa ajatusviivan mutta tämä ei toimi esimerkiksi tätä blogia kirjoittaessani, vaan saan sen ainoastaan kopioimalla muualta tekstistä tai vaivalloisella Alt + 0150 numeronäppikseltä (Num Lock päällä). Lisää ajatusviivaohjeita Kotuksen sivuilla.

Osasyy ajatusviivan runsaaseen virheelliseen esiintyvyyteen on Wordin asetuksissa. Word nimittäin saattaa tuottaa näitä virheellisiä ajatusviivoja itsekseen. Jos tahdot päästä tästä eroon, muuta asetuksia: Tiedosto > Asetukset > Tarkistustyökalut > Automaattisen korjauksen asetukset... > Automaattinen muotoilu kirjoitettaessa > Korvaa kirjoitettaessa Yhdysmerkit (--) viivoilla (––) > täppä pois.

Ajatusviivan voi korvata rakenteella " - " eli Suomi–Ruotsi-maaottelu ~ Suomi - Ruotsi-maaottelu. Mutta jos Wordissa on tuo täppä päällä, silloin yhdysmerkki korvaantuu ajatusviivalla ja lopputulos on virheellinen.

Pilkunviilausta 1: numeroita

Tiistai 28.3.2017 - Toimitusjohtaja Reino Myllymäki

Suomen kieli on kaunis kieli. Arvostan sitä kovasti. Siksi kirjoitan suomeksi ja julkaisen suomenkielisiä kirjoja.

Mutta kieltämme osataan kirjoittaa koko ajan huonommin ja huonommin. En tarkoita tällä kirjailijoitamme, jotka itse asiassa ovat varsin hyviä kielemme taitajia. Ei, huonoa suomea tulee vastaan joka puolella. Jos sosiaalinen media olisi yleistynyt kymmenen vuotta aikaisemmin, kirjoittaisimme siellä todennäköisesti laadukkaampaa suomea. Tekstiviestikulttuuri ja vähentynyt äidinkielen opetus lienevät osasyitä kielemme rappiossa.

Välillä tulee vastaan kirjoituksia, joista mieli tekisi sanoa: "Ymmärrän joka sanan mutta en yhtään ajatusta". Pahimmillaan lauseet ja virkkeet on kirjoitettu yhteen pötköön ilman pilkkuja ja pisteitä.

Niinpä päätin tarttua näppäimistöön ja kirjoittaa joitakin yleiskäyttöisiä ohjeita koskien kaikkein yleisimpiä virheitä. Myönnän samantien myös, että en ole täydellinen sitten minäkään. Minä teen itsekin virheitä, joista osaa en itse huomaa.

Kustannussopimuksissamme on kohta, jonka mukaan kustantaja saa korjata kielioppivirheet ilman kirjailijan lupaa. Kielioppivirhe kun ei kuulu kenenkään persoonalliseen tyyliin. Jos olemme asiasta eri mieltä, tarkistetaan Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) Kielitoimiston ohjeista.

Seuraavassa muutamia keskeisiä yksinkertaisia huomioon otettavia juttuja. Laitan perään linkin Kielitoimiston vastaavaan ohjeeseen.

• Suomen kielessä lukujen tuhaterotin on välilyönti. Emme siis käytä tuhaterottimena pilkkua, vaan välilyöntiä. Emme myöskään kirjoita yli nelinumeroisia lukuja (vuosilukuja ja postinumeroita esimerkiksi lukuun ottamatta) yhteen. Kaksi tuhatta on siis 2 000. Viisi miljoonaa on siis 5 000 000. Ja niin edelleen. Ohje.
• Jos luvun perään kuuluu laittaa yksikkö, luvun ja yksikön väliin tulee välilyönti. Siten ei kirjoiteta 2% vaan 2 %. Ei 500€ vaan 500 €. Ohje.
• Rahayksikköä kuvaava lyhenne tulee kielessämme edellisen esimerkin mukaan luvun perään, ei siis $ 200 vain 200 $ tai 200 USD tai 200 Yhdysvaltain dollaria. Eurojen osalta siis 200 €, 200 e, 200 euroa tai 200 EUR. Viimeksi mainittua suositellaan käytettäväksi vain sellaisissa kansainvälisessä toiminnassa, jossa käytetään monia valuuttoja. Minä en käytä sitä missään. 200 €, 200 e tai 200 euroa ovat parempia. Ohje.
• Lukusanat yhdestä kymmeneen kirjoitetaan sanoina ja siitä eteenpäin numeroina. Kuusi vuotta sitten olin 47-vuotias. Kymmenen euroa tänään ja 11 huomenna. Ohje.
• Kellonaikoja numeroin ilmaistaessa tunteja ja minuutteja erottava merkki on piste. Vartin yli kaksitoista ei ole siis 12:15, vaan 12.15. Itse asiassa tietokoneet käyttävät kaksoispistettä mutta kirjoitetussa tekstissä siis piste. Ohje.

