Kokemuksia Pohjois-Norjan linnakebongailusta

Maanantai 13.7.2026 - Reino Myllymäki

Reilussa kahdessa vuodessa olen onnistunut tekemään viisi linnakebongailumatkaa Pohjois-Norjaan. Lupasin edellisessä blogikirjoituksessa kirjata ylös joitakin kokemuksia.

Suomesta Norjaan pääsee kuuden eri rajanylityspaikan kautta: Näätämö, Nuorgam, Utsjoki, Karigasniemi, Hetta ja Kilpisjärvi. Näistä vain Nuorgam on jäänyt itseltä käyttämättä. Rajanylityspaikoilla on merkitystä sikäli, että automatkailu on suunniteltava noiden kautta eli ne määrittävät reitin suunnittelua.

Norjassa ei ole juuri vaihtoehtoisia reittejä. Tana brusta pääsee kyllä kahta reittiä Lemmijoelle (Lakselv) ja Talosvankasta (Olderdalen) työläästi Yykeänperän (Skibotn) kautta Yykeänmuotkaan (Lyngseidet) sen sijaan, että käyttäisi 91-tien lauttayhteyttä. Mutta siinä ne ovatkin; Tromssan ympäristössä on sitten tievalikoimaa enemmän ja Bardufossin ympärillä varsinkin. Mutta ylempänä tällaista yleisyyttä ei ole.

Tana bru on ainoa Norjan puolella Tenojoen ylittävä silta, joten siitä on melko pakko ajaa, ellei koukkaa Suomen kautta: Nuorgamista Suomeen ja Utsjoelle ja siitä Tenojoen yli takaisin Norjaan.

Kirkkoniemestä (Kirkenes) Vuoreijaan (Vardö) on 250 kilometriä ja Vuoreijasta Berlevågiin 280 km. Molempia reittejä voi lyhentää käyttämällä Hurtigrutenin avulla. Laivaan myydään lippuja sekä matkustajille että autoille. Viimeksi mainitut ajetaan laivaan hassusti kylkiportin ja sitä seuraavan hissin avulla. Oma kokemus on, että henkilökunta ajaa ulkomaalaisten autot sisälle. Hurtigruten vähentää kilometrejä sekä mahdollistaa lepäämisen ja luontoelämysten saamisen, mutta ei sinänsä nopeuta matkantekoa. Lisäksi on otettava huomioon sää: syksyllä 2025 osuimme Norjaan hyvin tuulisella säällä. Niin pahalla kelillä (tuuli 20 m/s, puuskissa 26 m/s), että Hurtigruten pysäytti laivansa Hammerfestiin. Sain rahat takaisin sen jälkeen, kun selitin asian Tallinnan palvelukeskukselle. Ei tieto tuntunut kulkevan firman sisällä... Noin 80 km laivamatka vaihtui 280 km automatkaan.

Norjalaiset tiet ovat kapeampia ja mutkaisempia kuin suomalaiset. Yleisin nopeusrajoitus on 80 km/h enkä yhdeksänkympin laattaa ole nähnyt kuin pari kertaa. Linnakebongailussa ajomatkat ovat (yleensä) lyhyitä, eikä kannata rikkoa nopeusrajoituksia, vaan päästää norjalaiset maantieohjukset ihan hyvällä ohi.

Autoksi ei kannata ottaa matalalla maavaralla olevaa autoa. Maasturi olisi maavaransa puolesta hyvä, mutta tällaisilla matkoilla on tehtävä kompromissi valtateiden ajomukavuuden ja linnaketeiden etenemiskyvyn välillä.

Polttoaine on ollut matkoillamme suurin piirtein saman hintaista Norjassa ja Suomessa, mutta kevään 2026 reissulla Ruotsi ja Norja olivat halvempia. Diesel maksoi niissä noin 1,80 €/litra, kun se Suomen puolella olisi ollut 2,10 €/litra.

Osa lautoista on ilmaisia (esimerksi Öksfjord-Hasvik sekä Hansneset-Reinskard ja Hansneset-Kalsa), osa maksullisia kuten 91-tien lautat Talosvankka-Yykeänmuotka ja Svensby-Breivikneset tai 862-tien Brensholmen-Botnhamn. Kannattaa ladata kännykkään FerryPay ja siihen maksukortti ja auton rekkari niin lauttamaksuhomma sujuvoituu.

Majoituksia varatessa kannattaa legit jättää lyhyiksi ja ottaa suosiolla huomioon linnakebongailujen vaatima aika. Ja hyväksyä se, että kaikki ei mene aina niin kuin on suunnitellut. Kaksi kertaa on näyttänyt siltä, että autolla pääsee lähelle, mutta todellisuus on ollut neljä kilometriä patikointia suuntaansa. Paitsi voimia, tähän kuluu myös aikaa, jolloin päivä - ja syksyllä päivänvalo - loppuu helposti kesken.

