Finnsnesistä Måselviin

Pohjois-Norjan reissun kahdeksas päivä oli maantieteellisesti lyhyin. Finnsnesin majoituksesta Måselvin majoitukseen olisi ollut suorinta reittiä vain 45 kilometriä, mutta emme voineet ajaa suorinta reittiä. Sen lisäksi, että meidän oli käytävä Rödbergshamnissa, mistä tuli 60 kilometriä matkaa lisää, tarkoitus oli käydä Bardufossissa. Siellä piti olla sotamuseo, mutta se olikin samannimisen tien varressa Setermoenissa. Niinpä päivämatkaksi tuli lopulta kohtuulliset 182 kilometriä.

Finnsnesistä ajoimme kohti pohjoista koko ajan kapenevaa päällystettyä tietä pitkin. Ensimmäinen kohde oli Rödberghamnan Spira-nimisellä paikalla oleva HKB 21./972 Rödberghamnin linnoitteiden jäänteet.

Parkkipaikka löytyi Rödberghamnan satamasta, josta löytyi jo ensimmäiset linnoitteet. Lisäksi löytyi tulenjohtotorni ja erikoinen tähystystorni, joka saattaa toki olla toisen maailmansodan jälkeen rakennettu. Asiaa pitää selvittää.

Spiran alueen pohjoispuolella on Google Mapsissakin historiallinen maamerkki nimeltä Rödbergodden fort. Kyseessä on Norjan 1950-1960-luvun taitteessa rakentama rannikkotykistön linnoitus, joka näyttää kuitenkin vapautuneen muuhun käyttöön.

Rödberghamnasta jatkoimme tietä 7874 koilliseen niemen toiselle puolen, jossa tie muuttui 7876:ksi. Välillä aika kapeaksikin käynyt tie leveni, mutta koko ajan se oli öljysorapäällysteinen. Liikennettä ei paljoa ollut.

Straumnesissa kävimme itsepalvelu 24/7-kaupassa ostamassa jäätelöt ja vaihdoimme Rossfjordstraumenin toiselle puolelle tielle 7872, mitä pitkin ajoimme tielle 855 ja edelleen tielle 86, jota olisimme tulleen Finnsnesistä ilman tuota pohjoisen koukkausta.

Seuraava kohteemme oli HKB 23./972 Grunnreisa. Olin tiedustellut ilmakuvilta, että patterin helpoiten löytyvä tykkiasema sijaitsee Elvelund-nimisen pientaloalueen keskellä. Norgeskart.no-sivuston omistajatietojen mukaan tykkiasema oli kruunun maata ja sinne johti kapea käytävä kahden talon välistä. Sitä kuuliasesti kävellen kävin ottamassa grillauspaikaksi muutetusta tykkiasemasta ja sen rakenteista muutaman kuvan. Viereisessä talossa ei ollut ketään kotona.

Olimme pysäköineet automme Elvelundin päässä olevalle kääntöpaikalle. Poikkeisin siitä metsään kuselle ja löysin saman tien toisen samanlaisen tykkiaseman, joka oli kuitenkin vähemmän urbaani. Sitä en ollut löytänyt ilmakuvilta. Enempää en maastosta löytänyt, mutta kääntöpaikkaa louhittaessa oli osuttu saksalaiseen bunkkeriin, joka oli siis selin kääntöpaikkaan nähden. Siinä ei tykkiasemaa nähdäkseni ollut, mutta varmaksi se ei jäänyt, sillä kaikki paikat oli hakkuujätettä täynnä. Tulenjohtotornikin jäi löytymättä.

Tämän jälkeen oli tarkoitus käydä Bardufossissa sotamuseossa. Ensin piti kuitenkin käydä ottamassa Bardufossin lentoasemasta kuva kiitotien jatkeena olevan ampumaradan alueella. Ilmeisesti tämä toimenpide sai paikallisen sotapoliisin kiinnostumaan tekemisistäni, mutta eivät tulleet lopulta edes kyselemään... ehkä suomalainen rekisterinumero vakuutti hyvät aikeeni.

Sitten piti vuorossa olla se sotamuseo. Vaan Blokkveieneitä olikin kaksi, toisen Bardufossissa ja toinen Bardussa Setermoenissa. Siitä tuli 40 kilometriä lisää matkaa. Museon piti olla auki klo 15 saakka. Vaan eipä ollut. Oli laitettu jo kiinni klo 13. Ei jäänyt harmittamaan, emme olisi millään ehtineet siihen.

Sitten takaisin Bardufossiin. Kaupassakäynnin yhteydessä huomasimme muistomerkin ja kävimme lukemassa tekstit. Narvikin taisteluista ja sotavankileireistä ne meitä muistuttivat.

Måselvin kämppämme oli uusi ja hyvällä maulla suunniteltu ja sisustettu. En malta olla laittamatta kuvaa makuuhuoneesta, jossa oli iso ikkuna kohti tunturimaisemaa.