Seuraavissa kirjoituksissa päästään viilaamaan jopa pilkkua.

Laivalla Hulliin, junalla Liverpooliin ja laivalla Amerikkaan

Lauantai 11.3.2017 - Reino Myllymäki

Tahvo Partasen Amerikan-matkaa 1910-1922 kansiin laittaessani tuli mieleeni monta asiaa.

Äidinäitini vanhemmat kävivät Amerikassa 1900-luvun alussa. Huomasin, että olin katsonut Siirtolaisinstituutin tietokantoja huolimattomasti kirjoittaessani kirjaa äitini vanhempien esivanhemmista seitsemisen vuotta sitten. Juho Wiljami Känsäkoskia näyttää olleen kaksin kappalein, mikäli passitietokannan tiedot pitävät paikkaansa.

Varmemmalta tuntuu tieto, että äidinäidinäiti Amalia Matintytär Känsäkoski sai 18.5.1900 viiden vuoden passin Pohjois-Amerikkaan. Matkustajaluetteloon sain tehdä useita hakuja, sillä Amalian etunimi oli kirjoitettu muotoon Amalja. No, 19.5.1900 hän matkusti Arcturuksella Hangosta Englantiin ja sieltä White Star Linen aluksella New Yorkiin. Amalia näytti olevan liikkeellä yksin, joten ehkäpä hän matkusti Joho Wiljamin perässä. Missähän mahtoi olla silloin heidän seitsemänvuotias tyttärensä. Tutkittavaa riittää.

Kuvaamani reitti oli yksi yleisimmistä: junalla Hankoon, laivalla Hulliin, sieltä junalla Liverpooliin ja valtamerilaivalla Amerikkaan. Ehkä White Star Linen aluksella - kuten Amalia ja Tahvo - New Yorkiin, ehkä jonkin muun linjan aluksella. Määränpää saattoi olla myös Boston, Philadelphia, Baltimore, Quebec tai Halifax, kaksi viimeistä Kanadassa.

Monet noista suomalaisista lähti Amerikkaan paremman tulevaisuuden toivossa. Ehkä muutamaksi vuodeksi keräämään rahaa jotain tarkoitusta varten, ehkä pysyvästi. Amerikka otti heidät varsin avosylin vastaan, mitä kannattaa joskus hetki pohtia taloudellisesta pakolaisuudesta keskusteltaessa.

Tahvoakaan ei välittömästi uhannut Veli Venäläisen armeijaan joutuminen, mutta mahdollisuus oli silti olemassa. Varmasti oli niitäkin, jotka lähtivät Amerikkaan välttääkseen Venäjän armeijaan joutumisen. Saatamme ajatella sen olleen hyvä syy siirtolaisuuteen, olivatko he siis jonkinlaisia turvapaikan hakijoita. Jos ajattelemme niin, meidän kuuluisi sitten ymmärtää tämän päivän turvapaikan hakijoita.

Suo siellä, vetelä täällä. Tahvo joutui sitten Setä Samulin armeijaan. Englannin kielen oppimisen ongelmat sitten osoittautuivat Tahvolle hankaluudeksi, joka saattoi olla syy Suomeen palaamiselle.

Timo Partasen kirja Pakko Päästä! Tahvo Partasen matka Amerikkaan 1910-1922 on siis monella tapaa ajankohtainen kirja. Se on lähes pakkoluettavaa niille, jotka tutkivat sukuaan ja sukulaistensa matkoja Amerikkaan. Samaan tapaan se on hyvin hyödyllistä luettavaa kaikille tuon ajan historiasta kiinnostuneelle. Sen kannattaisi lukea myös kaikkien niiden, jotka osallistuvat keskusteluun nykyajan siirtolaisuudesta ja pakolaisuudesta.