Norjalaiset hotellit ovat kalliita, eikä niitä löydy joka kylästä. Niinpä Bookingin tai AirBnB:n kautta löytyy vuokrattavissa olevia yksityisasuntoja. Eivät nekään halpoja ole, mutta vertailun vuoksi: viimeisellä reissulla aika vaatimaton Lyngseidetin matkailukeskuksen huone maksoi ilman aamiaista liki 200 € kahdelta hengeltä per yö, ison kämpän voi saada kahdelle hengelle yksityiseltä satasella per yö. Liikkeellä kannattaa kuitenkin olla aikaisin, sillä jollain Norjan kolkilla on yksityistäkin tarjontaa niukasti. Nopeat syövät hitaat.

Norjassa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, joten sunnuntain ruoat kannattaa ostaa kylmälaitteisiin riittävän aikaisin eikä huono ajatus ole ottaa kuivamuonaa sen varalta, ettei ehdi lauantainakaan kauppaan...

Norjalaisesta keittiöstä puuttuu mikroaaltouunin kupu ja astianpesukoneen hana. Viimeksi mainitun olen nähnyt kerran viidellä reissulla. Joskus puuttuu koko astianpesukone. Yllättävä puute on kahvinkeitin. Perinteinen suodatinkahvinkeitin on korvattu jollain vaikeakäyttöisellä kapselilaitteella tai pressopannulla. Niiden huono puoli on, että niillä ei oikein saa keitettyä kahvia termospulloon. Kun kämpissä on kuitenkin usein vedenkeitin, kannattaakin termarit täyttää kuumalla vedellä ja nauttia maastossa murukahvia, vaikkei siitä muuten pitäisikään. Joskus muuten näistä kämpistä puuttuu myös mikroaaltouuni. Kannattaa varausta tehdessään tutkia ominaisuuslistojen lisäksi myös kuvat.

Pohjois-Norja on muuttumassa pikku hiljaa mökkialueeksi. Valtaosa asunnoista on silloin tällöin käytännössä olevia lomamökkeja, joiden puristuksissa linnakkeet ovat.

Norjalaiset eivät ole mitenkään ylpeitä saksalaisten jälkeensä jättämistä rannikkotykistön linnakkeista. Mielestäni häpeilyyn ei ole mitään syytä ja se on sikäli haitallista, että häpeily johtaa helposti vaikenemiseen ja mehän tiedämme, että kansakunta, joka ei tunne historiaansa, on tuomittu kokemaan sen uudelleen. Toisaalta käy helposti niin, että oiva matkailukohde jää aivan pimentoon, kun vierailijoina on vain meikäläisen tapaisia nörttejä.

Edellä kirjoitetun seurauksena linnakkeille ei ole juurikaan viitoituksia. Jos on, se on usein tyyliin "kystfort" tai niin, että kystfort-sanan edessä on paikallinen nimi.

Linnoitealueen opasteita on tullut vastaan vain muutamassa kohteessa. Minun ei oikeastaan pitäisi valittaa tästä tilanteesta ollenkaan, sillä noiden seurauksena laatimani matkaoppaat Pohjois-Norjan linnoitteille ovat arvokkaampia.

Joissakin tapauksissa linnakkeet ovat jääneet rakentamisen alle tai puristuksiin, mutta usein linnakealueet ovat jonkin sortin kulttuuriperintökohteita ja sijaitsevat kruunun maalla. Niinpä niissä saa käydä rohkeasti tutustumassa. Usein tykkiasemiin menee ihan asialliset tiet, sillä jotain pitkin saksalaistenkin on pitänyt kenttätykkinsä asemiin saada. Usein tykkitie paljastaakin tykkiaseman paikan. Tulenjohtotorni voi olla jossain määrin erillään tykkiasemista. Patterit olivat usein neli- tai kuusitykkisiä, jolloin kaksi- tai kolmitykkiset jaokset on selkeästi rakennettu toisistaan erilleen.

Kun Ruijan (Finnmark) patterit sijaitsevat usein avoimessa kuumaisemassa, etelään päin siirryttäessä puuraja nousee ylöspäin ja patterien löytäminen vaikeutuu. Kun aluskasvillisuus lisääntyy, liikkuminen linnakkeissa vaikeutuu. Varsinaisten puiden lisäksi patterialueen yhdyshaudat saattaa täyttää pensasmainen pohjanpaju, joka vastustaa läpikulkemista ponnekkaasti. Käärmeitä tai lepakoita pohjoisessa ei taida olla - ei ole ainakaan tullut vastaan - mutta valitettavasti punkit ovat levinneet jo koko Pohjois-Norjan rannikkokaistaleelle. Se on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kuva: Raimo Korpi.

