Hasvik

Toisena Öksfjord-päivänä oli vuorossa retki Söröyan saaren eteläkärkeen, jossa on Hasvik-niminen taajama ja Håen-niminen niemi, jolla sijaitsee HKB 34./971 Hasvik -nimisen patterin jäänteet.

Hasvikin pääsee autolautalla, jossa on tilaa 100 matkustajalle ja noin 40 autolle. Ruijan tukipolitiikan ansiosta lautta on kaikille ilmainen. Samanlainen lautta vie ihmisiä ja autoja Öksfjordista myös neljään muuhun paikkaan: vuonon toiselle puolelle Tverrfjordiin, seuraavaan vuonoon Nuvsvågiin sekä vielä kauemmaksi Bergsfjordiin ja Sör-Tverrfjordiin. Tverrfjordista pääsee Nuvsågiin ja kauemmaksikin tietä pitkin, mutta Bergsjord ja Sör-Tverrfjord ovat irrallisia pieniä tienpätkiä vuonojen rannoilla.

Autolautan lisäksi Hasvikiin pääsee hurtigbåtilla ilman autoa. Mutta auton takia olimme siis menossa autolautalla. Autolautalla on viihtyisä odotustila matkustajille ja sen yhteydessä itsepalvelukahvila, josta saa juotavaa ja pikkupurtavaa, toki kohtuullisen kalliiseen hintaan.

Hasvikiin päästyämme ajoimme Håenin mäelle. Katumaasturilla pääsimme tien huonontumisesta huolimatta ihan patterin linnoitteiden sekaan rakennetun linkkitornin luo. Siitä lähdimme sitten tekemään tutkimusretkiämme varsin laajalle patterialueelle. Tutkimustyötä vaikeutti tuuli, joka oli 12 m/s ja puuskissa 17 m/s. Lippalakki olisi mennyt tuulen mukana, joten sitä ei voinut käyttää. Korviin otti niin, että kaivoin kameralaukusta lentonäytöksiä varten varaamani korvatulpat.

Patterialueelta näki Hasvikin taajamaan, satamaan, 173-metriselle Håen-vuorelle, satamaan ja Lopphavet-merialueelle, josta se tuuli puhalsi talttumattomalla voimalla jokseenkin etelästä.

Tänne kannatti tulla, sillä näkemistä oli paljon, vaikka kaiken tähdellisen saksalaiset olivat lähtiessään räjäyttäneet. Kaikki kuusi tykkiasemaa löytyi ja sen lisäksi esimerkiksi tulenjohtotornin jäänteet sekä lukuisia varastojen perustuksia, asuinbunkkereita sekä tähystys- ja sivustasuojausasemia.

Olin jo ennen reissua keskustellut Söröyan saarella asuvan suomalaisen kanssa. Hän oli löytänyt kirjani julkistusvideot Ilmailumuseoyhdistyksen Youtube-kanavalta ja otti yhteyttä. Nyt saimme kutsun iltapäiväkahveille hänen kotiinsa. Hetken pohdittuamme vaihtoehtoja muutimme suunnitelmia.

Suomalainen asui Breivikbotnissa 15 kilometriä Hasvikista pohjoiseen. 882-tie vie sinne ja pidemmällekin Sörvaeriin, mutta sinne tieverkko päättyy. Hyväkuntoinen tie kulki "kuunmaisemassa", johon olimme toki pohjoisemmassa tottuneet.

Pari tuntia kului pizzan ja iltapäiväkahvien seurassa toisen maailmansodan ympärillä olevista aiheista jutellen. Suomalainen oli kylänsä ainoa suomenkielinen, joten juttukavereiden saaminen livenä oli varmaan harvinaista. 500 hypyn laskuvarjomies oli töissä kalatehtaalla, joka työllisti suuren osan kyläläisistä. Miehellä oli thaimaalainen vaimo ja lapsia. Kotikommunikointi kävi englanniksi.

Saimme vihjeen, että lauttajonossa kannatti olla ajoissa, sillä oli perjantai. Niinpä lähdimme ajoissa, ajoimme jonoon ja teimme aamiaisostokset kaupassa vasta sen jälkeen. Myös linja-autoaseman vessalle tuli käyttöä. Lauttarannan opasteista puuttui määränpää, sillä Hasvikista taitaa päästä vain Öksfjordiin ja sitä kautta muuhun maailmaan.

Illalla Öksfjordissa menimme kolmannen kerran illastamaan Loppakrohin syömään nachoaterian. Näin ravintolan kaikki kolme ateriavaihtoehtoa tulivat testatuksi: poropizza, hampurilaisateria ja nachot. Hyviä olivat kaikki. Myös ravintolan ulkomaalaistaustaiselle kokille kelpasi juttuseura. Perjantaisin myöhään auki olevassa ravintolassa ei ollut muita asiakkaita.