Trump voitti - maailma tarvitsee yhä enemmän apuvälineitä kiusaajasta selviytymiseen

Keskiviikko 9.11.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit.

Omalla käytöksellään Trump on osoittanut olevansa empatiakyvytön oman edun tavoittelija, jonka keinovalikoimaa ei tavallisen ihmisen rajoitukset rajoita. Pahimman luokan koulukiusaaja.

Lauantaina 12.11.2016 julkistamme johtamisaktivisti ja tietokirjailija Toni Hinkan uuden kirjan Selviydy narsistista. Opas kiusaajasta selviytymiseen. Saimme jo palautetta, että kirja pitäisi heti kääntää amerikaksi, sille tulisi Trumplandiassa heti kysyntää.

Tonilla on 50 minuuttia aikaa kertoa kirjastaan ja hän aikoo käyttää sen kuulíjoiden hyväksi. Ne näkee ja kokee, jotka tulevat paikalle.

Tule julkistustilaisuuteen tai tilaa kirja. Jo ennakkoon. Alamme kohta pussitella niitä.

Narsistin karisma karisee

Tiistai 1.11.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Ehkä älykkyyttäkin enemmän narsisteja kuvataan karismaattisiksi. Mielestäni tämä on pääosin paikkaansa pitämätön myytti. Tämän väitteen virhe on lähinnä siinä, miten karisma määritellään.

Karisma on uskottavuutta, vakuuttavuutta ja näiden tuomaa vaikutusvaltaa. Karisma on myöskin katsojan silmässä: toisella karismaattinen voi olla toiselle täysi pelle.

Tarkasteellaan asiaa hieman Karisma-kirjani viitekehyksessä, jossa karisma on jaettu seuraaviin kahdeksaan luokkaan:

Läsnäolo: Moni narsisti on kokemuksen myötä huomannut, kuinka helppo on saavuttaa muiden huomio kohdistamalla oma huomionsa täysin toiseen ihmiseen. Narsismin huomio voi olla jonkin aikaa hyvinkin imartelevaa: kuten seireenit Odysseuksessa ennen kuin repivät houkuttelemansa merimiehet kappaleiksi.

Innoitus: Taitavimmat narsistit ovat tässä hyvin taitavia. He aistivat mentalistin tavoin, mikä on toiselle ihmiselle merkityksellistä ja sitten he valehtelevat täysin uskottavasti sitä, mitä toinen haluaa kuulla. Kun taas saamme hieman etäisyyttä narsistiin, meidän on hyvin vaikea ymmärtää, miten kukaan voi uskoa tuon narsistin väitteitä.

Viestintä: Moni narsisti on tässä hyvin taitava. He lukevat toisten heikkoudet ja toisaalta mielihalut hyvinkin taitavasti. Tämä jälkeen he valitsevat omat sanansa vetoavan taitavasti.  Loistavia tarttuvia mietelauseita, joissa ei välttämättä ole lopulta päätä eikä häntää, mutta jotka uppoavat yksikertaisimpiin kuin häkä, mutta eivät kestä vähäisintäkään lähempää tarkastelua.

Olemus: Monesta narsistista oikein huokuu valta ja status, vaikkei heillä niitä olisikaan. Joihinkin tällainen tuntuu vetoavan.  En oikein ymmärrä sitä, kun minuun vetoaa enemmän itsensä korostamattomuus.

Itsetunto: Tässä narsisti on kaikkein heikoimmillaan. Narsistihan on sisimmältään hyvin alemmuudentuntoinen, jonka hän korvaa ylemmyydentuntoisuudella. Tämä  tuhoutuu yleensä hetkessä, kun narsistia arvostellaan. Silloin hän herkkähipiyydessään menettää täysin kontrollinsa.

Tunneäly: On yleinen harhakäsitys, että narsisti olisi tunteeton. Hänellähän on valtavan syvät tunteet – itseään kohtaan. Itsetuntemus on toki poikkeuksetta hyvin häiriintynyt. Narsisti ymmärtää harvoin itse olevansa narsisti. Eihän hän suo koskaan ajatusta sille, että hänessä itsessään voisi olla jotain vikaa.

Rohkeus: En näe mitään rohkeaaa toisten ihmisten väheksymisessä ja alistamisessa.