Asiallinen pukeutuminen on siis tarpeen. Suosittelen pitkiä housuja, joiden lahkeet on työnnetty sukkiin. Hyvin rasvatut vaelluskengät ovat kokemukseni mukaan käyttökelpoisemmat kuin lenkkitossut ja kumisaappaat - yhdessä ja erikseen. Pitkähihaista myös yläkroppaan ja päähän lippis. Säät vaihtelevat, joten kerrospukeutuminen on tarpeen. Säähän kun emme voi vaikuttaa, mutta varustukseen ja asenteeseen voimme. Punkkitarkastus kannattaa tehdä joka ilta suihkun alla.

Ja lopuksi: mukaan matkaopas. Viides matkaopas julkistetaan 19.8.2026.

Måselvista Palojoensuuhun

Lauantai 4.7.2026 - Reino Myllymäki

Pohjois-Norjan matkan yhdeksäs päivä ei sisältänyt varsinaisia vierailukohteita, vaan kyseessä oli 280 kilometrin siirtymä Måselvistä Palojoensuuhun.

Yö oli mennyt hyvin, joskin valtatietä yölläkin ajavien rekkojen ääni kuului E6:n varressa olevaan majoitukseen, vaikka ikkunat olivat kiinni, sillä kylppärin tuuletuksesta oli suora yhteys ulkoilmaan. Ei rekkojen ääni herättänyt, mutta yöllä vessassa käydessä äänen kyllä huomasi.

Kokemuksesta tiesin, että kaupat alueella ovat vähissä, Yykeänperässä (Skibotn) ei ole kuin yksi Joker-kauppa. Niinpä pysähdyimme Nordkjosbotnissa tankkaamaan sekä auto että ruokakassi. Tähän E6- ja E8-teiden yhtymäkohtaan on keskittynyt palveluja, muun muassa Rema 1000- ja Xtra-kaupat. Xtra-kaupan vierestä löytyi idyllinen eväidensyöntipaikka katoksineen.

Yykeänperässä jätimme hyvästit Jäämerelle ja todelliselle Lyngen-linjalle. Ei ihme, että sekä saksalaiset että norjalaiset ovat valinneet tämän paikan idän vihollisen pysäyttämiseen. Kylän ympärillä on kaksikin näköalapaikkaa - joista toinen on varustettu keinulla - ja vaikka koko reissulla ei suomalaisia rekisterinumeroita ollut juuri näkynyt, täällä sellainen oli jokaisessa autossa. Joskin yksi oli vuokra-auto, jossa oli italialainen pariskunta.

Jäämeren rannasta noustiin sitten yli 540 metriin ennen Kilpisjärveä. Rajamerkkejäkin käytiin katsomassa. Retkeilykeskus oli kiinni, vaikka asiakkaita olisi ollut muitakin, joten emme päässeet sinne kahville. Käytiin kahvilla sitten Ravintola Kilpiksessä ja ostoksilla Kilpishallissa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti etelää.

Suomen maanteiden korkein paikka on Muotkatakassa 565 metriä merenpinnan yläpuolella. Siitä sitten laskettelua alas Palojoensuuhun, jossa ollaan jo alle 300 metrissä. Palojoensuussa meitä odotti tuttu yöpymispaikka, LappHouse Puistola, jossa yöpyminen oli minulle jo neljäs.

Kuva: Tarja Myllymäki.

Illan ja koko reissun kruunasi saunominen rantasaunassa. Vesi Palojoessa oli laskenut, mutta edelleen kylmää, joten uimareissu jäi tekemättä.

Vielä yhden blogikirjoituksen ajattelin kirjoittaa Norjan-matkailun ja patteribongailun kokemuksista.

Finnsnesistä Måselviin

Maanantai 29.6.2026 - Reino Myllymäki

Pohjois-Norjan reissun kahdeksas päivä oli maantieteellisesti lyhyin. Finnsnesin majoituksesta Måselvin majoitukseen olisi ollut suorinta reittiä vain 45 kilometriä, mutta emme voineet ajaa suorinta reittiä. Sen lisäksi, että meidän oli käytävä Rödbergshamnissa, mistä tuli 60 kilometriä matkaa lisää, tarkoitus oli käydä Bardufossissa. Siellä piti olla sotamuseo, mutta se olikin samannimisen tien varressa Setermoenissa. Niinpä päivämatkaksi tuli lopulta kohtuulliset 182 kilometriä.

Finnsnesistä ajoimme kohti pohjoista koko ajan kapenevaa päällystettyä tietä pitkin. Ensimmäinen kohde oli Rödberghamnan Spira-nimisellä paikalla oleva HKB 21./972 Rödberghamnin linnoitteiden jäänteet.

