Storeng ja Nordstraumen

Kolmen yön jälkeen oli aika jättää Varjojen laakso eli Öksfjord (Aksuvuono) taakse ja jatkaa E6-tietä länteen kohti uusia kohteita.

Taakse jäi ikimuistoinen vuorimaisema, jossa lähimmätkin huiput kohoavat jonnekin 900 metriin ja niiden välistä pilkistävä ihka oikea jäätikkö 1 200 metriin. Tuo jäätikkö ulottuu Ruijan lisäksi Tromssan lääniin ja on pinta-alaltaan 42 neliökilometriä. Koollaan se on Norjan yhdeksänneksi suurin.

E6:lle päästäksemme oli ajettava tuttua tietä takaisin ja koettava uudelleen yli nelikilometrinen yksikaistainen maantietunneli. Breivikbotnissa olimme kuulleet, että tunnelin ollessa huollossa sen tilalle otettiin heinää paikoitellen puskeva rantatie. Toinen juttu, jonka kuulimme, oli että tunnelissa ajettiin yleisesti pitkät valot päällä ja että norjalaisilla oli paha taipumus ajaa liian peräkkäin tunnelissa, mikä saattoi johtaa siihen, että rekan tullessa vastaan väistävät henkilöautot eivät sovi ohituspaikalle. No, meille ei tullut yhtään autoa vastaan tunnelissa tällä kertaa.

E6-tietä ajoimme länteen vain toistakymmentä kilometriä, ensin Alteidetiin (Tuikkanen) ja sitten Storengiin Arctic FjordCampin jälkimmäiseen risteykseen, johon parkkeerasimme kulkuvälineemme ja siirryimme maastoon. Olin nimittäin etukäteistiedustelulla "löytänyt" HKB 36./971 Storengin linnoitteita tämän risteyksen maanpuolelta ja itse asiassa siitä piti lähteä tie kohdealueelle. Tie löytyikin.

Valitettavasti se, minkä ilmakuvalta olin tulkinnut harmaiksi betonilinnoitteiksi osoittautui "rantteeksi" eli polttopuiden tekopaikaksi, missä puuta oli varastoitu kotamaisesti pystyasentoon. Kiertelimme hetken, kunnes kohdalle osui koiraansa ulkoiluttava paikallisasukas. Siltä kuulin, että olimme oikeassa kohtaa, mutta linnoitteet olivat syvemmällä ja niitä olisi vaikea löytää.

Tästä innostuneena jatkoimme kiertelyä ja jo aika läheltä, itse asiassa aivan tuon polttopuiden tekopaikan ympäriltä löytyi linnoitteita. Näyttää siltä, että metsää harvennettaessa yhdyshaudat ja tykkiasemat oli työnnetty täyteen oksia ja romua, mikä vaikeutti niiden löytämistä. Tyydyimme näihin ja jatkoimme matkaa. Seuraava kohteemme oli lähellä Sörstraumenin siltaa, joka avattiin vuonna 1980.

Patterin HKB 37./971 Nordstaumenin jäänteiden löytyminen avoimelta Nordstraumennesetiltä piti olla kakunpala. Ilmakuvilta löytyi helposti kolme pyöreää tykkiasemaksi sopivaa kohtaa ja tulenjohtotornin paikka. Oli vaan unohtunut tulkitessa mittakaava. Tykkiasema oli luultavasti tähystyspaikka ja rinkulat olivat konekivääripesäkkeitä. Päättelimme, että oli siirryttävä lähemmäs E6-tietä metsään ja etsittävä sieltä. Betonirakenteita löysimmekin ja yhdyshautoja, mutta tykkiasemia ei. Aikamme kierreltyämme nostimme kädet pystyyn ja lähdimme kohti seuraavia kohteita, joista seuraavassa blogikirjoituksessa.

Reissun jälkeen katsoin kriittisesti uudelleen ilmakuvia ja maastokarttoja ja löysin yhden tykkiaseman ja muita linnoitteita. peltoaukean keskeltä metsäsaarekkeesta läheltä Sörstraumenin siltaa. Paikan läpi on laitettu menemään sähkö- ja/tai puhelinlinja. Paikka on hiukan outo, mutta ennen siltaa paikka ohitettiin meren puolelta lautalla. Tässäkin salmessa käy kova virtaus. Yllä olevassa kuvassa tuo metsäsaareke on äärimmäisenä vasemmalla.