Aitous: Minun on usein hirveän vaikea ymmärtää sitä, että jotkut oikeasti uskovat narsistien aitouteen. Yksi selitys voi olla se, että he pystyvät ilman omaatuntoa valehtelemaan niin kirkkain silmin, ettei normaali ihminen edes käsitä sen olevan mahdollista.

Kun karismaa tarkastelee yllä kuvatussa viitekehyksessä, alkaa monen narsistin karisma karista. Vaan aina on ollut ja varmaan aina tulee olemaankin ihmisiä, joita äänekkäästi uhoavat paskiaiset vetävät puoleensa. Ihmiskunnan ainoa toivo on sivistystason nostaminen myös narsismin tunnistamisessa.

Toni Hinkka

Kirjoittajan uusin kirja "Selviydy narsistista - Opas kiusaajasta vapautumiseen" ilmestyy 12.11.2016 Ilmoittaudu julkistustilaisuuteen!

Kukaan ei ole yhdistys

Torstai 27.10.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Jos yhdistyksen johdossa on pitkään, usein perustamisesta asti, sama henkilö, voi yhdistys henkilöityä. Syntyy ilmiö, joka on tuttu valtiotasollakin. Omassa nuoruudessani presidentti oli sama asia kuin Kekkonen. Islantilaislapsille puolestaan oli yllätys, että presidentti voi olla muukin kuin nainen. Henkilöitymisestä on hyötyä ja haittaa; pitkänpäälle enimmäkseen haittaa. Mutta miten ilmiö kehittyy ja miten siitä voi taistella ulos?

Tilanne ei välttämättä ole seurausta henkilön vallanhalusta, vaikka Yhdistysjohtamisen oppaan haastatteluissa jotkin haastateltavat olivat vahvasti sitä mieltä, että puheenjohtajaksi pyritään, hallitukseen joudutaan. Puheenjohtajan kun valitsee yhdistyksen vuosikokous, varapuheenjohtajan hallitus keskuudestaan.

Ei, samaan lopputulokseen voidaan päästä toistakin kautta. Puheenjohtaja saattaa olla kaikkea muuta kuin vallanhaluinen ja on ottanut tehtävän vastaan, kun kukaan muu ei ole suostunut. Yhdistyksen työt kasautuvat usein yhdistyksen johtoon ja usein puheenjohtaja kantaa suuren, ylisuuren taakan. Voi olla, että yhdistystoiminta on ainoa harrastus. Silloin yhdistys henkilöityy puheenjohtajaansa sekä hyvässä että pahassa.

Kukaan yksittäinen henkilö ei ole kuitenkaan yhdistys! Yhdistys muodostuu jäsenistään. Se on samalla kaikki ja ei kukaan!

Tätä kirjoitusta lukeville yhdistysten puheenjohtajille: lopettakaa tuhkan sirottelu! Miettikää sen sijaan, miten tilanteeseen on jouduttu. Pyrkikää delegoimaan tehtäviänne muille ja aloittakaa keskustelu siitä, kuka olisi sopiva puheenjohtaja siinä tapauksessa, että nykyinen joutuisi pelistä.

Lisäksi pyydän muistamaan, että suurin osa jäsenistä ei ole mukana yhdistyksen toiminnassa puheenjohtajan takia vaan hänestä huolimatta.

Käskytyskulttuuri ei sovi yhdistyksiin

Sunnuntai 9.10.2016 - Reino Myllymäki

Yhdistysten ja yritysten merkittävistä eroista yksi on se, että yhdistyksen jäsenet eivät ole työntekijöitä.

Työntekijä saa palkkaa, jolla ihminen hankkii esimerkiksi elossa pysymisen kannalta välttämättömiä tuotteita, kuten ruokaa ja juomaa. Palkanmaksusta on kiinni moni asia ja siksi työntekijä on valmis sietämään huonoakin kohtelua.

Yhdistyksissä jäsen ei ole työsuhteessa yhdistykseen, vaan on itse asiassa maksava osapuoli. Jäsenmaksunsa lisäksi hän tekee suorituksia yhdistykselle vapaaehtoistyön muodossa. Vastapainoksi hän saa - tai hänen pitäisi saada - mielihyvää.

Käskytyskulttuuri toimii siis edelleen yritysmaailmassa, joskin huonosti. Käskyt ja niiden noudattaminen sopivat edelleen kriisitilanteisiin, joissa ei voida keskustella ratkaisutavoista, vaan tiettyjen menettelyjen noudattaminen on tarpeellista.