Parkkipaikka löytyi Rödberghamnan satamasta, josta löytyi jo ensimmäiset linnoitteet. Lisäksi löytyi tulenjohtotorni ja erikoinen tähystystorni, joka saattaa toki olla toisen maailmansodan jälkeen rakennettu. Asiaa pitää selvittää.

Spiran alueen pohjoispuolella on Google Mapsissakin historiallinen maamerkki nimeltä Rödbergodden fort. Kyseessä on Norjan 1950-1960-luvun taitteessa rakentama rannikkotykistön linnoitus, joka näyttää kuitenkin vapautuneen muuhun käyttöön.

Rödberghamnasta jatkoimme tietä 7874 koilliseen niemen toiselle puolen, jossa tie muuttui 7876:ksi. Välillä aika kapeaksikin käynyt tie leveni, mutta koko ajan se oli öljysorapäällysteinen. Liikennettä ei paljoa ollut.

Straumnesissa kävimme itsepalvelu 24/7-kaupassa ostamassa jäätelöt ja vaihdoimme Rossfjordstraumenin toiselle puolelle tielle 7872, mitä pitkin ajoimme tielle 855 ja edelleen tielle 86, jota olisimme tulleen Finnsnesistä ilman tuota pohjoisen koukkausta.

Seuraava kohteemme oli HKB 23./972 Grunnreisa. Olin tiedustellut ilmakuvilta, että patterin helpoiten löytyvä tykkiasema sijaitsee Elvelund-nimisen pientaloalueen keskellä. Norgeskart.no-sivuston omistajatietojen mukaan tykkiasema oli kruunun maata ja sinne johti kapea käytävä kahden talon välistä. Sitä kuuliasesti kävellen kävin ottamassa grillauspaikaksi muutetusta tykkiasemasta ja sen rakenteista muutaman kuvan. Viereisessä talossa ei ollut ketään kotona.

Olimme pysäköineet automme Elvelundin päässä olevalle kääntöpaikalle. Poikkeisin siitä metsään kuselle ja löysin saman tien toisen samanlaisen tykkiaseman, joka oli kuitenkin vähemmän urbaani. Sitä en ollut löytänyt ilmakuvilta. Enempää en maastosta löytänyt, mutta kääntöpaikkaa louhittaessa oli osuttu saksalaiseen bunkkeriin, joka oli siis selin kääntöpaikkaan nähden. Siinä ei tykkiasemaa nähdäkseni ollut, mutta varmaksi se ei jäänyt, sillä kaikki paikat oli hakkuujätettä täynnä. Tulenjohtotornikin jäi löytymättä.

Tämän jälkeen oli tarkoitus käydä Bardufossissa sotamuseossa. Ensin piti kuitenkin käydä ottamassa Bardufossin lentoasemasta kuva kiitotien jatkeena olevan ampumaradan alueella. Ilmeisesti tämä toimenpide sai paikallisen sotapoliisin kiinnostumaan tekemisistäni, mutta eivät tulleet lopulta edes kyselemään... ehkä suomalainen rekisterinumero vakuutti hyvät aikeeni.

Sitten piti vuorossa olla se sotamuseo. Vaan Blokkveieneitä olikin kaksi, toisen Bardufossissa ja toinen Bardussa Setermoenissa. Siitä tuli 40 kilometriä lisää matkaa. Museon piti olla auki klo 15 saakka. Vaan eipä ollut. Oli laitettu jo kiinni klo 13. Ei jäänyt harmittamaan, emme olisi millään ehtineet siihen.

Sitten takaisin Bardufossiin. Kaupassakäynnin yhteydessä huomasimme muistomerkin ja kävimme lukemassa tekstit. Narvikin taisteluista ja sotavankileireistä ne meitä muistuttivat.

Måselvin kämppämme oli uusi ja hyvällä maulla suunniteltu ja sisustettu. En malta olla laittamatta kuvaa makuuhuoneesta, jossa oli iso ikkuna kohti tunturimaisemaa. 

Husöylta Finnsnesiin

Tiistai 23.6.2026 - Reino Myllymäki

Pohjois-Norjan retken seitsemäs päivä oli samalla kesäkuun ensimmäinen. Heräsimme Storm Hotel Senjan erillisrakennuksen junior sviitistä, jonka suuret ikkunat avautuivat suoraan tielle, jossa jo varsin varhain oli turisteja pällistelemässä. Koska hotellihuone ja itse asiassa koko rakennus oli nykymuodin mukaan musta, ulkoa tuskin mitään sisään näki. Hotellihuone oli muuten norjalaisittain laatuun nähden edullinen, reilu 130 € per yö. Yykeänmuotkassa maksoimme paljon vaatimattomammasta huoneesta 200 €.

