Tromssasta Yykeänperään

Sunnuntai 2.11.2025 - Reino Myllymäki

Viimeinen varsinainen linnoitteiden bongauspäivä valkeni Tromssan eteläpuolella sumuisena. Periaatteessa meillä oli jäljellä vain ajomatka Skibotniin eli Yykeänperään, mutta koska matka oli vain reilut 100 km, meillä oli aikaa etsiä kahta rannikkotykistön linnaketta.

Ensimmäinen kohde oli lähellä. HKB 18./972 Nordbergin linnoitteiden jäänteiden sijaintipaikka oli epävarma. Alunperin kuulemma patteri on sijainnut kohdassa, jossa E8 ja Innlandsvegen risteävät ja siitä patterin nimi Nordberg. Patterin linnoitteet ovat jääneet kuulemma tietöiden alle.

Sitten patteria siirrettiin syystä tai toisesta etelään. Mutta minne? Olin ilmakuvaharjoituksissa löytänyt lupaavan mäennyppylän, jossa näkyi jotain harmaata. Samalla kohtaa Innlandsvegenin varrella oli pellolla jonkin rakennuksen perustukset. Niitä katsottiin ekana ja sitten ajettiin varovasti mäennyppylän luo. Kumisaappaat ja mäelle! Pettymys oli suuri, sillä paikalla oli kokonpolttamispaikka ja rakennusjätettä. Ei betonirakenteita, ei mitään kiinnostavaa.

Koska sumu vielä vaikeutti tähystämistä, eikä vihjeitä patterin sijainnista ollut enempää, jatkoimme matkaa etelään. Mutta kotona löysin helposti noin kilometrin verran etelämpää Indre Bergistä selvän suurikokoisen tykkiaseman keskeltä peltoa ja myöhemmin pohjoisempaa vielä toisen. Ensin mainittu näkyy jopa tielle (Google Streetview):

Tuota emme kuitenkaan tienneet, joten jatkoimme matkaa etelään, mutta Fagernesissa poikkesimme E8:lta itään tutulle 91-tielle ja suuntasimme kohti Breivikeidetiä. Emme ajaneet lauttasatamaan, vaan käännyimme etelään kohti Tromssan golfkenttää. Sen ohitettuamme tien kunto huononi. Jätimme huomiotta kaikki haalistuneet liikennemerkit ja ajoimme niin pitkälle Breiviknesetiin kuin oli mahdollista.

Vastassa oli aita ja portti. Portin kyltissä luki jotain, mistä ei enää saanut selvää. Mutta portin vierestä oli aita leikattu auki ja siitä oli sadat? ihmiset menneet toiselle puolelle. Portin vieressä oli uuhdehkossa maalissa oleva paritalo, jonka ohitse kävelimme. Alhaalla tuli vastaan varastorakennus, joka oli aika pusikoitunut, kuten ympäristö muutenkin. Edessä näkyi kuitenkin betonirakenteita.

Tykkitiet olivat kasvaneet umpeen. Itse asiassa tuntui, ettei niitä olisi koskaan ollutkaan. Mutta rinteen kivikkoon oli aikanaan rakennettu asemat patterille HKB 999 Breivikeidet, joka oli siirtynyt tänne Kirkkoniemen lentokentän kupeesta ja saanut aseikseen 12 cm norjalaiset kenttätykit. Ja hyvät asemat olikin rakennettu. Neljä "Normandia-tyylistä" kasemattia ja tulenjohtotorni ja vielä kirsikka kakun päällä. Tulenjohtotornin ovet olivat auki ja bunkkeri jatkui neljä kerrosta alaspäin, kertoi matkakumppani. Ja seinällä oli norjalaisia vartiovuorotaulukoita ja yhdessä huoneessa solarium.

Kirsikka kakun päällä oli jotain, mitä muualla emme olleet nähneet. Valonheitinasema, jonka suurten ovien takaa valonheitin voitiin vetää ulos kaarevaa rataa pitkin. Ovet olivat raollaan, mutta aukkoon oli kevytsoraharkoista muurattu umpiseinä, johon joku oli rikkonut reiän. Siitä näki, että siellä oli edelleenkin suurikokoinen valonheitin. Ulos näytti raahatun sähkömoottori tai -generaattori ja kytkintaulu. Joka paikassa oli rikkinäisen peilin paloja. Patterilta näki hyvin Breivikeidetin lauttasatamaan.

Raivasimme tiemme takaisin alueelta autolle. Tässä vaiheessa aurinkokin paistoi jo toisesta suunnasta, jolloin portin kyltistä näki, mitä siinä joskus oli lukenut: "Restricted area No photography". Kyseessä oli vanha sotilasalue, ehkä se oli sotilasaluetta vieläkin. Mutta kyltit olivat haalistuneet pois.

Kävimme pyörähtämässä Breivikeidetin lauttasatamassa. Kuiten kuvasta näkyy, sieltä on vaikea tunnistaa pusikoitunutta patterialuetta. Jatkoimme Skibotniin ja sieltä Kilpisjärven ja Järämän linnoitusalueelle ja Kolariin autoyöjunalle.

Sateinen päivä Tromssassa

Perjantai 31.10.2025 - Reino Myllymäki

Ainakin Tuusulassa sataa tänään ja siksi tuntuu sopivalta kirjoittaa Pohjois-Norjan rannikkotykistön linnakkeiden bongausreissun sateisesta päivästä, jona meillä oli viisi kohdetta Tromssan ympäristössä.

Koska kelin oli ennustettu poutaantuvan iltapäivällä, ajoimme aamulla ensimmäiseksi kauimmaiseen kohteeseen eli Tromssan koillispuolelle Vågnesiin, mistä olin löytänyt HKB 8./972 Vaagnesin mahdollisen sijaintipaikan, joka oli pienvenesataman aluetta. Perille päästyämme oli edessä sadevaatteiden vetäminen päälle.

Tien ja satama-alueen välissä olevalta kaistalta bongasimme maanalaisen rakennuksen sisäänkäynnin, varastorakennuksen perustukset ja pätkän yhdyshautaa. Ne eivät vielä todistaneet patterin sijaintipaikkaa, mutta sitten löysimme satama-alueen yhdestä saarekkeesta tykkiaseman.

Löysimme lisää maanalaisia varastoja, mutta siihen ne löydökset sitten jäivät. Todennäköisesti satamaa laajennettaeesa linnoitteita oli purettu tai jätetty maan alle. Todennäköisesti satama-alueella olevassa betonimurskakasassa on myös linnoitteiden jäänteitä.

Vågnesin jälkeen palasimme tietä 864 Grötsundiin, jossa oli seuraava kohteemme MKB 2./512 Grötsund. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä olin tiedustellut patterialueen sijaitsevan suljetulla satama-alueelta. Olin jopa pyytänyt Tromssan satamalaitokselta lupaa vierailla patterilla, mutta sellaista ei suotu. Yritimme lähestyä kohdetta kahdestakin suunnasta saadaksemme edes näköyhteyden linnoitteisiin, mutta se ei onnistunut.

Jälkikäteen löysin kuitenkin netistä keskusteluja siitä, kuinka joku oli muistaakseni 1980- tai 1990-luvulla ollut patterilla kertausharjoituksissa. Patteri on siis olemassa, mutta sinne ei pääse. Ymmärtääkseni kysymys on kuitenkin suljetusta satama-alueesta, ei sotilasalueesta.

Jatkoimme tietä 864 takaisin Tromssaan Tomasjordnes-nimiseen paikkaan, jossa aikanaan on ollut patteri HKB 17./972 Tomasjordnes. Aluetta on rakennettu voimallisesti, mutta asetimme toivomme puistoalueeseen, josta olin bongannut ilmakuvista pari pyöreää rakennelmaa: tykkiasemia? No, toinen niistä osoittautui nuotiopaikaksi ja toinen hiekkalaatikoksi. Alueelta löytyi kuitenkin pätkä yhdyshautaa ja tähystyspaikka. Kaikki muu on siis jäänyt rakentamisen alle, todennäköisesti.

Tromssassa lounastettuamme suuntasimme kaupungin itäpuolelle Håköya-nimiselle saarelle, jonka edustalle vaurioitunut taistelulaiva Tirpitz tuotiin rannikkotykkipatteriksi. Siihen kohtaan rannalle on pystytetty Tirpitzin panssarista tehty muistomerkki ja infotauluja. Parkkipaikalla oli vuokra-auto ja muistomerkin vieressä vanhempi saksalaisenoloinen mies, joka otti itsestään selfieitä.

Suurin osa Tirpitzistä makaa vainajineen veden alla vuonon pohjassa. Paikka on rauhoitettu. Lähdimme pois, mutta saksalaismies jäi jatkamaan selfieiden ottamista...

Paluumatkalla majoitukseen poikkesimme vielä patterilla MKB 1./512 Tromsö-Syd, jonka patterialue on museoitu ja sen alueella sijaitsee Tromssan puolustusmuseo. Meillä oli onnea sikäli, että museon vapaaehtoiset olivat tekemässä kunnostustöitä, ja meille avautui mahdollisuus tutustua itse museon näyttelyihin, vaikka oli arkipäivä. Museo on avoinna vain viikonloppuisin.

Patterialueelle saattoi tutustua muulloinkin kuin museon aukioloaikoina. Alueella on kolme tykkiasemaa ja jokaisessa 10,5 cm sukellusvenetykki. Alun perin patteriin on kuulunut neljä tykkiä. Neljäs on joskus lainattu toiselle museolle, joka suuressa viisaudessaan myöhemmin romutti sen. Tykkiasemien tilojen panssariovet olivat auki, jolloin tiloihin pääsi kurkistelemaan ja jopa vierailemaan.

Kävimme katsomassa myös patterin tulenjohtotornia, joka oli suljettu jonkin sisätilaongelman vuoksi. Aikaisemmin näkemiimme tulenjohtotorneihin verrattuna Tromssan torni näytti sikäli koomiselta, että sen katolle oli asennettu aidat, ettei vaan kukaan vieras putoa... Toisaalta huvitti tuo sisäilmaongelma, joka varmasti on ollut suurempi niissä löytämissämme tulenjohtotorneissa, joissa olemme vierailleet.

Toisaalta on hyvä, että patterialue on museoitu ja sitä kautta säilynyt, sillä se sijaitsee uusien asuinkerrostalojen puristuksessa, vaikka se ei valokuvista näy. Tässä vaiheessa päivä oli taas pitkällä ja lähdimme majoitukseen. 

Lenangenin kautta Tromssaan

Torstai 30.10.2025 - Reino Myllymäki

Lounastettuamme Lyngseidetissä eli Yykeänmuotkassa aamupäivän patteribongailujen jälkeen jatkoimme tietä 91 länteen ja koilliseen. Ajettuamme Svensbyn lauttaterminaalin ohi suuntasimme pohjoiseen tietä 7922, joka monien mutkien jälkeen päätyi Russelv-nimiseen paikkaan, josta olin ilmakuvilta bongannut selvät jäljet HKB 6./972 Russelv -patterin jäänteistä. Olipa netissä valokuviakin linnoitteista.

Ajoimme Batteriveien-nimiselle tielle ja pysähdyimme jonkinlaisen kylätalon luo. Siitä kun hilpaisin metsikköön, sain melkein saman tien huutaa varoitushuuden perässätulijoille. Osuimme nimittäin tulenjohtotornin kohdalle ja ennen sitä oli reilun metrin levyinen mutta useita metrejä syvä kanjoni, jota pitkin johtivat portaat tulenjohtotorniin.

Tulenjohtotorni siis löytyi ja löytyi osa kuudesta tykkiasemastakin. Kaikkia ei kuitenkaan löytynyt ja osa löydetyistäkin oli täytetty puuroskalla ilmeisesti tienvarren siivoustalkoiden jälkeen.