Se, mihin käskyt eivät ollenkaan sovi, on yhdistystoiminta.

Ensinnäkin, ihmiset ovat saattaneet päästä osalliseksi yrityselämässä hyvästä johtamisesta, jolloin käskyttäminen on heille muistutus jostain ikävästä asiasta, jonka he uskoivat jo kohdallaan painuneen unholaan.

Toiseksi, käskyttäminen on tehokas tapa tappaa valistuneen ihmisen motivaatio. Kun motivaatio loppuu, loppuu myös vapaaehtoistyö. Vain oman tai jälkeläisen harrastuksen jatkuminen saattaa enää pitää ihmisen mukana yhdistyksen toiminnassa.

Menestyvä yhdistys pyrkii toimimaan niin, että jäsenten ja erityisesti vapaaehtoistyötä tekevien aktiivien motivaatio säilyy päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Käskytys ei siihen kuulu, vaan pyytäminen, ehdottaminen ja kiittäminen.

Sillä yhdistys ei ole yritys. Valitsimme tuon toteamuksen Yhdistysjohtamisen oppaan punaiseksi langaksi ja samalla apunimikkeeksi.

Kokouspyörä pyörimään

Tiistai 27.9.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Monien hallitusten ja johtoryhmien kokouksissa asiat käsitellään tietyssä järjestyksessä. Järjestys voi olla vakiintunut tai yksinkertaisesti kokouskutsun tekijä kopioi sen edellisestä kokouksesta.

Käsittelyjärjestyksellä on merkitystä. Asialistan ensimmäiset asiat saavat helposti enemmän aikaa ja huomiota kuin listalla myöhemmät asiat. Toki puheenjohtajalla on mahdollisuus huolehtia siitä, että asiat saavat tasapuolisen tai asian tärkeyteen perustuvan kohtelun järjestyksestä riippumatta. Toisaalta joku voi ymmärtää asioiden käsittelyjärjestyksen niinkin, että alkuun on laitettu semmoiset asiat, jotka on pakko käsitellä ja loppuun sellaiset, jotka jotka voidaan siirtää seuraavaan kokoukseen.

Jotkut ovat kertoneet, kuinka heidän asiansa aina kärsi, koska se oli asialistan lopussa. Asialle oli varattu 15 minuuttia mutta käytännössä se sai viisi - jos sitäkään. Jos asia on oikeasti tärkeä, koko organisaatio kärsii hallituksen tai johtoryhmän kokouksen asialistan järjestyksestä.

Puheenjohtajat sopeuttavat usein asialistaa sen mukaan, miten kukin vastuuhenkilö ehtii kokoukseen osallistumaan. Lisäksi jotkut puheenjohtajat vaihtavat käsittelyjärjestystä ihan vaihteenkin vuoksi.

Mutta asioiden käsittelyjärjestyksen muuttamiseen on toisenlainenkin ratkaisu, jota kutsumme Yhdistysjohtamisen oppaassa kokouspyöräksi. Aloitus- ja lopetusasioita lukuunottamatta asiat laitetaan pyörälle, jota kierretään pykälä jokaisen kokouksen jälkeen. Näin asiat saavat tasapuolisen käsittelyn.

Yhdistysjohtamisen opas julkistettiin 24.9.2016. Kirjaa saa tilata lomakkeella tai CxO Shopista.

Jyrkkä pudotus

Torstai 22.9.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Jäin pois kahden yhdistyksen hallituksesta viime keväänä. Toisen kohdalla syynä oli sääntöihin kirjattujen määrävuosien täyttyminen. Toisen kohdalla kyse oli lupauksistani ja arvoistani. Olin luvannut olla kyläyhdistyksen hallituksessa niin kauan, kun poikani käy kylän koulua. Ylitin tämän 2-3 vuodella.

Lisäksi "puun takaa" tullut TIVIA:n hallituspaikka pakotti vähentämään osallistumista muiden yhdistysten toimintaan.

Olen päivitellyt parin muun hallituspaikasta luopuneen kanssa tilannetta. Sitä, kuinka jyrkkä pudotus tulee, kun jää pois yhdistyksen hallituksesta. Ensin on kädet täynnä töitä, sen jälkeen ei mitään. Putoat pois myös tiedotuksesta. Et tiedä enää, missä mennään tai mennäänkö missään edes.