Husöyltä lähtö ei ollut ihan helppoa, piti pysähtyä molemmilla näköalapaikoilla, nyt paremmassa valossa. Reilun kymmenen kilometrin päässä tulimme sitten uudelleen merenrantaan ja käännyimme tielle 862 kohti Botnhamnia eli teknisesti "takaisinpäin", sillä edellisiltana skipattu MKB 4./512 Vardenin patterialue oli käytävä bongaamassa.

Tiedossa oli, että patterialue ei ehtinyt saada tykkejään sodan aikana. Itse asiassa kyseessä oli kesken jäänyt patterin siirto Flatnesista. Tulenjohtotorni oli ehditty saada valmiiksi ja se oli nyt osa kesämökin kellaria. Lisäksi oli louhittu neljä tykkiasemaa ja tykkitie rantaan.

Tästä lähdimme sitten tietä 862 etelään ohi Botnhamnin ja jatkoimme samaa tietä länteen kohti Medfjordbotnia. Olimme Senjalla, Norjan toiseksi suurimmalla saarella, jossa maisemat ovat norjalaisittainkin jylhiä. Vuoret ovat terävähuippuisia, tiet kapeita ja mutkittelevia ja turisteja suhteellisen paljon, vaikka tosiaan oli vasta kesäkuun ensimmäinen. Tunneleita oli paljon ja niistä suurin osa oli yksikaistaisia ohituspaikoin. Niillä ajettiin keskellä tietä pitkät valot päällä, jotta vastaantulija havaitaan ajoissa. Kohtaamisia tuli kuitenkin vain pari, joka osaltaan vesittää havainnon suhteellisen suuresta turistimäärästä.

Aikanaan tie 862 tuli tunnelista Bergsfjordenin pohjoisrannalla ja käännyimme luoteeseen kohti Jäämerta tielle 7866. Sitä ajettaessa tie kävi koko ajan kapeammaksi, kunnes saavuimme Ytre Bergiin, josta autolle löytyi helposti parkkipaikka tien varresta ja ihan HKB 22./971 Berg-Senjan linnoitteen vierestä.

Tykkiasemat ja tulenjohtotorni löytyivät helposti, joskin aluskasvillisuus täälläkin muodosti paikoitellen hidasteen. Tie 7866 oli yllättävän vilkas liikenteeltään ja pani miettimään, että mitähän tien päässä on... emme käyneet tarkistamassa.

Palasimme tietä 7866 takaisin ja pysähdyimme pienvenesatamassa, jossa kävin pitkällä putkella kuvaamassa Flatnesin niemeä, joskin väärältä puolelta. Olin muuten tiedustellut paikalliselta elämysfirmalta mahdollisuutta päästä tunniksi-puoleksitoista heidän veneellään Flatnesiin - ei vastausta. Niinpä teimme vielä mutkan tietä 86 ja poikkesimme Bryggebergtiin johtavalle paikallistielle ja otimme kuvia Flatnesista oikeasta suunnasta.

Sitten olikin aika suunnistaa kohti majoitusta Finnsnesissä. Matkalla oli aika mahtava Gisundin silta. Myöhästytimme menoa majoitukseen tarkoituksella, sillä AirBnB-majoituksen tarjoava talo oli myynnissä ja sinne oli sovittu näyttö. Kohde oli reissumme vaatimattomin ja melkoinen kontrasti Storm Hotel Senjan luksuskämpälle king size -vuoteineen. Nyt nukuimme 120 cm leveässä sängyssä...

HKB 22./971 sekä MKB 4./512 molempine patterialueineen tullaan esittelemään viidennessä Matkaoppaassa Pohjois-Norjan linnoitteille myöhemmin tänä vuonna.

Futrikelvalta Husöylle

Sunnuntai 21.6.2026 - Reino Myllymäki

Kuudentena Pohjois-Norjan retken päivänä tarkoitus oli bongata kaikkiaan viisi patterialuetta. Jotta viideskin tulisi bongattua, kiristimme tahtia, jotta ehtisimme Brensholmenista Botnhamniin kello 12.15 lähtevälle lautalle.

Ajoimme Tromssan ohi tietä 862 Henrikvikaan, jossa meitä odotti HKB 16./972 Henrikvik. Se oli suunnitelmassa ekana, mutta jostain syystä jatkoimme Ersfjordbotniin, josta olin tiedustelut ulkoilualueen parkkipaikan. Sen luota pitäisi päästä helposti patterin HKB 37./971 Ersfjord tunnetulle jäänteelle ties kuinka monennelle Storhaugen-vuorelle, joka on Norjassa tullut vastaan.

Tuo jäänne oli tulenjohtotorni, johon pääsi jopa sisään. Tykkiasemia ei löytynyt ja ne ovat voineet sijaita alempana lähellä merta. Tulenjohtotorni oli yli 30 metrin korkeudessa ja parkkipaikka peräti 46 metrissä. Sinne on hankala tykkejä raahata. Valitettavasti ranta-alue on niin tarkkaan rakennettu, että siellä ei ole sijaa tykkiasemille. Tein kuitenkin laajan kierroksen, enkä löytänyt kuin yhden konekivääriaseman.