Oikeastaan on hauskaa, että joku kohde joskus löytyy helposti. Jatkoimme takaisin tietä 7922 Hamnesetiin, mistä poikkesimme Nygårdstranda-nimiselle tielle. Olin sen varrelta bongannut talon, jonka vierestä lähtee tie HKB 3./480 Lenangen -patterin alueelle Arnengaan. Aikamme etsittyämme hylätty talo puskittuneine pihoineen löytyi ja löytyi myös tie, joka puski myös pusikkoa. Matkaa patterialueelle olisi ollut reilu kilometri, jolla matkalla tie olisi noussut 110 metrin korkeuteen. Totesimme, ettei tällä kalustolla pääse sinne eikä aikataulut mahdollistaneet jalkapatikkaan siirtymistä, joten jatkoimme matkaa.

Osasyy kevyeen sivuuttamiseen oli tieto, ettei paikalta ollut paljoa löydettävissä. Jälkikäteen löysin arvion, ettei linnoitustöitä ehditty paljoa tehdä vuoden 1944 lopussa Berlevågista siirtyneelle patterille.

Palasimme tielle 7922, josta poikkesimme tielle 7926 ja siltä käännyimme tielle 7924. Lähteiden mukaan nimittäin patteri HKB 7./972 Lattervik nimittäin sijaitsisi Lattervikassa, mutta ilmakuvilta ei löytynyt mitään kiinnostavaa. Sen jälkeen mietin, mihin saksalainen upseeri patterin sijoittaisi ja päädyin etsimään patteria Laupviknesetin niemen tienoilta ja sieltähän se löytyi. Noin kilometrin päässä lähteiden ilmoittamasta paikasta.

Tulenjohtotorni löytyi aivan tien 7924 varresta - no on siinä vähän pusikkoa välissä - ja osa tykkiasemista tien toiselta puolelta, tosin osittain tien alle jääneinä. Tulenjohtotornissa oli erikoista se, että se oli osin ladottu liuskekivistä kenttälinnoitteiden tapaan. Sellaista emme tulenjohtotorneissa olleet aikaisemmin nähneet.

Jatkoimme 7924:ää eteenpäin ja palasimme tutulle 7922:lle ja Svensbyn lauttaterminaaliin, mistä pääsimme lautalla Breivikeidetiin. Täällä olisi ollut vielä yksi kohde, mutta ilta hämärsi ja jouduimme jättämään sen väliin. Siinä vaiheessa emme tienneet, että pystymme korjaamaan asian myöhemmin.

Jatkoimme iltaruskon värittäessä iltaamme Tromssan eteläpuolelle, joista olin hankkinut meille majoituksen kahdeksi yöksi.

Lyngseidet eli Yykeänmuotka

Maanantai 27.10.2025 - Reino Myllymäki

Kaksi kirjaa viidestä 15.11.2025 Ilmailukirjallisuuspäivässä julkistettavasta meni tänään painoon ja jäljellä on enää yksi, oma kirja. Ja sekin sen verran hyvässä mallissa, että uskallan irroitella kirjoittamalla seuraavan pätkän syksyn Pohjois-Norjan rannikkotykistön linnakkeiden bongausmatkasta.

Lyngseidetissä eli Yykeänmuotkassa vietetyn yön jälkeen lähdimme tietä 7920 kohti Rottenvikaa eli Kuotsavuopiota, mistä olin tiedustellut HKB 4./971 Seljevikin paikaksi Einarvikveieni varteen. Paikalle ajettuamme emme nähneet merkkiäkään linnoitteista metsissä ja niin turvauduimme paikallisten ihmisten apuun. Saimme kuulla olevamme väärässä paikassa, oikeaan paikkaan oli matkaa muutama kilometri.

Ajoimme opastettuun paikkaan, jonne taisi olla 6-7 kilometriä. Löysimme jonkinmoisen matkailukeskuksen, joka oli kiinni. Paikkoja oli merkitty näyttävästi, kuten vessakoppiin "Officer's toilet". Enemmän merkille pantavaa oli se, että koppi oli lukossa.

Jälkikäteen huomasin, että paikka on merkattu Google Mapsiin nimellä Åröybukt fort. Läheisen kallion kyljessä oli luolia, ja lupaavan näköinen komentobunkkeri lähitorjuntatykkeineen löytyi ihan vierestä.

Alueelta löytyi aika monta linnoitetta, joita oli näkösuojattu toista maailmansotaa nykyaikaisemmilla vaijerivirityksillä, joten paikka lienee ollut sodan jälkeen Norjan armeijan käytössä. Löysimme myös yhden tykkiaseman vähän kauempaa.

Jatkoimme tietä 7920 eteenpäin Koppangenin seutuville, missä tie päättyy ja vuoret laskeutuvat jyrkkinä vuonoon. Pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan Åröya saarta, jossa aikanaan sijaitsi patteri HKB 5./972 Aröyholmen.

Käännyimme takaisin ja ajoimme seutuville, josta aloitimme päivän patterietsinnät. Google Mapsissa on nimittäin kohde "Rottenvikin rannikkovartioston rauniot" ja olin siltä alueelta bongannut ilmakuvista tykkiasemia.

Vardoveienin varrelta niitä sitten löytyikin HKB 31./971 Rottenvikin jäänteet. Molemmin puolin tietä oli lammas- tai poroaitaa, jonka takana oli tiheää metsää. Täällä tykkiasemien aputilat eli ammuskellarit oli rakennettu pääasiassa maanpinnalle. Kaikki tykkiasemat löytyivät vaan ei tulenjohtotornia, joka onkin voinut olla ihan toisaalla lähempänä rantaa.

Tykkiasemien valokuvaaminen oli hankalaa, niin tiheää kasvusto oli. Se oli vallannut jo osin tykkiasemat. Sieluni silmillä saatoin kuitenkin nähdä paikat raivattuina ja kohteen paikallisen kyläyhdistyksen ylläpitämänä turistirysänä. Mikä estää?

Ajoimme takaisin Lyngseidetiin, kävimme syömässä ja tankkaamassa sekä jatkoimme länteen 91-tietä pitkin. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Vihdoinkin Lyngenille

Sunnuntai 19.10.2025 - Reino Myllymäki

Skjervöystä palasimme tietä 866 samojen siltojen yli ja samojen tunnelien läpi kuin menomatkalla aamupäivällä. E6-tietä emme ajaneet kuin vähän matkaa, kun oli hiljennettävä vauhtia HKB 4./971 Langlin vuoksi. Se oli tämän reissun epävarmoja kohteita, joskin paikalta oli yksi historiallinen kuva vaiheesta, jolloin saksalaiset evakuoivat paikkaa.

Emme kuitenkaan havainneet E6-tien laidasta merkkiäkään linnoitteista ja kun päivä oli pitkällä, päätimme jatkaa eteenpäin.

Kuva: Google Streetview.

Jälkeenpäin laserkeilausaineistoa tutkittaessa selvisi, että etukäteistiedustelulla selvittämäni paikka vesivoimalan takana on todennäköisesti oikea paikka. Vesivoimalan vesiputki on ylempänä suorastaan vedetty patterialueen poikki, joten putken suuntaista huoltotietä seuraamalla olisi patterialueelle päässyt helposti, ellei matkalla sitten ole aitoja tai portteja.

Paikalta ei ollut pitkä matka seuraavaan kohteeseen, joka on lähtökohtaisesti hyvin kiinnostava monella tapaa. Kävin näillä nurkilla perheeni kanssa vuonna 1975, mutta linnakkeen olemassaolosta ei silloin meillä ollut mitään tietoa. Patteria perustettaessa aseina oli 1800-luvun lopusta peräisin olevat 12 cm Nordenfelt-tykit, joita saksalaiset eivät saaneet toimimaan oikein. Niinpä MKB 3./512 Lyngen sai neljä 15 cm SKC/28 -tykkiä (kaksi kaksoistykkitornia). Jossain vaiheessa nämä purettiin pois ja tilalle tuotiin kuusi 14,5 cm kenttätykkiä, joiden takia patterin tunnuskin muuttui HKB 1./972 Lyngeniksi. Joka tapauksessa niemeltä löytyy kuusi tykkiasemaa, joista osassa on pultitykset tornitykkejä varten.

Poikkeuksellista on, että Spåkenesin patterille on (edes jonkinlainen) viitoitus. Ei kuitenkaan minkäänlaista mainosta siitä, kuinka hieno kohde on... E6:lta patterialueelle johtava tie on kuoppainen mutta kulkukelpoinen.

Poikkeuksellista on myös, että alueella on opasteet. Lisäksi alue on hyvin helposti tutkittavissa, vain paikoin pusikot haittaavat kulkemista. Näissäkin linnoitteissa oli siinä määrin vettä, että kumisaappaat olivat tarpeen.

Ilta painoi päälle (tulimme paikalle neljän jälkeen paikallista aikaa), mutta valoa riitti vielä alueen tutkimiseen. Pääosa linnoitteista oli jäänyt tai jätetty räjäyttämättä ja niiden joukossa oli tulenjohtotorni.

Myös kaikki tykkiasemat olivat tunnistettavissa, joskin yksi oli täytetty ja yksi räjäytetty. Joissain oli jäljellä vielä ammushissit, joita emme olleet aikaisemmin nähneet.

Nähdäksemme kolme linnoitetta, joista yksi oli tykkiaseman yhteydessä oli räjäytetty. Se on aika vähän varsinkin, kun ottaa huomioon, että Lyngenin itäpuoliset patterit oli piti räjäyttää vetäydyttäessä Lyngenin itäpuolelle.

Lyngen-eli Yykeänvuonon länsiranta on luonnollinen linnoitus. Siksi on ymmärrettävää, että Saksa siirsi linjansa tähän ja kai Norjankin nykydoktriinissa idästä hyökkäävä vihollinen pysäytetään tähän. Vain Lyngseidetin eli Yykeänmuotkan pohjoispuolella on aluetta, jossa maihinnousu on mahdollinen ja siksi siihen kohtaan sijoitettiin peräti kolme rannikkotykistön patteria. Mutta niistä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Oli aika kiiruhtaa Olderdaleniin eli Talosvankkaan lautalle, joka veisi meidät Lyngseidetiin eli Yykeänmuotkaan. Tähtäimessä oli illan viimeistä edellinen lautta, mutta katsoin aikataulut väärin ja meille jäi aikaa ruokailla lauttarannan grillissä ennen illan viimeistä lauttaa. Tämä oli ulkomaalaisille maksullinen, mutta maksu oli vain 147 kruunua.

Skjervöy

Perjantai 17.10.2025 - Reino Myllymäki

Matka Nordreisasta eli Rässikäisestä länteen jatkui E6-tietä pitki kuitenkin siten, että pian Sörkjostunnelin jälkeen kurvasimme tielle 866, joka vei kohti Skjervöy-nimistä taajamaa. Matkan varrella oli vielä yksi vuonon alittava tunneli (2,1-kilometrinen Maursundtunnelen, alimmillaan reilut 90 metriä merenpinnan alapuolella), vähän lyhempi Kågentunnelen ja lopulta vielä reilut 800 metriä pitkä Skattörsundin silta, joka oli yksikaistainen ohituspaikoin.

Skjervöyssä etsiydyimme paikallisen urheilukentän taakse, josta tarkoitus oli Engnesveieniä pitkin lähestyä molempia päivän kohteita, jotka olivat HKB 2./972 Skjervöy ja HKB 33./971 Kaagsund. Tarkoitus oli ajaa katumaasturilla niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta tämä ajatus tyssäsi heti alkuunsa.

Tietä urheilukentän takana oli kavennetty paikallisen juoksukilpailun takia. Ja vaikka ei olisi kavennettukaan, Engnesveienillä oli moottoriajoneuvoilla ajo kielletty. Jännittävä autoajelu muuttui patikoinniksi. Ei ollut eka kerta.