Tulee sellainen olo, että kohdellaan kuin jotain luopiota.

Viime viikon perjantaina olimme kuitenkin - minä ja eräs toinen hallituksesta pois jäänyt - ottamassa vastaan Ilmailumuseoyhdistyksen Hawk-elämyskeskuksen sisältämää merikonttia Johannisbergin riihellä Ruotsinkylän kyläyhdistyksen järjestämää kyläpäivää varten.

Ja seuraavana eli varsinaisena kylätapahtumapäivänä ensimmäisenä ja liki viimeisenä paikalla.

Kirjoittaessani Yhdistysjohtamisen opas -kirjaa haastattelin lukuisan joukon yhdistysaktiiveja. Molemmat asiat - sekä hallituksen vaihtuvuus että osallistumisen monimuotoisuus - pomppasivat haastatteluissa esiin.

En ihmettele yhtään ihmisiä, jotka eivät halua yhdistyksen hallitukseen, jos hallituksen jäsenet muodostavat yhdistyksen ainoan resurssipoolin. Työtä tulee helposti aivan liikaa! Yhdistys, joka osaa osallistaa jäsenensä yhdistyksen toimintaan kullekin jäsenelle sopivalla tavalla, menestyy todennäköisimmin kuin yhdistys, joka keskittyy vain hallituksen tekemisiin ja tiedotus pysyy hallituksen sisällä.

Oma lukunsa on yhdistykset, joissa vastuuhenkilöt vaihtuvat vuosittain. Varsinkin ulkopuolisten on vaikea pysyä kärryillä, kuka mitäkin asiaa hoitaa ja milläkin tyylillä, kun ovi käy koko ajan. Parin vuoden pestit ja porrastettuina siten, ettei koko hallitus vaihdu kerralla, voisivat olla toimivampia.

Kolmas porukka on sellainen, joka juuttuu hallitukseen vuosikausiksi antamatta tilaa uusille kasvoille. Näitäkin on, vaikka itse olen kokenut enimmäkseen tilanteita, joissa on vaikeaa saada hallitus kasaan.

Näitä pohdimme Yhdistysjohtamisen oppaassa, jonka julkistamme lauantaina 24.9.2016 klo 11 Kokoushotelli Gustavelundissa. Ilmoittautumislinkki löytyy Ketterät Kirjat Oy:n ja CxO Professional Oy:n etusivuilta. Tervetuloa! Kirjaa voi ostaa jo CxO Shopista.

On/Off

Torstai 8.9.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Yhdistyksissä työkuorma keskittyy. Yhdistysten hallitukset kantavat usein työkuormasta leijonan osan. Hallituksesta niille, jotka osaavat ja saavat aikaan, kasaantuu työtä sietokyvyn rajoille saakka. Näin varsinkin, jos heillä on vaikeuksia sanoa ei.

Työkuorman alla sinnittelevän pinna katkeaa jonain päivänä ja hän kertoo, ettei ole käytettävissä enää, kun seuraavan kerran hallitusta kootaan. Sama voi toki käydä linjaerimielisyyksien takia tai protestina kelvottomalle puheenjohtajalle, joka valitaan tehtävään vuodesta toiseen.

Yhdistyksen hallituksesta poisjäänti on kuin pieni kuolema. Hetki sitten olit nääntyä työkuorman alle ja nyt et tiedä edes mitä yhdistyksessä tapahtuu. Onko yhdistystyö on/off-toimintaa? Jokotai?

Yhdistyksen kannattaisikin miettiä laaja-alaisesti jäsenten osallistumisen keinoja. Kaikki eivät ole valmiita pitkäaikaiseen sitoutumiseen, jolloin heille voi tarjota pop-up-tehtäviä. Ja vaikka työmyyrä päättikin pelastautua uhkaavalta työuupumukselta jättäytymällä pois hallituksesta, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän jotain yhdistyksen eteen haluaisi tehdä.

Ei kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotakin.

Kirjoittaja on juuri viimeistellyt Yhdistysjohtamisen opas -kirjaa, joka julkistetaan lauantaina 24.9.2016.

No se oli nyt vain sellainen heitto!

