Lyngseidet eli Yykeänmuotka

Kaksi kirjaa viidestä 15.11.2025 Ilmailukirjallisuuspäivässä julkistettavasta meni tänään painoon ja jäljellä on enää yksi, oma kirja. Ja sekin sen verran hyvässä mallissa, että uskallan irroitella kirjoittamalla seuraavan pätkän syksyn Pohjois-Norjan rannikkotykistön linnakkeiden bongausmatkasta.

Lyngseidetissä eli Yykeänmuotkassa vietetyn yön jälkeen lähdimme tietä 7920 kohti Rottenvikaa eli Kuotsavuopiota, mistä olin tiedustellut HKB 4./971 Seljevikin paikaksi Einarvikveieni varteen. Paikalle ajettuamme emme nähneet merkkiäkään linnoitteista metsissä ja niin turvauduimme paikallisten ihmisten apuun. Saimme kuulla olevamme väärässä paikassa, oikeaan paikkaan oli matkaa muutama kilometri.

Ajoimme opastettuun paikkaan, jonne taisi olla 6-7 kilometriä. Löysimme jonkinmoisen matkailukeskuksen, joka oli kiinni. Paikkoja oli merkitty näyttävästi, kuten vessakoppiin "Officer's toilet". Enemmän merkille pantavaa oli se, että koppi oli lukossa.

Jälkikäteen huomasin, että paikka on merkattu Google Mapsiin nimellä Åröybukt fort. Läheisen kallion kyljessä oli luolia, ja lupaavan näköinen komentobunkkeri lähitorjuntatykkeineen löytyi ihan vierestä.

Alueelta löytyi aika monta linnoitetta, joita oli näkösuojattu toista maailmansotaa nykyaikaisemmilla vaijerivirityksillä, joten paikka lienee ollut sodan jälkeen Norjan armeijan käytössä. Löysimme myös yhden tykkiaseman vähän kauempaa.

Jatkoimme tietä 7920 eteenpäin Koppangenin seutuville, missä tie päättyy ja vuoret laskeutuvat jyrkkinä vuonoon. Pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan Åröya saarta, jossa aikanaan sijaitsi patteri HKB 5./972 Aröyholmen.

Käännyimme takaisin ja ajoimme seutuville, josta aloitimme päivän patterietsinnät. Google Mapsissa on nimittäin kohde "Rottenvikin rannikkovartioston rauniot" ja olin siltä alueelta bongannut ilmakuvista tykkiasemia.

Vardoveienin varrelta niitä sitten löytyikin HKB 31./971 Rottenvikin jäänteet. Molemmin puolin tietä oli lammas- tai poroaitaa, jonka takana oli tiheää metsää. Täällä tykkiasemien aputilat eli ammuskellarit oli rakennettu pääasiassa maanpinnalle. Kaikki tykkiasemat löytyivät vaan ei tulenjohtotornia, joka onkin voinut olla ihan toisaalla lähempänä rantaa.

Tykkiasemien valokuvaaminen oli hankalaa, niin tiheää kasvusto oli. Se oli vallannut jo osin tykkiasemat. Sieluni silmillä saatoin kuitenkin nähdä paikat raivattuina ja kohteen paikallisen kyläyhdistyksen ylläpitämänä turistirysänä. Mikä estää?

Ajoimme takaisin Lyngseidetiin, kävimme syömässä ja tankkaamassa sekä jatkoimme länteen 91-tietä pitkin. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.