Norjalaiset eivät kutsu rannikkotykistön pattereita niiden saksalaisilla nimillä, vaan ovat antaneet - kun ovat antaneet - paikkaan sidottuja nimiä. HKB 33./971 Kaagsund on siten Engnes Kystfort. Ja sinne on matkaa tietä pitkin neljä kilometriä!

Matkan varrelle olin tiedustellut myös todennäköisen HKB 2./972 Skjervöyn sijoituspaikan. Kävellessämme vilkuilin metsiä, josko jossain näkyisi betonia. Selvisi, että se. minkä ilmakuvilta olin tulkinnut betoniksi, oli todennäköisesti tavallista kalliota. 

Reilun kilometrin päästä löysimme laavun, joka oli pystytetty hyvälle näköalapaikalle. Sen takaa metsästä löysimme pätkän yhdyshautaa ja tähystyspaikan. Mutta emme muuta.

Tie Engnesiin oli sinänsä patikoijalle hyvää. Katumaasturilla olisi päässyt pariin kilometriin, jossa olisi tullut niin isoja kiviä, että olisi pitänyt kaivaa leka esiin tai peruuttaa takaisin. Tie oli kapea ja helposti saattoi kuvitella saksalaisen autonkuljettajan otsan hikikarpalot, kun hän on sompaillut Opel Blitzillä näillä poluilla. Autot olivat toki siihen aikaan pienempiä, nykyään tämä on lähinnä mönkijäura.

Ennen Engnesiä oli 95 metrin korkeudessa näköalapaikka, jossa oli penkki ja opastustaulu sekä vieraskirja. Opastustaulun kartta valitettavasti ei tuntunut yhtyvän maastoon eikä tykkiasemien sijaintikaan täsmännyt ilmakuviin. Oli raskasta lähteä laskeutumaan kohti patterialuetta ja merta, sillä tietoisuudessa oli, että tämä mäki oli kiivettävä takaisin samoin kuin kaikki muutkin mäet polveilevan reitin varrella.

Alhaalta löytyi ensin taidokkaasti räjäytetty tulenjohtotorni ja sen jälkeen ainakin kolme kuudesta tykkiasemasta saattoi löytää. Tykkitiet olivat kasvaneet umpeen koivua ja aluskasvillisuutta ja niitä oli vaikea löytää ja kulkea. Rannassa oli uudempi puinen rakennus muuntamon ja korkean tornin vieressä. Rakennuksen ulko-ovi oli murrettu auki.

Tutkittuamme aikamme kohdetta lähdimme takaisin. Samat neljä kilometriä... Autolle päästyä oli kasassa jo 14 000 askelta eikä päivä ollut vielä pitkälläkään. Etsimme HKB 2./972 Skjervöytä kahdesta muusta mahdollisesta paikasta, mutta emme löytäneet merkkiäkään.

Reissun jälkeen löysin tiedon, että toinen paikka sataman kupeessa oli oikea. Asunto- ja teollisuusrakentaminen vain oli hävittänyt kaikki jäännökset... paitsi sen näköalapaikan takaa löytämämme yhdyshaudan pätkän ja tähystyspaikan. Ne ovat samalla kulmalla, tähystyspaikka 100 metriä korkeammalla kuin se maankaatopaikka sataman takana, jossa jotain on joskus saattanut olla.

Emme jääneet pidemmäksi aikaa Skjervöyhin, mutta tänne pitää joskus tulla uudelleen. Matka jatkui iltapäivällä E6-tietä länteen Olderdaleniin (Talosvankka), josta menimme Lyngseidetiin (Yykeänmuotka) lautalla majoittumaan yöksi. Iltapäivästä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Rakkenes ja Falvik

Sunnuntai 12.10.2025 - Reino Myllymäki

Ylitettyämme E6:ta pitkin Sörstraumenin sillan edessämme oli nopeasti seuraava kohde, HKB 38./971 Rakkenes. Se ei ollut kirjallisuuden mukaan ihan tavallinen rannikkotykistön patteri, vaan jonkinlainen patteritukipiste, mitä ikinä tarkoittaakin.

Jouduimme sahaamaan E6:ta pitkin Rakkenesin kohdalla useampaan kertaan, ennenkuin tajusimme, että tien alta menevä noro on Rakkeneselva. Sitten otimme lupaavan liittymän tämän noron eteläpuolta ja parkkeerasimme siihen.

Tie ei ollut katumaasturilla ajokelpoinen, joten jalkapatikassa eteenpäin. Vastaan tuli tien suuntainen sähkölinja, jonka alta oli puut kaadettu. Melkoinen risusavotta, jossa suuri määrä polttopuukelpoista puutavaraa oli jätetty maahan. Paikalta löytynyt etiketön Alkon viinapullo - jonka sisällä oli tosin jotain muuta kuin alkoholia tai puhdasta vettä - saattoi antaa viitteitä työmiesten kansallisuudesta.

Risusavotan toiselta puolelta löytyi sitten tuo Rakkeneselva-nimisen noron sivu-uoma, kypsiä vadelmia ja sodanaikaisian linnoitteita, jotka ulottuivat osin uoman päällekin. Kohdassa oli useiden puurakenteisten rakennusten perustuksia, joiden läpi ranteen vahvuinen ja vahvempikin kasvusto puski läpi. Ilmakuvilla niitä ei näkynyt. Emme löytäneet tykkiasemia emmekä tulenjohtotornia. Risusavotta haittasi kovasti alueen tutkimista.

Reissun jälkeen heräsi epäilys, että emme löytäneet ihan tiedustelemaani aluetta. E6:ta edestakaisin sahatessa taisi suunnat mennä sekaisin niin, että valitsimme väärän liittymän. Oikea olisi ollut seuraava Rakkeneselvan jälkeen. Ehkä sieltä löytyisi tulenjohtotorni ja tykkiasemat, tai sitten tykkiasemat löytyisivät vuonoon työntyvästä niemestä (Rakkenes, Rakkuniemi). Kokemukseni mukaan aikaisin hylätyt linnoitteet jäivät usein räjäyttämättä ja tämä oli sellainen. Täältä lähdettiin pois jo syyskuussa 1943. Jäi harmittamaan, sillä ehkä löysimme vain vankileirin jäänteitä.

Ilmeisesti betonirakenteiden löytyminen tyydytti meitä ja lähdimme kohti päivän neljättä ja viimeistä kohdetta, joka oli HKB 3./972 Falvik. Se sijaitsi niemessä, jonne vei tie 7950, joka kiertää niemen melkein kokonaan. Itse patterin piti sijaita Storvikissa, jonka suomenkielinen nimi on Kivipahta.

Patterialueen olin ennakkotiedustellut erään pikkutien varteen. Yllätykseksemme reitti sinne oli suljettu portilla, mutta se ei ollut lukossa, vaan portinpuoliskoja piti yhdessä jonkinlainen iso nippuside.

Portin takaa löytyi ilmeisesti kyläyhdistyksen ylläpitämä nuotiopaikka mutterimajoineen. Tuon mutterimajan olin tiedustellut tulenojohtotorniksi, joten kohtaamisemme oli vähintään lievä pettymys. Alueelta lähti kuitenkin lupaava tykkitie tiukasti ylärinteeseen.

Tykkitien varrelta löytyi kolme tunnelin suuaukkoa. Tunneleissa oleva vesi teki mahdottomaksi tiedustelut syvemmälle.

Ylempää löytyi sitten todennköisen tulenjohtotornin rauniot. Falvikista luovuttiin ilmeisesti vasta toukokuun alussa 1945, joten tämä on ollut viimeisiä räjäytettyjä linnoitteita.

Mutterimajan ympäriltä löytyi paluumatkalla suuri määrä huoltorakennusten perustuksia sekä sellainen osa, joka todennäköisesti on kuulunut tykkiaseman koneistoon. Itse tykkiasemia emme löytäneet. Täälläkin tutkimustyötä haittasi joka paikassa kasvava ranteenvahvuinen koivikko.

Illan hämärtyessä lähdimme kohti majoitusta, joka oli Nordreisassa eli Rässikäisessä. Söimme hampurilaisateriat Storslettissa eli Hansinkentällä, ajoimme remontissa olevan Reisaelvan eli Raisinjoen sillan yli (liikennevalot, liikenne vain yhteen suuntaan kerrallaan) ja sitten navigaattori ei osannut ohjata meitä oikealle sivutielle ennen 2.2.2018 avattua Sörkjostunnelia, vaan ajoimme 4,6-kilometrisen tunnelin läpi ja ajoimme takaisin sitä mutkaista tietä, jonka tunneli oli korvannut. 

Totesimme, että näitä kohteita tuskin kukaan jälkeemme löytää, sen tekee nimittäin vaikeaksi etelää kohden yhä korkeammalle kipuava puuraja sekä lisääntyvä aluskasvillisuus. Pohjoisen "kuunmaisemasta" on helpompi löytää linnoitteet. Mitään viittoja tai opasteita ei näissä kohteissa ole.

Storeng ja Nordstraumen

Maanantai 6.10.2025 - Reino Myllymäki

Kolmen yön jälkeen oli aika jättää Varjojen laakso eli Öksfjord (Aksuvuono) taakse ja jatkaa E6-tietä länteen kohti uusia kohteita.

Taakse jäi ikimuistoinen vuorimaisema, jossa lähimmätkin huiput kohoavat jonnekin 900 metriin ja niiden välistä pilkistävä ihka oikea jäätikkö 1 200 metriin. Tuo jäätikkö ulottuu Ruijan lisäksi Tromssan lääniin ja on pinta-alaltaan 42 neliökilometriä. Koollaan se on Norjan yhdeksänneksi suurin.

E6:lle päästäksemme oli ajettava tuttua tietä takaisin ja koettava uudelleen yli nelikilometrinen yksikaistainen maantietunneli. Breivikbotnissa olimme kuulleet, että tunnelin ollessa huollossa sen tilalle otettiin heinää paikoitellen puskeva rantatie. Toinen juttu, jonka kuulimme, oli että tunnelissa ajettiin yleisesti pitkät valot päällä ja että norjalaisilla oli paha taipumus ajaa liian peräkkäin tunnelissa, mikä saattoi johtaa siihen, että rekan tullessa vastaan väistävät henkilöautot eivät sovi ohituspaikalle. No, meille ei tullut yhtään autoa vastaan tunnelissa tällä kertaa.

E6-tietä ajoimme länteen vain toistakymmentä kilometriä, ensin Alteidetiin (Tuikkanen) ja sitten Storengiin Arctic FjordCampin jälkimmäiseen risteykseen, johon parkkeerasimme kulkuvälineemme ja siirryimme maastoon. Olin nimittäin etukäteistiedustelulla "löytänyt" HKB 36./971 Storengin linnoitteita tämän risteyksen maanpuolelta ja itse asiassa siitä piti lähteä tie kohdealueelle. Tie löytyikin.

Valitettavasti se, minkä ilmakuvalta olin tulkinnut harmaiksi betonilinnoitteiksi osoittautui "rantteeksi" eli polttopuiden tekopaikaksi, missä puuta oli varastoitu kotamaisesti pystyasentoon. Kiertelimme hetken, kunnes kohdalle osui koiraansa ulkoiluttava paikallisasukas. Siltä kuulin, että olimme oikeassa kohtaa, mutta linnoitteet olivat syvemmällä ja niitä olisi vaikea löytää.

Tästä innostuneena jatkoimme kiertelyä ja jo aika läheltä, itse asiassa aivan tuon polttopuiden tekopaikan ympäriltä löytyi linnoitteita. Näyttää siltä, että metsää harvennettaessa yhdyshaudat ja tykkiasemat oli työnnetty täyteen oksia ja romua, mikä vaikeutti niiden löytämistä. Tyydyimme näihin ja jatkoimme matkaa. Seuraava kohteemme oli lähellä Sörstraumenin siltaa, joka avattiin vuonna 1980.