Jatkoimme ohitetulle Henrikvikin patterille. Sen yksi tykkiasema ja tulenjohtotorni näkyivät jopa Google Streetview'llä, joten tätä oli vaikea olla löytämättä. Ainokainen tykkiasema oli osin jäänyt tien alle, eikä muista ollut tietoakaan. Tulenjohtotornin tähystysaukko oli muurattu umpeen todennäköisesti omakotialueen lasten vuoksi.

Tämän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Brensholmenia. Kävimme nopeasti katsastamassa HKB 2./480 Austeinin patterialueen. Tämä olikin erikoinen paikka sikäli, että alue oli lammashakana. En lähtenyt ylittämään lammasaitoja, sillä lammaslaumassa näytti olevan yksi yksilö, joka tiukasti tuijotti minua ja tekemisinäni. Tyydyin kuvaamaan tykkiasemat korkealta paikalta. Alueella liikkuminen oli hankalaa myös korkeuserojen vuoksi.

Ja sitten HKB 19./972 Brensholmenin patterialueelle, joka sijaitsi yllättävän lähellä. Sinne jouduttiin ajamaan taas kapeaa tietä, jossa raiteiden väli oli korkealla. Hyvä parkkipaikka löytyi kuitenkin norjalaisten ökyhuviloiden katveesta. Tykkiasemat löytyivät suhteellisen helposti ja niistä kolme oli avomallisia, neljäs kasematti. Tulenjohtotornikin löytyi, mutta niin vaikeasta paikasta, että jätin lähemmän kuvauksen väliin ja kiiruhdimme lauttajonoon.

Löysimme lauttajonon pään noin 30 minuuttia ennen lautan lähtöä. Jono näytti pitkältä ja kävin laskemassa edellämme olevat autot: 35 autoa tai peräkärryä. Alkoi epäilyttää, kuinka meidän tässä käy... Ja niinhän sitten kävi, että edestämme jäi kaksi autoa ja peräkärry sopimatta lautalle ja tietysti me ja meidän perässämme olevat myös. Lautalle olisi pitänyt sopia 50 autoa, mutta 32 sopineen auton joukossa oli monta isoa matkailuautoa. Pettymys oli suuri, sillä seuraava lauttalähtö oli 4 tunnin ja 45 minuutin kuluttua.

Lähdimme takaisin HKB 19./972 Brensholmenin patterialueelle. Ajoimme taas varovaisesti huonokuntoista tietä, vaikka olimme nähneet, kuinka hulvattomasti sähköautoilla ajelevat tietä pitkin kulkivat...

Brensholmenissa kävin kuvaamassa tulenjohtotornin, jonne ei ollut helppo kavuta. Se oli aivan ökyloma-asuntojen tonteissa kiinni. Sisällä en käynyt, sillä totesin, että se ei ollut minun jalkojani varten tehty. Melkoinen louhikko sisäänkäynnin edessä siis.

Tämän jälkeen palasimme lauttajonoon emmekä olleet edes ensimmäinen auto. Pikkuhiljaa peräämme alkoi muodostua jono, mutta tällä kertaa puolet lyhyempi. Ja aikanaan kaikki sopivat lautalle.

Brensholmenista Botnhamniin kulkeva Rödöy suoriutui matkasta 45 minuutissa. Tuli mieleen, että kesällä tulee olemaan pitkät lauttajonot. Googletus selvitti, että lauttajonossa kannattaa olla kaksi tuntia ennen lautan lähtöä. Mutta olimme vielä hintsusti toukokuun puolella...

Lautalta kuvailin Austeinin ja Brensholmenin patterialueita, joskin niitä on todella vaikea löytää mereltä käsin. Mutta kuvasin rannat järjestelmällisesti pitkällä putkella, ehkäpä jotain käyttökelpoista tuli tallennettua.

Koska ilta oli pitkällä, jätimme viidennen patterialueen seuraavan päivän aamulle ja ajoimme Husöyn saarelle. Matkalla oli parikin näköalapaikkaa, joista aukeni uskomaton näköala suurten vuorten katveeseen unohtuneelle 12 hehtaarin saarelle. Majapaikka löytyi helposti.

HKB 37./971, HKB 16./972, HKB 2./480 ja HKB 19./972 tullaan esittelemään viidennessä Matkaoppaassa Pohjois-Norjan linnoitteille myöhemmin tänä vuonna.