Torstai 1.9.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Palkkatyössä käymisen primääri tavoite on niin ilmiselvä, että keskustelu ihmisen motiiveista ei ole ihan jokapäiväistä. Toki sen lisäksi, että saamme työstämme palkkaa, meitä työssä motivoi muutkin asiat, kuten vaikkapa itsensä toteuttaminen. Lisäksi on aina niitä vallanvetoamia ja statushakuisia - kuten johtamisaktivisti Toni Hinkka viime tiistaina kirjoitti - joita rahapalkan ohella motivoi valta sinänsä, asema ja etuudet.

Yhdistyksissä ihmisten motivaatiotekijöitä epäillään huomattavasti useammin. Kun vapaaehtoistyössä ei ole juurikaan palkkaa eikä luontaisetuuksia, on helppo kiinnittää huomio muihin mahdollisiin motivaatiotekijöitä. Ja aina löytyy niitä, joilla on kyky ja halu kyseenalaistaa yhdistysaktiivien perimmäiset tavoitteet.

Kyseenalaistajan kannattaa kuitenkin muistaa, että yhdistyksen edustaman ideologian motivoima ja hyväksyntää kaipaava yhdistysaktiivien osajoukko kokee helposti verisenä loukkauksena, jos heidän tarkoitusperiään epäillään. Siinä käy helposti niin, että hanskat putoavat ja toiminta katkeaa. Ei auta, että kyseenalaistaja sanoo: "No se oli nyt vain sellainen heitto!" Sanat on sanottu, eikä niitä saa takaisin ja vahinko on tapahtunut.

Saman kyseenalaistajan kannattaa muistaa myös, että virheellisen tiedon levittäminen loukkaavassa merkityksessä on kriminalisoitu Suomen laissa. Roskalehdet joutuvat kamppailemaan asian kanssa jatkuvasti.

Toisaalta niinkin yksinkertainen lause kuin "Te ette pidä minua minään!" sisältää ainekset kunnianloukkaukseen. Jos väitteen esittäjä käyttää sanomaansa loukkaavassa merkityksessä, on mahdollista joutua leivättömän pöydän ääreen, jossa väitteen esittäjän mahdollisuudet todistaa toisten ihmisten ajatukset joksikin ovat rajalliset. Vaarattomampaa on puhua omista tuntemuksistaan, vaikkapa: "Minusta tuntuu siltä, että te ette arvosta minua ollenkaan!"

Toisen ihmisen vaikuttimien epäily on ikäänkuin peili: se kertoo enemmän epäilijästä kuin epäillystä, sillä meillä on taipumus kuvitella muiden ihmisten vaikuttimet omiemme kaltaisiksi. Siispä se, joka epäilee toista oman edun tavoittelusta, motivoituu pikemminkin realismin kuin ideologian pohjalta ja on itse todennäköisesti itsekäs ja omaa etua ajava.

Epäilyn sijasta kannattaa kysellä. Motiiveista voi myös keskustella - ei niissä pitäisi olla mitään hävettävää! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaiselle suomalaiselle pitäisi laatia Reiss Motivation Profile ja profiilit pitäisi laittaa jokaisen saataville. Olisimme sen jälkeen paljon onnellisempia ja tuottavampia.

Kirjoittaja on viimeistelemässä Yhdistysjohtamisen opas -kirjaa, joka julkistetaan lauantaina 24.9.2016.

Yhdeksän hyvää ja pahaa yhdistystyyppiä

Tiistai 30.8.2016 - Toni Hinkka, johtamisaktivisti

Yhdistyksissä harvoin on runsaudenpulaa vapaaehtoisista. Moni yhdistysjohtaja tuskailee miettiessään keinoja hankkia jäseniä ja motivoida jäsenistöä toimintaan. Tästä aiheesta minutkin on kutsuttu loppuviikosta puhumaan yhteen urheiluseuraan. Vaikea kysymys, jota pitää miettiä monesta suunnasta.

Sen tietää miettimättäkin, että ei ole olemassa yhtä viisastenkivikikkaa, joka toimisi aina kaikkialla kaikille. Meitä ihmisiä ja vaikuttimiamme kun on niin laaja kirjo. Yhdistysten kirjo on melkein yhtä lavea.