Patterin HKB 37./971 Nordstaumenin jäänteiden löytyminen avoimelta Nordstraumennesetiltä piti olla kakunpala. Ilmakuvilta löytyi helposti kolme pyöreää tykkiasemaksi sopivaa kohtaa ja tulenjohtotornin paikka. Oli vaan unohtunut tulkitessa mittakaava. Tykkiasema oli luultavasti tähystyspaikka ja rinkulat olivat konekivääripesäkkeitä. Päättelimme, että oli siirryttävä lähemmäs E6-tietä metsään ja etsittävä sieltä. Betonirakenteita löysimmekin ja yhdyshautoja, mutta tykkiasemia ei. Aikamme kierreltyämme nostimme kädet pystyyn ja lähdimme kohti seuraavia kohteita, joista seuraavassa blogikirjoituksessa.

Reissun jälkeen katsoin kriittisesti uudelleen ilmakuvia ja maastokarttoja ja löysin yhden tykkiaseman ja muita linnoitteita. peltoaukean keskeltä metsäsaarekkeesta läheltä Sörstraumenin siltaa. Paikan läpi on laitettu menemään sähkö- ja/tai puhelinlinja. Paikka on hiukan outo, mutta ennen siltaa paikka ohitettiin meren puolelta lautalla. Tässäkin salmessa käy kova virtaus. Yllä olevassa kuvassa tuo metsäsaareke on äärimmäisenä vasemmalla.

Hasvik

Sunnuntai 5.10.2025 - Reino Myllymäki

Toisena Öksfjord-päivänä oli vuorossa retki Söröyan saaren eteläkärkeen, jossa on Hasvik-niminen taajama ja Håen-niminen niemi, jolla sijaitsee HKB 34./971 Hasvik -nimisen patterin jäänteet.

Hasvikin pääsee autolautalla, jossa on tilaa 100 matkustajalle ja noin 40 autolle. Ruijan tukipolitiikan ansiosta lautta on kaikille ilmainen. Samanlainen lautta vie ihmisiä ja autoja Öksfjordista myös neljään muuhun paikkaan: vuonon toiselle puolelle Tverrfjordiin, seuraavaan vuonoon Nuvsvågiin sekä vielä kauemmaksi Bergsfjordiin ja Sör-Tverrfjordiin. Tverrfjordista pääsee Nuvsågiin ja kauemmaksikin tietä pitkin, mutta Bergsjord ja Sör-Tverrfjord ovat irrallisia pieniä tienpätkiä vuonojen rannoilla.

Autolautan lisäksi Hasvikiin pääsee hurtigbåtilla ilman autoa. Mutta auton takia olimme siis menossa autolautalla. Autolautalla on viihtyisä odotustila matkustajille ja sen yhteydessä itsepalvelukahvila, josta saa juotavaa ja pikkupurtavaa, toki kohtuullisen kalliiseen hintaan.

Hasvikiin päästyämme ajoimme Håenin mäelle. Katumaasturilla pääsimme tien huonontumisesta huolimatta ihan patterin linnoitteiden sekaan rakennetun linkkitornin luo. Siitä lähdimme sitten tekemään tutkimusretkiämme varsin laajalle patterialueelle. Tutkimustyötä vaikeutti tuuli, joka oli 12 m/s ja puuskissa 17 m/s. Lippalakki olisi mennyt tuulen mukana, joten sitä ei voinut käyttää. Korviin otti niin, että kaivoin kameralaukusta lentonäytöksiä varten varaamani korvatulpat.

Patterialueelta näki Hasvikin taajamaan, satamaan, 173-metriselle Håen-vuorelle, satamaan ja Lopphavet-merialueelle, josta se tuuli puhalsi talttumattomalla voimalla jokseenkin etelästä.

Tänne kannatti tulla, sillä näkemistä oli paljon, vaikka kaiken tähdellisen saksalaiset olivat lähtiessään räjäyttäneet. Kaikki kuusi tykkiasemaa löytyi ja sen lisäksi esimerkiksi tulenjohtotornin jäänteet sekä lukuisia varastojen perustuksia, asuinbunkkereita sekä tähystys- ja sivustasuojausasemia.

Olin jo ennen reissua keskustellut Söröyan saarella asuvan suomalaisen kanssa. Hän oli löytänyt kirjani julkistusvideot Ilmailumuseoyhdistyksen Youtube-kanavalta ja otti yhteyttä. Nyt saimme kutsun iltapäiväkahveille hänen kotiinsa. Hetken pohdittuamme vaihtoehtoja muutimme suunnitelmia.

Suomalainen asui Breivikbotnissa 15 kilometriä Hasvikista pohjoiseen. 882-tie vie sinne ja pidemmällekin Sörvaeriin, mutta sinne tieverkko päättyy. Hyväkuntoinen tie kulki "kuunmaisemassa", johon olimme toki pohjoisemmassa tottuneet.

Pari tuntia kului pizzan ja iltapäiväkahvien seurassa toisen maailmansodan ympärillä olevista aiheista jutellen. Suomalainen oli kylänsä ainoa suomenkielinen, joten juttukavereiden saaminen livenä oli varmaan harvinaista. 500 hypyn laskuvarjomies oli töissä kalatehtaalla, joka työllisti suuren osan kyläläisistä. Miehellä oli thaimaalainen vaimo ja lapsia. Kotikommunikointi kävi englanniksi.

Saimme vihjeen, että lauttajonossa kannatti olla ajoissa, sillä oli perjantai. Niinpä lähdimme ajoissa, ajoimme jonoon ja teimme aamiaisostokset kaupassa vasta sen jälkeen. Myös linja-autoaseman vessalle tuli käyttöä. Lauttarannan opasteista puuttui määränpää, sillä Hasvikista taitaa päästä vain Öksfjordiin ja sitä kautta muuhun maailmaan.

Illalla Öksfjordissa menimme kolmannen kerran illastamaan Loppakrohin syömään nachoaterian. Näin ravintolan kaikki kolme ateriavaihtoehtoa tulivat testatuksi: poropizza, hampurilaisateria ja nachot. Hyviä olivat kaikki. Myös ravintolan ulkomaalaistaustaiselle kokille kelpasi juttuseura. Perjantaisin myöhään auki olevassa ravintolassa ei ollut muita asiakkaita.

Lopan saari eli Lappea

Perjantai 3.10.2025 - Reino Myllymäki

Ensimmäisenä varsinaisena Öksfjordin päivänä oli vuorossa vierailu Lopan eli Lappean saarella ja HKB 35./971 Loppa -patterilla. Vierailupäivä oli valittu tarkoin, sillä hurtigbåt kävi vain kahdesti viikossa kahteen otteeseen Lopan saarella, tiistaisin ja torstaisin.

Sviittimme ikkunasta oli hyvä näkymä hurtigbåt-laiturille eikä alukseen siirtymiseen mennyt kuin pari minuuttia.

Edellisiltana illastaessamme Loppakro-nimisessä ravintolassa (tässä pienessä taajamassa ei ole kuin kaksi ravintolaa ja yksi grillikioskivaunu) huomasin Snelandian kännykkäsovelluksesta, että seuraavan päivän aamuvuoroa oli muutettu. Alus ajaisikin suoraan Lopan saarelle käymättä Skavnakkissa. Luulimme olevamme aluksen ainoat asiakkaat ja että reittiä oli muutettu meidän takiamme.

No ei tainnut olla niin. Nämä hurtigbåt-alukset ovat tärkeitä yhteysaluksia Norjan saaristossa. Niinpä kyytiin lastattiin peräkärry täynnä puutavaraa ja lisäksi ainakin yksi työmies työkaluineen. Perillä näimme, että ne olivat menossa eri kohteisiin. Peräkärry meni kirkon korjaukseen ja työmies erään mökin kattoa korjaamaan.

Vaikka aluksen perätasanne tuli tästä yhdestä peräkärrystä kuormineen täyteen, matkustajapuolella ei käyttöaste kohonnut kovin korkeaksi. 93-paikkaiseen matkustamoon tuli kymmenkunta matkustajaa me kolme mukaanluettuina.

Matka kesti 50 minuuttia. Välillä - mennen tullen - koetin ottaa kuvia matkan varrelle jäävästä HKB 33./971 Gammelvaer -patterin alueesta ja nähdäkseni tällä kertaa onnistuin saamaan julkaisukelpoista materiaalia. Vaikeaa on kuitenkin hahmottaa karttoja kolmeulotteisessa maailmassa ja ottaa oikeasta kohdasta kuvia, kun pitkä putki kutistaa maiseman liki kaksiulotteiseksi. Mutta niitä kuvia voi sitten katsoa Matkaoppaan Pohjois-Norjan linnoitteille nelososasta (Alta-Lyngen).

Lopan (Lappean kveeniksi) saarella on kaksi satamaa. Toinen on Lopan kylän kohdalla, toinen on Mevaerissä. Se on suojaisempi ja siksi hurtigbåtit ajavat sinne. Sinne saapuessamme oli vuorossa lastin purku. Osa matkustajista jatkoi Skavnakkiin, osa jäi Lopalle - ja hajaantui.

Me lähdimme kävelemään kohti kohdealuetta ja ensimmäisenä vastaan tuli kunnan rakentama yhteysaluksen odotustila, joka tuli meille iltapäivästä varsin tutuksi. Sen takana oli puucee.

12-neliökilometrinen Loppa muodostuu oikeastaan neljästä yhteenkasvaneesta saaresta. Pohjoissaaren korkein kohta on 233-metrinen Matmorstuva ja tämän osan länsirinteet ovat keväisin lintuharrastajien paratiisi. Korkein kohta on kuitenkin 289-metrinen Rektind. Sen, Möneshöydenin ja 108-metrisen Fjellavlöysingenin kainaloon jää "fantastinen uimaranta", jossa uimavesi taitaa olla alhainen läpi vuoden. 

Ennakkotiedustelun perusteella yli 90 metriin kohoavalla Möneshöyden-vuorella piti olla "jotain" ja koska sinne pääsi vain satamasta katsottuna vuoren toiselta puolelta, kävelimme sinne. Tiemme erosivat, kun minä lähdin Perletur-viittojen innostamana nousemaan vuorelle ja toiset valitsivat loivemman lähestymistavan. Samalla jouduimme vuoren huipun eri puolille. Vuoren huipulla on - yllättävää kyllä - suo.

Ylhäältä oli mahtavat näkymät Matmorstuvan suuntaan. Sen sijaan ilmatorjuntapatterien asemiksi ajatellut kohteet osoittautuivat tähystyspaikoiksi, konekivääriasemiksi taikka sitten asumusten tai varastojen pohjiksi. Aikamme kierreltyämme laskeuduimme alas ja nautimme eväitä hautausmaan puistonpenkillä. Hautausmaalta ei löytynyt edes yhtä "pakollista suomalaista".

Lopan kylää. Vasemmalla kirkko ja oikealla suljettu majatalo. Kylässä on jokunen asukas ilmeisesti ympäri vuoden. Saarella on mönkijöiden lisäksi muutama lava-auto.

Tämän jälkeen kävelimme Lopan kylän läpi. Isompi tie - juu, siinä oli jopa öljysorapinta - päättyi kirkon ja ilmeisesti viime vuonna sulkeutuneen majatalon luo. Siitä eteenpäin kiersimme vuoren mönkijällä ajokelpoista polkua pitkin.

Tämän polun varresta läheltä Mönesoddenia löytyi sitten HKB 35./971 -patterin jäänteet. Löysimme kahden ison ja kahden pienen tykin tykkiasemat kohtuullisen hyvässä kunnossa, tulenjohtotorni, asuinbunkkerit ja varastot olivat saksalaiset lähtiessään räjäyttäneet. Kirjallisuuden mukaan patterilla oli ollut neljä 15,5 cm kanuunaa, yli 6,5 cm brittiläinen kanuuna, kaksi 5 cm panssarintorjuntatykkiä ja kaksi 2 cm ilmatorjuntatykkiä. Kahta isoa tykkiasemaa jäimme kaipaamaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vaikeutti kuvaamista.