Reinon nimikkosaarella Reinöyalla

Sunnuntai 14.6.2026 - Reino Myllymäki

Kalsan (Karlsöy) saarelle tehdyn vierailun jälkeisenä päivänä kävimme Reinöyan saarella. Kyseessä ei ole tietenkään sama Reinöya Kirkkoniemen edustalla, jonka edustalla Reino Paasilinna syntyi 5.12.1939 suomalaisessa troolarissa, vaan suurehko saari, joka kuuluu Kalsan kuntaan ja sijaitsee siis Tromssan pohjoispuolella. Televisiossa pyörivä Reinöyan paimenkoirat -dokumenttiohjelma on ilmeisesti kuvattu täällä.

Saarelle pääsee autolautalla samasta Hansenesin satamasta, josta pääsee myös Kalsan ja Vannöyan saarille. Matka on lyhyt vain 15 minuuttia. Kun alueen muut lauttayhteydet näyttivät olevan varustetut uudehkoilla kaksikeulaisilla lautoilla, tälle linjalle Torghatten oli asettanut 1980-luvulla rakennetun lautan, jossa oli keula ja perä. Hansnesissa autot lastattiin perästä, Reinöyan päässä Reinskardissa keulasta.

Reinskardiin saavuttuamme lähdimme ajamaan Stakkviknesetiä kohden. Siellä pitäisi olla patterin HKB 8./971 Langsund linnoitteet. Stakkvikassa loppui kestopäällyste ja alkoi soratie. Reinöyan sorateiden sepelistä oli meitä varoiteltu, sillä se oli rikkonut monen turistin renkaat. No, me selvisimme siitä puolesta.

HKB 8./971 tuli Hånningsvågin pohjoispuolelta eli siis läheltä Nordkappia loppuvuodesta 1944, eikä siis ehtinyt olla kauaa Reinöyalla. Sijainnista löytyi vihje norjalaiselta keskustelupalstalta ja paikkaa sen jälkeen katsottiin sekä Norgeskart.no-sivuston ilmakuvilta että Esa Korven laserkeilausaineistosta. Stakkvikhaugen-vuoren itäsyrjästä löytyi lupaavia syvennyksiä. Tosin keskustelupalstalla varoiteltiin, että kovin vähän nähtävää on.

Saarta kiertävän Nordeidveieniltä poikkava tykkitieksi sopiva tie löytyi helposti. Se oli varustettu puomilla, joten auto jäi isomman tien varteen ja jalat alle. Tiedusteltu alue löytyi varsin helposti ja sieltä löytyi myös hiekkakuoppia, jotka eivä ole syntyneet tienteon yhteydessä. Viitteitä siitä, että tuossa kohtaa on voitu majailla tykkien kanssa. Mutta varsinaisia todisteita ei.

Tästä lähettiin jatkamaan kohti saaren itäpuolta, missä Nordeidetin Rödbergissä piti sijaita patterin HKB 5./480 Nordeidet linnoitteet. Koska tämä patteri siirtyi loppuvuodesta 1944 tänne Mehamnista, odotukset eivät olleet korkealla. Tiekin muuttui koko ajan pienemmäksi ja lampaita oli useaan otteeseen tiellä.

Mitä vielä! Jo tieltä pystyi löytämään eteläisimmän tykkiaseman, joka tosin oli osittain veden vallassa. Ja hiljaa tietä ajamalla pystyimme löytämään kaksi tykkiasema lisää. Näissä oli betonisia linnoitteita, joten herää kysymys, miksi niitä löytyy täältä mutta Stakkviknesetistä ei?

Yksi tykkiasema täältäkin jäi löytymättä, samoin tulenjohtotorni, mutta runsaasti jäänteitä yhdyshaudoista ja varastojen pohjista löytyi kylläkin.

Paluumatkalla kävimme Stakkvikissa sijaitsevassa 24/7 auki olevassa itsepalvelukaupassa ja hautausmaalla, ennenkuin ajoimme ensimmäiseksi autoksi lauttajonoon. Olimme poikkeuksellisesti jo klo 15 tienoilla majoituksessa Futrikelvassa.

HKB 8./971 ja HKB 5./480 tullaan esittelemään viidennessä Matkaoppaassa Pohjois-Norjan linnoitteille myöhemmin tänä vuonna.

Yykeänmuotkasta Futrikelvaan

Tiistai 9.6.2026 - Reino Myllymäki

Yön nukuttuamme jatkoimme Yykeänmuotkasta (Lyngseidet) Tromssaan ja edelleen Futrikelvaan, joka valikoitui kolmen yön tukikohdaksemme, koska pohjoisemmassa oli tarjontaa niukasti. Matkalla Tromssaan oli vielä yksi lauttayhteys, parinkymmenen minuutin väli Svensbystä Breivikeidetiin.