Ehkä asia hahmottuu tyypittämällä ensin osallistujia. Kas näin:

• Harrastajat – tykkäävät tehdä sitä, mitä yhdistys sitten sattuukin tekemään. Parhaassa tapauksessa tekevät sellaistakin, mistä eivät tykkää ja pahimmillaan tekevät vain sitä mistä tykkäävät. Oma alaluokkansa ovat he, jotka on pakotettu harrastamaan vanhempien tai puolison toimesta.
• Maksukuskit – he ovat usein vanhempia, jotka maksavat harrastamisen ja kyyditsevät pilttiään edes takaisin. Parhaimmillaan he käyttävät odotteluajan avustaen ja kannustaen. Monesti on ihan ok, että he ovat vain poissa jaloista. Pahimmillaan he taas vaativat erityiskohtelua ja pyrkivät tekemään muiden elämästä vähintään yhtä kurjaa kuin omastaan. Oma alaluokkansa ovat besserwisserit, jotka ovat periaatteessa aina kaikesta eri mieltä.  
• Fanaatikot – heille yhdistyksen missio on uskonto. Parhaimmillaan se kohdistuu järkevään tekemiseen ja ahkeruuteen. Pahimmillaan he kokevat, että kaikki kansat pitää käännyttää. Oma alaluokkansa ovat terroristit, joille kaikki muut ovat vääräuskoisia, jotka pitää tuhota.
• Kaverikaipuiset – heille tärkeintä ovat yhdistyksen muut ihmiset ja sosiaalinen yhdessäolo. Parhaassa tapauksessa nämä ovat avuliaita tehden lähes mitä tahansa mikä ilahduttaa muita. Pahimmillaan he ovat aikavarkaita, jotka estävät muita toteuttamasta itseään. Oma alaluokkansa ovat täystakertujat, joille ei riitä yhdessäolo kerhotiloissa vaan he seuraavat sinua kaikkialle.
• Vallanvetoamat – nämä ihmiset haluavat tehdä päätöksiä. Parhaassa tapauksessa heillä on kykyä rationaaliseen ja strategiseen ajatteluun sekä sydän yhdistyksen ja muiden ihmisten auttamiseen. Liian usein valtaan hakeutuu myös ihmisiä, joilla kyvyttömyys vallankäyttöön on huomattu työelämässä, muttei vielä yhdistyksessä. Oman alaluokkansa muodostavat kiusaajapsykopaattinarsistit, jotka onnistuvat luomaan yhdistyksestä oman henkilökohtaisen perverssin henkisen kidutuskammionsa.
• Statusponnistelijat – he hakevat ansioluetteloonsa luottamustehtäviä, jotka mahdollistavat etenemisen vaikkapa politiikassa. Parhaimmillaan he ovat mieltäneet, että paras ponnahduslauta mihin tahansa tehtävään on tehdä nykyinen tehtävä mahdollisimman hyvin ja muita ihmisiä kunnioittaen. Pahimmillaan ainoa mitä he tekevät on se oman CV:n kirjoittaminen. Oma alaluokkansa ovat he, jotka kuvittelevat oman arvonsa nousevan, kun painaa kaikkia muita alaspäin.
• Vaihteluvirkistäytyjät – he halajavat muuta ajateltavaa kuin se, minkä ajattelusta heille maksetaan. Parhaimmillaan he ovat ahkeria pyrkiessään välttelemään aikaa ajatella. Pahimmillaan he ovat niin hajamielisiä ja stressaantuneita, että ovat vaaraksi ympäristölleen.
• Osaamisylpeät – edellisen vastakohtina he haluavat tehdä sitä, minkä tietävät osaavansa hyvin tai jopa erinomaisesti muihin verrattuna. Parhaimmillaan he tuovat huippuammattilaisosaamisen ilmaiseksi yhdistyksen hyödynnettäväksi. Pahimmillaan he taas pyrkivät tekemään itsestään korvaamattomia ja halveksivat muiden osaamattomuutta.
• Paremmanpuutteelliset – he osallistuvat, kun eivät ole parempaakaan tekemistä keksineet. Tekevät ja osallistuvat kun siltä tuntuu. Parhaimmillaan tuntuu hyvinkin kivalta touhuta ja pahimmillaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Ovat ehkä ajautuneet toimintaan mukaan jo kauan sitten ja osallistumisesta on tullut toinen luonto.

Moni on varmaan jonkin sortin yhdistelmä. Tunnistitko itsesi tai kaverisi?

Kirjoittaja on viimeistelemässä Yhdistysjohtamisen opas -kirjaa, joka julkistetaan lauantaina 24.9.2016.