Mevaerin sataman puoleinen Möneshöydenin rinne on todella jyrkkä. Jyrkänteen päällä oli Perletur-laatikko, jonka vieraskirjaan kirjasin käyntimme. 

Aikamme linnoitteita kuvattuamme palasimme satamaan. Siinä vaiheessa aikaa hurtigbåtin saapumiseen taisi olla viisi tuntia. Kymmenen tunnin vierailusta siis puoletkin olisi riittänyt ja jos olisi kävellyt suoraan linnoitteille, kaksi tuntia riittäisi ihan hyvin.

Vietimme aikaa syömällä, kuivattelemalla varusteita, ihmettelemällä satama-altaan mereneläviä ja katselemalla maisemia. Hurtigruten-linjalla ajanut Richard With -alus ajoi Lopan ja mantereen välistä matkallaan Öksfjordista Skjervöyhin. Alus oli lähtenyt Öksfjordista neljän jälkeen ja saapui Skjervöyhin klo 19.30.

Pitkäksi aika kävi. Mutta lopulta yhteysalus saapui.

Ennen lähtöä oli vielä purettava kuorma. Puutavaranippu oli tuttu, se oli aamulla ollut Öksfjordin hurtigbåt-laiturilla ja tuli siis nyt Lopalle. Matka Öksfjordiin kesti 1,5 tuntia, sillä nyt kävimme Skavnakkissa. Saavuimme 19.45 Öksfjordiin ja kävelimme Loppakrohon, joka virallisesti oli sulkeutunut klo 19, mutta epävirallisesti tarjosi meille vielä aterian.

Lopan kunta on saanut nimensä Lopan saaresta, jolla on ollut asutusta jo viikinkiaikana.

Öksjord - varjojen laakso

Maanantai 29.9.2025 - Reino Myllymäki

Lupasin kertoa syksyn 2025 linnoitteiden bongausmatkasta Pohjois-Norjaan.

Menimme autoyöjunalla Kolariin, josta jatkoimme Kautokeinon pohjoispuolelle Lahpoluoppaliin, mistä olimme löytäneet majoituksen yhdeksi yöksi. Se oli hiukan E45-tieltä sivussa, rauhallinen pieni kylä, jossa oli nähdäksemme aivan kunnossa oleva mutta käytöstä pois jäänyt kirkko tai kappeli.

Seuraavana päivänä jatkoimme läpi kanjonin Altaan. On se aina vain niin sykähdyttävä kokemus tuo kanjoni, johon on Trangadalselvan lisäksi ahtautunut E45-tiekin.

Altasta lähdettyämme ajoimme läpi Kaavuonon tunnelin, Isolahentunnelin ja Melvik-tunnelin, sillä emme käyneet Kråknesissa katsomassa MKB 7./514 Voldstrandin jäänteitä emmekä sortunutta vanhaa E6-tietäkään. 

Talviktunneli ajettiin läpi, mutta Ailikastunnelin jätimme väliin ja ajoimme vanhaa E6-tietä Isnestofteniin, jossa tutustuimme MKB 4./514 Alta -patterin jäänteisiin ja koetimme kovasti löytää tykkiasemat. Löytymättä jäivät tälläkin kertaa. Mutta liki kilometriin kohoavat vuoret paikan pohjoispuolella olivat näyttävät!

Tämän jälkeen jatkettiin E6-tietä länteen ja käännyimme Langfjordbotnissa tielle 882, joka veisi meidät Öksfjordiin seuraavaan majoitukseen. Tie oli kapeahko ja mutkikas. Useassa kohtaa oli paikkoja, joissa maa tai lumi voisi vyöryä tielle. Ja muutamassa kohtaa oltiin rakentamassa esteitä vyörymien tielle.

Tiellä vastaan tuli myös yli nelikilometrinen vuonna 1988 valmistunut Öksfjordtunneli, joka oli tehty vyörymäherkän alueen ohittamiseksi. Tunneli oli yksikaistainen ja varustettu ohituspaikoin. Paikallinen tyyli näytti olevan ajaa pitkät valot päällä, jotta vastaan tulevan auton huomaisi ajoissa. Yhden rekan päästimme sivuttamaan meidät tunnelissa.

Öksfjordissa menimme uuteen majoitukseemme. Uuteen siinäkin mielessä, että alkuperäisen omakotitalomajoituksemme sijaan meille tarjottiin kolmen makuuhuoneen hotellisviittiä, minkä hyväksyimme. Selvisi, että hotelli oli osin remontissa, osin vuokrattu yhdelle firmalle - sille, joka teki niitä vyörymärakennustöitä - mutta pääasia oli, että meille tarjottu sviitti oli siisti. Lisäksi se oli hyvällä paikalla juuri hurtigbåt-laiturin edessä.

Illalla kävimme tutustumassa vielä Ystnesetissä sijaitsevan HKB 32./971 Öksfjordin jäänteisiin. Ne sijaitsivat pääosin Ystnesholmenille johtavan tien molemmin puolin.

Syvä yhdyshauta oli varustettu aidoin yllättävän putoamisen vaaran vähentämiseksi. Poikkeuksellinen ratkaisu kokemukseni mukaan.

Löysimme myös yhden tykkiaseman ja pätkän tykkitietä, mutta juuri muuta ei löytynyt ahkerasta etsimisestä huolimatta. Hyvä näinkin.

Kahden päivän kuluttua Hasvikista palatessa otin vielä tämän kuvan alueesta mereltä käsin. Patterin muut jäänteet ovat jääneet lähinnä asuntorakentamisen alle.

Annoin Öksfjordille nimen Varjojen laakso, sillä Öksfjordin länsirannan huiput nousivat 700-800 metriin ja peittivät laskevan auringon. Itärannalla sijaitsevan taajama puolestaan oli rakennettu yli 350 metriin kohoavien vuorten länsirinteille. Vuoret peittivät tässä suunnassa nousevan auringon, joten ison osan aamua ja iltaa laakso oli varjossa.

Öksfjord ei ole kunnan nimi, vaan kunnan nimi on yllättäen Loppa. Nimensä kunta oli saanut Loppa-nimisestä saaresta ja Öksfjord oli sen suurin taajama ja tärkeä meriteiden risteyskohta. Seuraavassa kirjoituksessa tuosta Loppa-saaresta enemmän.

Siitä jatkettiin mihin keväällä jäätiin

Sunnuntai 28.9.2025 - Reino Myllymäki

Keväällä 2025 tehdyn Pohjois-Norjan linnoitteiden bongausretken jatkoksi tehtiin syksyllä 2025 uusi retki, jolla matkaseurana olivat Raimo ja Suvi Korpi viimesyksyisen reissun tapaan. Nyt jatkettiin siitä, mistä keväällä jäätiin. Ennsimmäinen kohde oli tuttu MKB 5./514 Alta Isnestoftenilla Altavuonon länsirannalla jylhissä maisemissa.

Alta-patterilla käytiin lähinnä siksi, että se sattui matkan varrelle. Suomesta Norjaan kun voi siirtyä vain viidestä kohtaa (idästä lukien Näätämö, Utsjoki, Karigasniemi, Hetta ja Kilpisjärvi) ja Kolarin autojuna-asemalta lähtenyt matka oli pakko suunnata Kautokeinon ja Altan kautta mielenkiintoisimmille seuduille. Käynnin yhteydessä yritettiin löytää puuttuvia kolmea tykkiasemaa.

Altasta suunnattiin kolmeksi yöksi Öksfjordiin ja sieltä edelleen Storslettin länsipuolelle yhdeksi yöksi. Sieltä ajettiin Olderdaleniin (Talosvankka) ja lautalla yli Lyngseidetiin (Yykeänmuotka). MKB 3./512 Lyngen Spåkenesissa oli käänteentekevä paikka. Siihen asti nimittäin rannikkotykistön linnoitteet oli tuhottu, mutta Spåkenesissa oli tuhottu vain yksi tykkiasema ja kaksi bunkkeria, kaikki muu oli ehjänä.

Spåkenesin lähellä on paikka nimeltä Djupvik. Siellä olimme leirintäalueella yhden yön vuonna 1975 tietämättä, mitä naapurissa olisi ollut. Tuota leirintäaluetta ei enää ole.

Lyngenin länsirannalla kaikki muuttui. Linnoitteet olivat ehjiä, mutta jo aiemmin oli tullut vastaan se tosiseikka, että etelää kohti kuljettaessa puuraja kohoaa ja aluskasvillisuus lisääntyy, mikä vaikeuttaa kohteitten löytämistä ja löydettyjen kohteiden hahmottamista ja kuvaamista.

Tromssan lähellä MKB 1./512 Tromsö-Syd -patterin alueesta on tehty Tromssan puolustusmuseo ja siellä oli neljästä 10,5 cm SK L/45 -tykistä kolme paikoillaan tykkiasemissaan. Se oli uutta, sillä tykkejä on tullut vastaan tähän mennessä vain kaksi, molemmat jotain kaksituumaisia lähitorjuntatykkejä, toinen Tenojoen suulla ja toinen Lyngseidetin lähellä.

Lyngseidetin jälkeen jouduimme jättämään yhden kohteen väliin pimeyden vuoksi. Parin päivän Tromssan seikkailun jälkeen paluumatkalla kohti Suomea koukkasimme 60 km bongataksemme tämän kohteen, joka oli HKB 999 Breivikeidet. Tämä patteri oli ollut norjalaisten käytössä sodan jälkeen mutta myöhemmin hylätty. Täältä löysimme jotain, mitä Pohjois-Norjassa ei ollut aiemmin tullut vastaan. Kaksikin asiaa, mutta niistä myöhemmin.

Kaikkiaan bongasimme noin 15 uutta kohdetta ja viitisen kohdetta jäi löytymättä. HKB 33./971 Gammelvaer jäi laivalta otettujen kuvien varaan, HKB 2./972 Skjervöy on jäänyt rakentamisen alle pääosin, HKB 4./972 Langli jäi löytymättä, HKB 3./480 Lenangeniin johtavan polun alkupää käytiin katsomassa, mutta ajankäyttö ja kalusto estivät kohteella vierailemisen. MKB 2./512 Grötsund sijaitsi suljetulla satama-alueella. Ja viimeiseksi löytymättä jäi HKB 18./972 Nordberg puutteellisen etukäteistiedustelun johdosta. Mutta näihin tullaan mahdollisuuksien puitteissa palaamaan myöhemmin.

Saksalaisten rannikkotykistön linnoitteiden bongaus Pohjois-Norjassa on tarkoitus dokumentoida neljänteen (ja viidenteen) Matkaoppaaseen Pohjois-Norjan linnoitteille. Ilman noita kirjoja on viitoittamattomien kohteiden löytäminen hankalaa.

Tulen lähiviikkoina käymään läpi reissuamme seikkaperäisemmin kuin nyt.

Mitä tarkoittaa norjan sana ras?

Maanantai 30.6.2025 - Reino Myllymäki

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka kävimme MKB 4./514 -patterin jäänteillä Isnestoftenissa. Matkalla sinne oli tarkoitus käydä Kråknesetissä, jonka olin tiedustellut MKB 7./514 -patterin todennäköiseksi sijaintipaikaksi. Helpommin sanottu kuin tehty.

MKB 7./514 -patteri kantoi nimeä Voldstrand. Se sijaitsee lähellä Isnestoftenia, mistä patterin linnoitteita eivät norjalaiset sotahistorian harrastajat ole kuitenkaan löytäneet. Krigskart.no -sivusto ei ole ilmoittanut paikkaa ollenkaan, mutta epäilee sen olleen Langnesissä Isnestoftenille johtaneen tien varressa Storhaugen-nimisellä pienellä vuorella tai sen ympärillä.

