Öksjord - varjojen laakso

Lupasin kertoa syksyn 2025 linnoitteiden bongausmatkasta Pohjois-Norjaan.

Menimme autoyöjunalla Kolariin, josta jatkoimme Kautokeinon pohjoispuolelle Lahpoluoppaliin, mistä olimme löytäneet majoituksen yhdeksi yöksi. Se oli hiukan E45-tieltä sivussa, rauhallinen pieni kylä, jossa oli nähdäksemme aivan kunnossa oleva mutta käytöstä pois jäänyt kirkko tai kappeli.

Seuraavana päivänä jatkoimme läpi kanjonin Altaan. On se aina vain niin sykähdyttävä kokemus tuo kanjoni, johon on Trangadalselvan lisäksi ahtautunut E45-tiekin.

Altasta lähdettyämme ajoimme läpi Kaavuonon tunnelin, Isolahentunnelin ja Melvik-tunnelin, sillä emme käyneet Kråknesissa katsomassa MKB 7./514 Voldstrandin jäänteitä emmekä sortunutta vanhaa E6-tietäkään. 

Talviktunneli ajettiin läpi, mutta Ailikastunnelin jätimme väliin ja ajoimme vanhaa E6-tietä Isnestofteniin, jossa tutustuimme MKB 4./514 Alta -patterin jäänteisiin ja koetimme kovasti löytää tykkiasemat. Löytymättä jäivät tälläkin kertaa. Mutta liki kilometriin kohoavat vuoret paikan pohjoispuolella olivat näyttävät!

Tämän jälkeen jatkettiin E6-tietä länteen ja käännyimme Langfjordbotnissa tielle 882, joka veisi meidät Öksfjordiin seuraavaan majoitukseen. Tie oli kapeahko ja mutkikas. Useassa kohtaa oli paikkoja, joissa maa tai lumi voisi vyöryä tielle. Ja muutamassa kohtaa oltiin rakentamassa esteitä vyörymien tielle.

Tiellä vastaan tuli myös yli nelikilometrinen vuonna 1988 valmistunut Öksfjordtunneli, joka oli tehty vyörymäherkän alueen ohittamiseksi. Tunneli oli yksikaistainen ja varustettu ohituspaikoin. Paikallinen tyyli näytti olevan ajaa pitkät valot päällä, jotta vastaan tulevan auton huomaisi ajoissa. Yhden rekan päästimme sivuttamaan meidät tunnelissa.

Öksfjordissa menimme uuteen majoitukseemme. Uuteen siinäkin mielessä, että alkuperäisen omakotitalomajoituksemme sijaan meille tarjottiin kolmen makuuhuoneen hotellisviittiä, minkä hyväksyimme. Selvisi, että hotelli oli osin remontissa, osin vuokrattu yhdelle firmalle - sille, joka teki niitä vyörymärakennustöitä - mutta pääasia oli, että meille tarjottu sviitti oli siisti. Lisäksi se oli hyvällä paikalla juuri hurtigbåt-laiturin edessä.

Illalla kävimme tutustumassa vielä Ystnesetissä sijaitsevan HKB 32./971 Öksfjordin jäänteisiin. Ne sijaitsivat pääosin Ystnesholmenille johtavan tien molemmin puolin.

Syvä yhdyshauta oli varustettu aidoin yllättävän putoamisen vaaran vähentämiseksi. Poikkeuksellinen ratkaisu kokemukseni mukaan.

Löysimme myös yhden tykkiaseman ja pätkän tykkitietä, mutta juuri muuta ei löytynyt ahkerasta etsimisestä huolimatta. Hyvä näinkin.

Kahden päivän kuluttua Hasvikista palatessa otin vielä tämän kuvan alueesta mereltä käsin. Patterin muut jäänteet ovat jääneet lähinnä asuntorakentamisen alle.

Annoin Öksfjordille nimen Varjojen laakso, sillä Öksfjordin länsirannan huiput nousivat 700-800 metriin ja peittivät laskevan auringon. Itärannalla sijaitsevan taajama puolestaan oli rakennettu yli 350 metriin kohoavien vuorten länsirinteille. Vuoret peittivät tässä suunnassa nousevan auringon, joten ison osan aamua ja iltaa laakso oli varjossa.

Öksfjord ei ole kunnan nimi, vaan kunnan nimi on yllättäen Loppa. Nimensä kunta oli saanut Loppa-nimisestä saaresta ja Öksfjord oli sen suurin taajama ja tärkeä meriteiden risteyskohta. Seuraavassa kirjoituksessa tuosta Loppa-saaresta enemmän.