Lopan saari eli Lappea

Ensimmäisenä varsinaisena Öksfjordin päivänä oli vuorossa vierailu Lopan eli Lappean saarella ja HKB 35./971 Loppa -patterilla. Vierailupäivä oli valittu tarkoin, sillä hurtigbåt kävi vain kahdesti viikossa kahteen otteeseen Lopan saarella, tiistaisin ja torstaisin.

Sviittimme ikkunasta oli hyvä näkymä hurtigbåt-laiturille eikä alukseen siirtymiseen mennyt kuin pari minuuttia.

Edellisiltana illastaessamme Loppakro-nimisessä ravintolassa (tässä pienessä taajamassa ei ole kuin kaksi ravintolaa ja yksi grillikioskivaunu) huomasin Snelandian kännykkäsovelluksesta, että seuraavan päivän aamuvuoroa oli muutettu. Alus ajaisikin suoraan Lopan saarelle käymättä Skavnakkissa. Luulimme olevamme aluksen ainoat asiakkaat ja että reittiä oli muutettu meidän takiamme.

No ei tainnut olla niin. Nämä hurtigbåt-alukset ovat tärkeitä yhteysaluksia Norjan saaristossa. Niinpä kyytiin lastattiin peräkärry täynnä puutavaraa ja lisäksi ainakin yksi työmies työkaluineen. Perillä näimme, että ne olivat menossa eri kohteisiin. Peräkärry meni kirkon korjaukseen ja työmies erään mökin kattoa korjaamaan.

Vaikka aluksen perätasanne tuli tästä yhdestä peräkärrystä kuormineen täyteen, matkustajapuolella ei käyttöaste kohonnut kovin korkeaksi. 93-paikkaiseen matkustamoon tuli kymmenkunta matkustajaa me kolme mukaanluettuina.

Matka kesti 50 minuuttia. Välillä - mennen tullen - koetin ottaa kuvia matkan varrelle jäävästä HKB 33./971 Gammelvaer -patterin alueesta ja nähdäkseni tällä kertaa onnistuin saamaan julkaisukelpoista materiaalia. Vaikeaa on kuitenkin hahmottaa karttoja kolmeulotteisessa maailmassa ja ottaa oikeasta kohdasta kuvia, kun pitkä putki kutistaa maiseman liki kaksiulotteiseksi. Mutta niitä kuvia voi sitten katsoa Matkaoppaan Pohjois-Norjan linnoitteille nelososasta (Alta-Lyngen).

Lopan (Lappean kveeniksi) saarella on kaksi satamaa. Toinen on Lopan kylän kohdalla, toinen on Mevaerissä. Se on suojaisempi ja siksi hurtigbåtit ajavat sinne. Sinne saapuessamme oli vuorossa lastin purku. Osa matkustajista jatkoi Skavnakkiin, osa jäi Lopalle - ja hajaantui.

Me lähdimme kävelemään kohti kohdealuetta ja ensimmäisenä vastaan tuli kunnan rakentama yhteysaluksen odotustila, joka tuli meille iltapäivästä varsin tutuksi. Sen takana oli puucee.

12-neliökilometrinen Loppa muodostuu oikeastaan neljästä yhteenkasvaneesta saaresta. Pohjoissaaren korkein kohta on 233-metrinen Matmorstuva ja tämän osan länsirinteet ovat keväisin lintuharrastajien paratiisi. Korkein kohta on kuitenkin 289-metrinen Rektind. Sen, Möneshöydenin ja 108-metrisen Fjellavlöysingenin kainaloon jää "fantastinen uimaranta", jossa uimavesi taitaa olla alhainen läpi vuoden. 

Ennakkotiedustelun perusteella yli 90 metriin kohoavalla Möneshöyden-vuorella piti olla "jotain" ja koska sinne pääsi vain satamasta katsottuna vuoren toiselta puolelta, kävelimme sinne. Tiemme erosivat, kun minä lähdin Perletur-viittojen innostamana nousemaan vuorelle ja toiset valitsivat loivemman lähestymistavan. Samalla jouduimme vuoren huipun eri puolille. Vuoren huipulla on - yllättävää kyllä - suo.

Ylhäältä oli mahtavat näkymät Matmorstuvan suuntaan. Sen sijaan ilmatorjuntapatterien asemiksi ajatellut kohteet osoittautuivat tähystyspaikoiksi, konekivääriasemiksi taikka sitten asumusten tai varastojen pohjiksi. Aikamme kierreltyämme laskeuduimme alas ja nautimme eväitä hautausmaan puistonpenkillä. Hautausmaalta ei löytynyt edes yhtä "pakollista suomalaista".

Lopan kylää. Vasemmalla kirkko ja oikealla suljettu majatalo. Kylässä on jokunen asukas ilmeisesti ympäri vuoden. Saarella on mönkijöiden lisäksi muutama lava-auto.

Tämän jälkeen kävelimme Lopan kylän läpi. Isompi tie - juu, siinä oli jopa öljysorapinta - päättyi kirkon ja ilmeisesti viime vuonna sulkeutuneen majatalon luo. Siitä eteenpäin kiersimme vuoren mönkijällä ajokelpoista polkua pitkin.

Tämän polun varresta läheltä Mönesoddenia löytyi sitten HKB 35./971 -patterin jäänteet. Löysimme kahden ison ja kahden pienen tykin tykkiasemat kohtuullisen hyvässä kunnossa, tulenjohtotorni, asuinbunkkerit ja varastot olivat saksalaiset lähtiessään räjäyttäneet. Kirjallisuuden mukaan patterilla oli ollut neljä 15,5 cm kanuunaa, yli 6,5 cm brittiläinen kanuuna, kaksi 5 cm panssarintorjuntatykkiä ja kaksi 2 cm ilmatorjuntatykkiä. Kahta isoa tykkiasemaa jäimme kaipaamaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vaikeutti kuvaamista.

Mevaerin sataman puoleinen Möneshöydenin rinne on todella jyrkkä. Jyrkänteen päällä oli Perletur-laatikko, jonka vieraskirjaan kirjasin käyntimme. 

Aikamme linnoitteita kuvattuamme palasimme satamaan. Siinä vaiheessa aikaa hurtigbåtin saapumiseen taisi olla viisi tuntia. Kymmenen tunnin vierailusta siis puoletkin olisi riittänyt ja jos olisi kävellyt suoraan linnoitteille, kaksi tuntia riittäisi ihan hyvin.

Vietimme aikaa syömällä, kuivattelemalla varusteita, ihmettelemällä satama-altaan mereneläviä ja katselemalla maisemia. Hurtigruten-linjalla ajanut Richard With -alus ajoi Lopan ja mantereen välistä matkallaan Öksfjordista Skjervöyhin. Alus oli lähtenyt Öksfjordista neljän jälkeen ja saapui Skjervöyhin klo 19.30.

Pitkäksi aika kävi. Mutta lopulta yhteysalus saapui.

Ennen lähtöä oli vielä purettava kuorma. Puutavaranippu oli tuttu, se oli aamulla ollut Öksfjordin hurtigbåt-laiturilla ja tuli siis nyt Lopalle. Matka Öksfjordiin kesti 1,5 tuntia, sillä nyt kävimme Skavnakkissa. Saavuimme 19.45 Öksfjordiin ja kävelimme Loppakrohon, joka virallisesti oli sulkeutunut klo 19, mutta epävirallisesti tarjosi meille vielä aterian.

Lopan kunta on saanut nimensä Lopan saaresta, jolla on ollut asutusta jo viikinkiaikana.