Storhaugen-nimisiä paikkoja on Ruijassa vaikka kuinka monta, yksi lähellä Voldstrand-nimistä paikkaa. Toinen löytyi Kråknesista, joka on Alattionvuonoon työntyvä niemi. Sen Storhaugenilta ei löytynyt merkkejä linnoitteista.

Patteri oli laivastotykeillä varustettu, eikä semmoisia tykätty raahata merenrannasta liki 100-metrisen vuoren huipulle. Mietin, minne itse tykit laittaisin ja aloin etsiä ilmakuvilta siltä paikalta. Kråknesetin kärjestä löytyikin lupaavia pyöreitä muotoja. Sinne siis.

E6-tie Kråknesin kohdalla oikaistiin 16.12.2016 avatulla 2,5-kilometrisellä Melsviktunnelilla, jolloin vanha E6 tie jäi tällä kohtaa Kråknesveien-nimiseksi paikallistieksi. Koska olimme tulossa Altasta, yritimme paikalle eteläistä reittiä. Emme siis ajaneet tunneliin, vaan lähdimme ennen sitä Kråknesveienille, jonka risteyksessä ei ollut minkäänlaisia viittoja.

650 metrin jälkeen vastassa oli lukittu puomi ja sitä ennen kyltti, joka kertoi alueella olevan maanvyörymiä ja että alue oli suljettu liikenteeltä. Norjassahan maanvyörymät ovat aika tavallisia ja epäilimme jonkin jyrkänteen valuneen tielle. Tuosta olisi kuitenkin ollut yli kolme kilometriä kiinnostavalle alueelle, joten päätimme lähestyä paikkaa pohjoisesta. Ajoimme tunneliin ja kävimme ensin Isnestoftenilla, josta kerroin edellisessä kirjoituksessani.

Paluumatkalla kurvasimme taas Kråknesveienille, mutta nyt pohjoisesta. Viimeisen ja vielä rakenteilla olevan omakotitalon kohdalla oli tiellä barrikadi, joka oli kuitenkin mönkijällä ohitettu. Kohdalla oli myös P-alue, johon jätimme auton ja lähdimme patikoimaan kohti Kråknesetia.

Puolen kilometrin päästä selvisi, millaisesta maanvyörymästä oli kysymys. Koko tie oli parin sadan metrin matkalta valunut vuonoon. Varoituksena lähempänä maanvyörymää oli vain pari tielle poikittain asetettua koivunpätkää sekä ilmassa sikin sokin risteilevät puhelinlangat.

Force Majeure? Ei sentään. Kohta oli mönkijällä ohitettu ylärinteen puolelta ja käytimme tätä uraa hyväksi siirtyessämme maanvyörymän toiselle puolelle. 

Jälkeenpäin asiaa tutkittaessa selvisi, että maanvyörymä oli tapahtunut kesäkuun alussa vuonna 2020, viisi vuotta aiemmin. 650 metriä leveässä ja aluksi 160 metriä syvässä vyörymässä oli tuhoutunut kahdeksan rakennusta ilman ihmisuhreja. Yksi ihminen oli tosin evakuoitu alueelta. Vaikka asiasta oli uutisoitu myös Yleisradiossa, olimme autuaan tietämättömiä asiasta paikalle tullessamme.

Katso videot NRK:sta ja Yleisradiosta.

Mieleen tuli jälkeenpäin myös se, että vyörymä tapahtui vain 3,5 vuotta sen jälkeen, kun Melsviktunnelen avattiin ja tie lakkasi olemasta E6. Mitä jos vyörymä olisi tapahtunut silloin, kun tie oli vielä valtatie? Monessako kohtaa valtatiet menevät tuon tapaisissa moreenirinteissä?

Myös Kråknesetin luo vievä mökkitie meni vyörymässä. Sen tilalle oli rakennettu uusi tie, joka oli kuitenkin jyrkkä. En tiedä, miten ylös päästään kesälläkään ilman nelivetoa. Talot olivat aika uusia ja tien varressa oli jopa yksi katuvalotolppa.

Löysimme mahdollisen patterialueen helposti. Betonisia rakenteita ei ollut havaittavissa kuin ehkä yhdessä kohtaa, niemen pohjoisessa kärjessä näkyi jotain, mitä en kuitenkaan käynyt tarkistamassa.

Niemeltä löytyi neljä läpimitaltaan kuusimetristä tykkiasemaksi sopivaa kivistä ladottua kenttälinnoitetta. Niistä kolme oli pusikoiden peittämiä. Lisäksi löytyi useita konekivääripesäkkeksi tai vartiopaikaksi soveltuvia pienempiä kivilatomuksin kierrettyjä kehiä.

Tykkiasemat olivat aika pieniä, mutta patteri oli varustettu neljällä 10,5 cm SKC/32 -tykein, siis sukellusvenetykein. Sukellusveneen kapealle kannelle tarkoitettu tykki ei kauhean suurta tykkiasemaa vaadi. Patteri tuli paikalle joulukuussa 1943 ja saatettiin helmikuussa 1944 toimintakuntoiseksi. Patteri evakuoitiin jo marraskuussa 1944 ja se pääty Etelä-Norjaan. Patteri oli ilmiselvästi ollut sulkemassa reittiä Jäämereltä Kaavuonoon, jossa majaili taistelulaiva Tirpitz. Se oli siirretty 15.10.1944 Tromssaan, joten patteria ei tarvittu enää täällä.

Pidän tätä todennäköisenä MKB 7./514 Voldstrandin sijoituspaikkana, mutta varmaksi en päätelmääni väitä.

Olipa päivä! Nätti, tosin pilvinen keli, 8-10 astetta. Jokin vesipisarakin taisi tulla. Päivän liikuntasaldo 11 700 askelta sisälsi sekä Isnestoftenin että Kråknesin.

Norjan sana ras tarkoittaa vyörymää.

Kuvat: Reino Myllymäki

Strategisella paikalla jylhissä maisemissa

Sunnuntai 29.6.2025 - Reino Myllymäki

Öljyllä rikastunut Norja on investoinut rahaa infrastruktuuriin muun muassa rakentamalla tunneleita. Tämän blogisarjan kaksi seuraavaa kohdetta ovat juuri sellaisten niemien nokassa, jotka on oikaistu tunnelein.

Algastunnelen (Ailikastunneli) on 3,5 kilometriä pitkä ja lyhentää E6-tietä viisi kilometriä oikaisemalla tien. Isnestoftenille kulkeva vanha E6-tie muuttui samalla Langnesveien-nimiseksi paikallistieksi Altan luoteispuolella.

Patterialue sattuu kohtaan, jossa tiessä on levennys. Googlesta löytyvistä kuvista päätellen kohdassa on ollut tilapäisrakennusrivi palvelemassa matkamuistojen myyntiä turistiaikoina. Eipä ole enää, sillä Ailikastunneli otettiin käyttöön 22.11.2018. Nyt rakennusten paikalla on kummalliseen kohtaan jäänyt lumiaura. Ehkäpä silloin, kun lumiaura tuohon unohtui, paikalla oli leveästi lunta. Nyt se on jopa vaarallisella paikalla, joskin liikenne on vähäistä.

MKB 4./514 Alta -patterin alue on vuosikausia ollut virkistysalue ja on sitä yhä. Luultavasti silloin, kun E6 kulki vielä vierestä, alue oli suosittu yöpymispaikka. Käytöstä todisteina on trukkilavoista tehtyjä istuimia, nuotiopaikka sekä hädin tuskin käyttökelpoinen puucee keskellä raunioita.

Paikalla ovat käyneet myös herranterttusia, jotka suuressa viisaudessaan ovat jättäneet täginsä yli 80 vuotta vanhojen raunioiden betonipinnoille.

Rakennukset on räjäytetty kattavasti. Tulenjohtotorni on räjäytettynä mutta muotonsa säilyttäneenä paikoillaan viereen rakennetun puhelinmaston seurana. Maisemat ovat täällä poikkeuksellisen jylhät, sillä Langfjordenin takana kohoavat vuoret nousevat liki kilometriin. Paikka on strateginen, sillä tänne asennetuilla tykeillä saattoi sulkea - yhdessä Storekorsnesin tykkien kanssa - pääsyn Altavuonon perukassa lymynneen taistelulaiva Tirpitzin luo.

Patteri oli varustettu Suomi-historian omaavilla ns. Nina-tykeillä eli 13 cm L/55(r) -tykeillä, joita patterissa oli kolme. Niin kuin kaikissa Nina-tykeillä varustetuissa pattereissa. Selkeitä tykkiasemia ei kuitenkaan näkynyt. Niiden olisi olettanut olevan rannassa, sillä laivaston tykkejä ei yleensä raahattu kauaksi rannasta.

Nyt näyttää siltä, että tykit on tuotu aluksilla Toftenin satamaan, mistä on aikanaan kulkenut tykkitie patterialueelle. Tykkitien alkupään jäänteet löytyvät omakotitalon pihalta sataman tuntumassa. Finnmark under Hakekorset -kirjan mukaan tykit ovat olleet liki rivissä tulenjohtotornin läheisyydessä. Luulen, että tykkiasemat on aikanaan tasattu patterialueen keskellä olevaksi aukioksi, jota on käytetty vuosikymmeniä telttailuun. Vierailua edeltävänä yönäkin alueella oli yöpynyt kolme retkuetta, joukossa yksi suomalainen.

Kuten yleensäkin, patterialueet ovat laajoja. Tässäkin tapauksessa linnoitteet jatkuvat kauas vanhan E6-tien toiselle puolelle, missä on sijainnut vankileiri, kasarmeja, ammusvarasto, voima-asema ja erilaisia muita varastoja, joista on vain perustukset jäljellä.

Kivahan täällä oli samoilla. Oli kesäkuun ensimmäinen päivä. Sää oli hieno, lämpöä 8-10 astetta ja aurinkokin paistoi välillä. Reilusti raitista ilmaa.

Kuvat: Reino Myllymäki.

Ahdasta Storekorsnesissa

Lauantai 28.6.2025 - Reino Myllymäki

Alattionvuonon (Altafjorden) rannoilla on aika niukasti saksalaisten rakentamia rannikkotykistön pattereita. Syy saattaa olla taistelulaiva Tirpitzissä, jonka tulivoima olisi korvannut useammankin rannikkopatterin tulivoiman. Muitakin syitä saattaa olla.

Hammerfestistä Altaa lähestyttäessä on Kvalsundin ja Stallogargon patterien jälkeen vain Storekorsnesissa oli rannikotykistön patteri - tai tarkasti ottaen kaksi. Storekorsnesiin pääsee tietä pitkin. E6:lta poikkeaa Leirbotnvatnet-järven kohdalla tie 8830 Kvibyhyn ja edelleen lautan välityksellä Korsfjordeniin ja Lille Lerresfjordiin saakka. Tie on kapeahkoa ja mutkaista vuonotietä ja tien kunto vaihtelee. Matkalle sattuu Alattionvuonon näköalapaikka, mutta näköalat ovat muuallakin kauniit. Ainakin keväällä vuorten lumien sulamisvesiä tulee tien vieressä pystysuoraan alas useammassakin kohtaa.

Storekorsnesiin pääsee toisellakin tapaa. Altan ja Hammerfestin välillä kulkee Snelangian hurtigbåt-katamaraani, joka pysähtyy Storekorsnetin laiturissa. Linja B330 VargsundXpressen ajaa väliä arkisin ja sunnuntaisin. Arkisin Altasta kello 7.00 lähtevä vuoro poikkeaa Storekorsnesissa klo 7.30 ja Hammerfestistä kello 16.40 lähtevä vuoro kello 17.40. Sunnuntaisin vuoro lähtee Altasta kello 17.45 ja pysähtyy Storekorsnesissa kello 18.20. Vastaavasti Hammerfestista palaava vuoro poikkeaa Storekorsnesissa kello 20.45. Reilu kaksi tuntia riittää kyllä pienen patterialueen tutkimiseen. Kesällä päivähän täällä on koko vuorokauden mittainen.

Toisellakin Snelandian vuorolla pääsee paikalle. B310 AltafjordXpressen lähtee keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 17.00 ja poikkeaa Storekorsnesissa kello 18.20, käy Kvalfjordissa kääntymässä ja poikkeaa uudelleen Storekorsnesissa kello 19.35. Reilu tunti on niukka, mutta hurtigbåt-laituri on lähellä patterialuetta. Sunnuntaisin vuoro lähtee Altasta kello 15.30 ja poikkeaa Storekorsnesissa klo 16.30 ja uudelleen klo 18.05. Katamaraanimatka voi olla varteenotettava vaihtoehto vuonotieajelulle varsinkin, jos sattuu hyvä sää.

No, autolla tulijalle tiedoksi, että Storekorsnesin satamassa ei ole pysäköintipaikkoja, niitä pitää etsiä vähän kauempaa. Mutta vähän kauempaakin käveltynä patterialue on lähellä.

Patterialuetta lähestyttäessä löytyy muistomerkki, jollaista en vastaavilla alueilla ole aikaisemmin nähnyt. Siinä on teksti: 20 Juni 1941 Batterie Store Korsnes.Siitä se patterialue alkaa. Saamieni tietojen mukaan tällä pienellä niemellä majaili kaksikin patteria, laivaston MKB 6./514 ja laivaston MKB 3./514. Finnmark under Hakekorset -kirja tuntee niistä vain tuon jälkimmäisen ja senkin sen aikaisemmalla merkinnällä HKB 31./971. Se siis oli alunperin kenttätykistön rannikkopatteri ja varustettu neljällä 15,5 cm haupitsilla, laivaston patteriksi se muuttuikin vasta elokuussa 1944.

MKB 6./514 -patterilla kalustona oli puolestaan kaksi 15 cm SKC/28 -kaksoistykkiä. Tämä hämäsi minua, sillä etsin kahdeksaa tykkiasemaa ja löysin seitsemän. Tykkiasemat olivat erilaisia. Osa oli isompia ja selvästi kenttätykkejä varten. Kaksi oli pienempiä ja niissä oli pultit kehässä. Seitsemäs tykkiasema saattoi olla esimerkiksi 8,8 cm RMB -tykkiä varten.

Niemi on pieni, joten ahdasta on ollut. Paikoin oli kaksi tykkiasemaa rakennettu ihan vieri viereen. Niemi on - jälleen kerran - pikemminkin saari, joka on kannaksella kiinni mantereessa. Tuolta kannakselta löytyy kahden pitkän parakin betoniperustusten jäänteet. Ja kauempaa satamasta löysin vahingossa konekivääripesäkkeen tai vastaavan. Täällä ei tykki- tai konekivääriasemia oltu räjäytetty, räjähdysaine oli riittänyt varastoihin, asuintiloihin ja esimerkiksi tulenjohtotorniin.

Sodan jälkeen linnoitteiden jäänteiden sekaan oli rakennettu loisto, joka toimi maamerkkinä patterialuetta kierrellessä. Lisäksi se toimi tuulensuojana ja ruokailupaikkana meille. Ruoka maistuikin, olihan sää ihan mukava, lämpöä 10 astetta ja aurinko paistoi pilven raoista. Askelsaldo oli vain 7 500.

Storekorsnesissa on samanniminen kalastus- ja matkailualan yritys, storekorsnes.no. Kannattaa vilkaista.

Kuvat: Reino Myllymäki

Skippernesiä sihtailemassa

Tiistai 24.6.2025 - Reino Myllymäki

Hammerfestin edustalla on valtava Sørøyan saari pinta-alaltaan 816 neliökilometriä, millä se sijoittuu Norjan saarien joukossa neljänneksi suurimmaksi. Saari jakaantuu kahteen kuntaan, eteläosat Hasvikiin ja pohjoisosat Hammerfestiin. Saarella on kaksi kiinnostavaa saksalaisten jälkeensä jättämää rannikkolinnaketta, HKB 34./971 Hasvikissa ja HKB 19./971. Hasvikin patteri kuuluu neljännen matkaoppaan alueelle mutta Skippernes kolmannen.

Vain noin 1 000 asukkaan saaressa on tiestöä ja Hasvikiin kulkee jopa autolautta. Mutta tiestö ei muodosta yhtenäistä tieverkkoa, jolloin saaren kyliä palvelee kaksikin Snelandian hurtigbåtreittiä, B380 SørøysundXpressen ja B385 HasvikXpressen. Hammerfestista Skippernesin pääsee B380:lla päivittäin torstaista sunnuntaihin ja B385:llä keskiviikkoisin. Kuulostaa hyvältä, mutta viiden minuutin vierailu sataman laiturilla ei riitä. Tarvitaan siis päivä, jolloin Skippernesissä käytäisiin kahdesti.

Tarkkaan aikatauluja tihrustamalla torstaina olisi mahdollista käydä Hammerfestissa siten, että ajaa Hammerfestista 7.00 lähtevällä B380:lla suoraan Kårhamniin ja paluumatkalla jäisi pois Skippernesissä kello 9.15. Takaisin pääsee päinvastaista reittiä eli hyppäämällä 14.50 Kårhamniin menevään paattiin ja ajaa sitten sieltä Hammerfestiin, jolloin olisi perillä kello 16.45. Näin saisi 5 tuntia 25 minuuttia vierailuaikaa patterialueella ja 4 tuntia 10 minuuttia venekyytiä.

Voisiko matkan sitten tehdä Kårhamnista käsin? Periaatteessa kyllä, mutta Kårhamnkin on Norjan tieverkon ulkopuolella.

Joka tapauksessa kävi niin, että tuollaista kahden käynnin päivää ei oikein osunut matka-aikatauluumme. Yritin kuvata Skippernesiä M/S Ingøyltä käsin matkalla Hammerfestistä Revsneshamniin. Skippernes on lähtökohtaisesti matala rannikosta merelle työntyvä niemi. Merenkäynti oli maltillista ja periaatteessa Panasonic Lumix GH2 + Olympus 100-400 mm + 1,4x telejatke tuottaa kunniotettavan 1 120 mm polttovälin kinokokoon konvertoituna. Mutta sekä kuvausetäisyys että polttoväli olivat pitkät, mikä muutti lopputuloksen lähes kaksiulotteiseksi.

Siispä onko oheinen kuva Skippernesin patterialueesta mereltä päin otettuna. Hyvä kysymys... nyt en väitä mitään, mutta ehkä jatkotutkimukset sen selvittävät.

Kuva: Reino Myllymäki.

Melkøyaa haikailemassa

Lauantai 21.6.2025 - Reino Myllymäki

Hammerfestin edustalla sijaitsee Melkøyan saari, joka on pinta-alaltaan vajaat 70 hehtaaria. Toisen maailmansodan aikana Norjan miehittänyt Saksa sijoitti saarelle kenttätykein varustetun nelitykkisen rannikkopatterin HKB 18./971 sekä muun muassa vankileirin neuvostosotavangeille.

Vuosina 2001-2002 saarella tehtiin arkeologiset tutkimukset ja norjalaisten keskustelupalstojen mukaan patterialue puhdistettiin. Vuonna 2003 valmistui saarelle johtava yksityinen merenalainen maantietunneli ja vuonna 2007 Snøhvit-kaasukentältä alkoi kaasu virrata saarelle rakennettuun Equinorin nestekaasulaitokseen, josta kaasu lähtee LNG-tankkereilla maailmalle.

Kevään 2025 mittaan tiedustelin Equinorilta pariinkin otteeseen mahdollisuutta vierailla patterialueella. Toukokuussa suurkäräjät päättivät sähköistää 900 000 hiilidioksiditonnia tuottavan laitoksen, mikä nosti paikallista vastustusta. Sähköistäminen merkitsisi tuulipuistoja ja sähkölinjoja, jotka kuulemma hankaloittavat porotaloutta.

En nähnyt Hammerfestissa yhtään mielenosoitusta enkä banderollia. Teollisuuskompleksin Hammerfestin puoleisessa osassa työt olivat täydessä käynnissä, vaikka oli helatorstai. Hammerfestia leimaakin parakkimaisten "työvoimavarastojen" ryppäät, sillä reilun 11 000 vakituisen asukkaan lisäksi kaupungissa on 7 000 vierastyöläistä enimmäkseen pyörittämässä Equinorin laitosta ja rakentamassa sinne lisää.

Maalta patterialuetta on huono kuvata, sillä tie päättyy Equinorin alueelle, jonne bussitkaan eivät pääse. Lisäksi rannat ovat jyrkät. Droonia ei ollut mukana, eikä sellaisen lennättäminen olisi todennäköisesti ollut sallittua. Mutta matka seuraavana päivänä matkasimme Snelandian katamaraanilla Revsmneshamniin ja reitti kulki Melkøyan ohi.

Saksalaiset sijoittivat rannikkotykistön patterinsa usein korkeimmalle harjanteelle, jolloin ympyrän muotoiset tykkiasemat mahdollistivat tulittamisen joka suuntaan. Se oli hyödyllistä, kuuluihan pattereiden tehtäviin mahdollisten maihinnousujen torjunta. Mutta tämän seurauksena valokuvista ei kovin havainnollisia tule, koska ne pakostikin otetaan alaviistosta.

Ohi ajettiin aamulla ja iltapäivällä hyvässä säässä. Kamerani on edelleen Panasonic Lumix GH2 ja siihen oli kytkettynä hiljan käytettynä hankittu 100-400 mm zoom ja siihen vielä 1,4-kertainen telejatke. Kinokoolle muutettuna polttoväli on huimat 1 120 mm. Mutta sekään ei auta, kun alaviistosta joutuu kuvaamaan. Kuvissa on tutkimista vielä pitkäksi aikaa, mutta nähdäkseni kaikki tehtiin, mitä saarella käymättä voidaan laillisesti tehdä.

Kuvat: Reino Myllymäki

Fuglenesia etsimässä

Torstai 19.6.2025 - Reino Myllymäki

Hammerfestin alueen lukuisiin rannikkotykistön pattereihin kuuluu MKB 5./514 Fuglenes, joka aseistettiin neljällä laivatykillä, joille saksalaiset antoivat merkinnän 10 cm L/40(n). Kyseessä oli siis Norjasta sotasaaliiksi saatu tykki, jonka kaliiperi oli tarkasti ottae 102 mm. Tykin valmistaja oli ruotsalainen Bofors ja niitä oli Norjalla käytössään kahta eri alatyyppiä. Fuglenesin tykit olivat vanhempaa tyyppiä ja peräisin 595 tonnin miinalaiva Frøyasta, jonka norjalaiset ajoivat suurella nopeudella maihin 13.4.1940 saksalaisten valtauksen yhteydessä. Saksalainen U-34 kävi ampumassa aluksen perään vielä torpedon sinetöiden sen kohtalon.

Laiva tuhoutui mutta aseet pelastettiin Hammerfestiin. Tykkityyppi on niin harvinainen, että siitä on hyvin vähän dataa. Panssarilaivoissamme oli Boforsin 2/105/50 B -tykit, puolalaisessa Orzel-luokan sukellusveneissä 102 mm tykki ja kenttätykistössämmekin 105 K 34 -tykki, jotka saattavat olla tykkityypille sukua, puhumattakaan ruotsalaisen Arholma-luokan miinalaivoista.

Seuraava arvoitus liittyy patterin sijaintiin. Fuglenesin niemellä Hammerfestissä patteri tuskin on sijainnut ja jos on, sen jäänteet ovat jääneet teollisuus- ja liikerakentamisen alle. Finmark under hakekorset -kirjan mukaan patterin tykkiasemat sijaitsivat Rosmålenissa, joka sijaitsee Fuglenesin länsipuolella.

Tuolla kohtaa Hammerfestin rantaviivaa on muokattu rajusti. Mereen on rakennettu täyttämällä rakennuspaikkoja teollisuusrakennuksille ja upouudelta näyttävälle sairaalalle. Fuglenesista on rakennettu Kranviksveien-niminen tie Rosmålenin ohi ja se melkein sulkee Rossmålenbuktan, josta on tullut huvivenesatama.

Sillä kohtaa, missä tykkiasemat ovat ehkä olleet, on nyt omakotitaloja. Tykkiasemia ei löyty enää ilmakuviltakaan, joten ne ovat tuhoutuneet alueen rakentamisen yhteydessä. Norjalaisen keskustelusivuston mukaan hajanaisia linnoitteita löytyy hieman ylempää Rossmålenista ja Melandista, jossa kuitenkin suuret korkeuserot ja Melkøyan teollisuussaareen liittyvä rakennustoiminta estää tarkemmat tutustumiset.

Rossmålgatanin varrelta löysin kuitenkin yhden räjäytetyn linnoitteen erään autotallirivin takaa. Todennäköisesti alueen omakotitalojen takapihoilta löytyisi lisää. Tämä on tilanne Norjassa monissa muissakin paikoissa.

Idylli nimeltä Revsneshamn

Lauantai 14.6.2025 - Reino Myllymäki

Saksalaisten rannikkotykistön patteri HKB 16./971 sijoitettiin ensin Kokelviin ja siirrettiin vasta maalis-huhtikuussa 1943 paremmalle paikalle Revsnesetiin. Paikka sijaitsee nimensä mukaisesti niemen kärjessä ja irrallaan Norjan tieverkostosta.

Pitkään olin sitä mieltä, että paikka jää tutkimatta. Mutta sitten löysin Snelandian linjan B388 eli RevsnesXpressin ja kaiken lisäksi linja kävi parina päivänä viikossa kahdesti Revsneshamnissa, mikä mahdollisti patterialueella vierailun.

Lippujen ostaminen Snelandian verkkokaupasta oli helppoa, mutta bookkaus ei. Se ei lopulta onnistunut itsepalveluna ollenkaan, vaan joudun pyytämään asiakaspalvelun apua. Linja on periaatteessa tilausliikennettä eli ymmärrykseni mukaan sitä ei ajeta, jos ei ole asiakkaita. Toinen syy oli se, että halusin ihan varmasti päästä sieltä yöksi pois.

Matkapäivän aamuna olimme ajoissa satamassa ja oli syytäkin. Satamassa pysäköinti onnistui vain kahdeksi tunniksi. Laivan miehistö opasti lähimpään pysäköintitaloon, minne auton vienti ei kauaa vienyt.

Kuva: Tarja Myllymäki

Laiva lähti ajallaan ja ajoi Melköyan saaren ohi. Pienoinen yllätys oli, että olimme paatin ainoat asiakkaat. Lisäksi selvisi, että liput olisi voinut ostaa alukselta. Vajaan tunnin ajon jälkeen laiva alkoi lähestyä Revsneshamnia.

Jäädessämme pois laivasta tilallemme tuli Revsneshamnista yksi matkustaja käymään asioilla Hammerfestissä. Varmistin vielä kertaalleen miehistöltä, että olivat tulossa kolmelta meitä noutamaan. M/S Ingöyn vierailu oli paikallisille selkeästi päivän kohokohta ja niin saimme seuraa lähtiessämme patikoimaan kohti patterialuetta. Kyseinen iäkäs mies asui Revsneshamnissa, hänellä oli seuranaan kuningasrapuja kalastamassa olevan veljensä koira ja hänellä oli hyvät tiedot patterialueesta - tykkien määrä ja kaliiperi mukaan lukien!

Patterialueelle löytäminen ei täälläkään ollut erityisen vaikeaa, sillä saksalaisten rakentama tykkitie vei paikan päälle.

Kuva: Tarja Myllymäki.

Suurin jäljelläoleva rakennelma oli tulenjohtotorni, joka tässä tapauksessa oli rikottu. Kuuden tykkiaseman löytäminen vei aikaa, sillä täällä(kin) oli betonia käytetty niukasti ja kivistä rakennettujen tykkiasemien löytäminen ja tunnistaminen tykkiasemiksi vei aikaa.

Meillä oli ruhtinaallisesti aikaa: kuusi ja puoli tuntia. Puoletkin olisi riittänyt. Kolmisen tuntia jaksoimme kauniissa säässä kierrellä ja valokuvata patterialuetta, kunnes lähdimme paluumatkalle. Puolessa matkassa vastaan tuli kyläläisten hoitama vuonna 2020 rakennettu kotarakennus, jonka luonna vietimme lounashetken.

Itse satamassa meillä oli aikaa vaikka rötköttää satamalaiturin penkillä...

...tai kuljeskella katsomassa lähitienoota. Laskelmien mukaan Revsneshamnissa oli seitsemän taloa...

...ja läheisessä Bekkarbuktan kylässä neljä.

Lopulta päädyimme satamassa olevaan kylätaloon, jossa oli myynnissä syötävää, juotavaa, muista välttämättömyystarvikkeita ja matkamuistoja järkevään hintaan. Emme kauan ehtineet siellä olla, kun saimme juttuseuraksi itsemme ikäluokkaa olevan naisen, joka osoittautui meitä saattamaan lähteneen miehen siskoksi. Hän kertoi olevansa viimeinen kylässä syntynyt lapsi...

Vieraskirja oli aloitettu vuonna 2023, eikä nähdäkseni sisältänyt ainoatakaan vierasta Norjan ulkopuolelta. Asia korjaantui, kun kirjoitin vieraskirjaan sekä englannin- että suomenkieliset terveiset. Paikalla kävi harvakseltaan oikeita turisteja, nähdäkseni osa kävijöistä oli paikallisten sukulaisia.

M/S Ingöy tuli ajallaan ja toi tullessaan aamupäivällä Hammerfestiin lähteneen miehen. Lähtö oli hieman haikea, koska tiesin, etten tulisi tänne enää koskaan. Lisäksi kylän tulevaisuus ei kummoiselta vaikuta: todennäköisesti osa asutuistakin taloista on todellisuudessa loma-asuntoja.

Paluumatkalla olimme jälleen aluksen ainoat asiakkaat. Kaksi edestakaista matkaa Revsneshamniin ja paatilla keskimäärin 1,5 matkustajaa. Paluumatkalla kuvasin jälleen Revsnesetiä, Skippernesiä ja Melköyan saarta. Tunnin matka sujui nopeasti.

Majoituksemme Hammerfestissa oli lähellä Hurtigbåt-laituria ja satamassa oli lähin kauppa. Niinpä tulimme vielä illalla satamaan ja näimme saman aluksen lähdössä Akkarfjordiin. Tällä kertaa mukaan tuli auto, joka nostettiin nosturilla takakannelle. Kuljettaja kertoi, että se oli hänen työnantajansa auto. Joissakin satamissa oli ramppi, josta auton saattoi ajaa laivaan ja pois, mutta niissä, joissa sitä ei ollut, auto nostettiin nosturilla. Epäselväksi jäi, miten autopaikan voi varata ja mitä se maksaa.

Näin tuli päätökseensä ikimuistoinen vierailu Revsneshamnissa. Vierailu tehtiin aurinkoisessa säässä, lämpöä oli joku 13 astetta ja tuuli oli maltillista. Vasta lähtiessämme Revsneshamnista taivaalle tuli auringon eteen pilvilautta.

Kuvat: Reino Myllymäki, ellei toisin erikseen mainittu.

Matkalla Hammerfestiin

Perjantai 13.6.2025 - Reino Myllymäki

Olderfjordin eli Leipovuonon turistikeskuksesta suuntasimme helatorstaina kohti Hammerfestia. Kvalsundissa pääsimme autolla aivan pallokentän ja samalla HKB 17./971:n patterialueen viereen. Patterialueelta löytyi kaikki neljä tykkiasemaa, mutta sekä ehjää että tuhottua betonirakennetta oli aika vähän.

Kvalsundin sillan jälkeen oikealta löytyi ilmeisesti entinen koulurakennus, jonka takaa löytyi Stallogargon patterin (HKB 3./971) vähäiset ja samalla lumen täyttämät jäännökset. Nämä Kvalsundin patterit oli sijoitettu jokseenkin kohdakkain sulkemaan mantereen ja Kvalöyan saaren välinen salmi.

Näiden jälkeen etenimme kohti Hammerfestia. Rypefjordin jälkeen käännyimme vasemmalle kohti Rypklubbenia, jonne arvelin päästävän henkilöautollakin.

Toisin kävi. Edessä oli puomi. Ymmärsin kuitenkin liikennemerkistä, että se koskee henkilöautoja. Itse asiassa siinä on maanvyörymän varoitus, alakilvessä jonkinlainen pysäköimiskielto ja sille vielä lievennys. Niinpä otin kamat kantoon ja lähdin kohti puomia.

Puomi ei ollut lukossa ja se oli kevyt liikutella. Puomin kohdalla maassa oli rakenne, jota norjalaiset käyttävät estääkseen lampaiden ja porojen kulkemisen.

Tie eteenpäin ei näyttänyt kovin turvalliselta autoja ajatellen, mutta patikoijalle se näytti ihan asialliselta.

Pian paikalle tuli polkupyöräilijä, joka selkäpuoleni nähtyänsä lähti perään. Nosti pyöränsä puomin yli ja kiipesi yli myös itse. Hetken kuluttua hän saavutti minut - ja pelästyin sydänjuuria myöten. Mies oli kuitenkin samoilla asioilla kuin minä. Hän oli Trondheimin tienoilta kotoisin ja Hammerfestissa töissä. Kiinnostunut historiasta ja lähti vapaapäivänä (helatorstai) pyöräilemään.

Periltä löytyi Rypklubbenin saari, joka on kannaksella kiinni Kvalöyan saaressa, jolla Hammerfest sijaitsee. Klubben on norjalaisten nimitys tuollaiselle kupumaiselle korkealle kalliosaarelle. Itse patteri - MKB 1./514 Hammerfest - oli aikanaan sijoitettuna tuolle kannakselle ja Kvalöyan puolelle. Kannaksen kohdalla oli myös pieni satama, jossa oli yksi puoliksi uponnut alus ja pinnalla oleva proomu.

Kannaksella oli lukuisia pyöreitä betonirakenteita, joista osa on Nina-tykkien eli kolmen 13 cm L/55(r) -tykin asemia. Näistä tykeistä olen aiemmin kirjoitellut, niillä on Suomi-yhteys. Osa pyöreistä rakenteista on jonkinlaisten säiliöiden perustuksia. Lisää betonirakenteita löytyi Kvalöyan puoleisesta rinteestä.

Tällaisista paikoista paluu käy samaa reittiä kuin paikalle oli tultukin. Täytyy kyllä myöntää, että tien sisäkaarteeseen pudonneet kivet johdattivat kävelemään ulkokaarretta pitkin.

Tarkemmassa tarkastelussa puomi osoittautui poroja varten tehdyksi. Sillä kohdalla oli myös poroaita, jolla estettiin poroja kulkemassa Rypklubbenia kohden. Se lieneekin ollut tarpeeseen, sillä läheisten omakotitalojen liepeillä oli nytkin porolauma.

Puomissa oli vaijerilukko, mutta se oli irtonaisena maassa. Puomin vieressä olevan kyltin mukaan puomin kuuluisi olla lukossa, mutta puomin vieressä kallion puolella on pieni käyntiportti ilmeisesti tällaisia tilanteita varten.

Nyt reissun jälkeen pystyn kääntämään liikennemerkkien tekstit: Anleggsområde angang fobudt = rakennusalue, pääsy kielletty. Gjelder ikke biler med tillatelse = Ei koske luvan saaneita autoja. Niinpä se taisi koskea autoja, ei jalankulkijoita. Ehkä.

Kuvat: Reino Myllymäki