Tromssan eteläpuolella kävin tutustumassa HKB 18./972 Nordbergin linnoitteisiin. Tätä patteria emme löytäneet edellissyksyn reissulla, vaan tykkiaseman sijasta löytyi roskienpolttopaikka! Syy virheeseen oli se, että patteri ei sijainnut Nordbergissä, vaan kilometrin etelämpänä Indre Bergissä. Yksi patterin tykkiasemista löytyi reissun jälkeen saarekkeena keskeltä peltoa ja se näkyi jopa Google Streetview'llä. Tosin kohdalla olevan bussipysäkin nimi on Nordberg.

Nyt tehtiin tykkiasemien kartoitusta Esa Korven toimittamalla laserkeilausaineistolla ja kaksi muuta tykkiasemaa löytyi tuon yhden läheltä kiivaasti virtaavan puron takaa. Nämä kaksi tykkiasemaa oli omakotitaloalueen puristuksessa ja toinen tykkiasemista oli osin täytetty puujätteellä.

Tämän jälkeen jatkoimme Tromssaan, jossa tällä kertaa oli toiminnassa tunneli- eikä siltayhteys. Vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa kovin moni kasvi kukki, vaikka oltiin pohjoisessa ja vielä toukokuussa.

Kvalöyslettassa tankattiin auto ja ostettiin kolmen päivän ruoat.

Tromssan jälkeen jatkettiin länteen ja pohjoiseen, missä bongattiin vielä HKB 18./971 Hansnesetin jäänteet. Kaksi patterin tykkiasemista on tien 863 ja meren välissä omakotitalon piha-alueella ja näkyvät aika hyvin Google Streetview'llä. Loput olivat tien mantereen puolella, mistä löytyi aika helposti ainakin yksi tykkiasema.

Patterialueelta oli vain 2,5 kilometriä matkaa majoitukseen Futrikelvaan. Nukkumaan oli mentävä aikaisin, sillä herätys oli ennen viittä aamulla. Tosin aikaeron vuoksi se ei tuntunut yhtä pahalta kuin äkkiä kuvittelisi.

HKB 18./972 ja HKB 18./971 tullaan esittelemään viidennessä Matkaoppaassa Pohjois-Norjan linnoitteille myöhemmin tänä vuonna.

Tuikkasesta Yykeänmuotkaan

Maanantai 8.6.2026 - Reino Myllymäki

Tuikkasesta (Alteidet) matka jatkui neljän linnoitekohteen kautta yöksi Talosvankan (Olderdalen) kautta Yykeänmuotkaan (Lyngseidet).

Kolme ensimmäistä kohdetta olivat eräänlaisia paikkokohteita. Edellissyksyn reissulla ne jäivät eri syistä osin tai kokonaan tutkimatta, ja siksi sisällytin ne tähän viidenteen matkaan. Sen takia kiersimme Alattion (Alta) kautta ja siksi matkaan tuli jonkin verran lisäkilometrejä.

HKB 37./971 Nordstraumenin tykkiasemia etsiskelimme Nordströmmenin niemeltä ja lähimetsistä (sen jälkeen, kun niemen pyöreät asemat osoittautuivat tähystys- tai konekivääripesäkkeiksi). Emme löytäneet. Reissun jälkeen löysin ilmakuvalta yhden tykkiaseman. Matkaoppaaseen sen laitoin ja nyt oli kiva käydä varmistamassa, että se oli tiedustellussa paikassa - tuhottuna tietysti. Kolmea muuta tykkiasemaa taikka tulenjohtotornia ei löytynyt. Tykkiasema löytyi keskeltä niittyaluetta kohdassa, jossa puhelin- tai sähkölinja leikkaa metsäisen saarekkeen. Sinne pääsi helpoten kulkemalla Sörstraumenin sillan alta.

HKB 38./972 Rakkenesin tykkiasemia etsiskelimme Rakkeneselvan väärältä puolelta, ja löysimme ilmesesti vankileirin perustuksia. Nyt ajoimme pidemmälle kohtaan, jossa E6 kääntyy Rakkuniemen (Rakkeneset) kohdalla. Ulkokaarteen puolella on mahdollisuus pysäköidä auto. Meren puolelta löytyi lähinnä rantaan johtava tykkitie ja yhdyshauta. Maan puolelta löytyi tykkitie rinteeseen ja tasanko, jolta löytyi ainakin yksi pieni tykkiasema. Varsinaiset tykkiasemat ja tulenjohtotorni jäivät vielä löytymättä.

HKB 4./972 Langlin sijainti oli viime syksynä vielä arvoitus, mutta nyt pystyin selvittämään Esa Korven toimittaman laserkeilausaineiston avulla, että syksyinen tiedustelutulos oli oikea. Patteri on sijainnut Rotsundveienin voimalaitoksen takana ylärinteessä. Patterialueelle pääsee voimalaitoksen ja sen takana olevan punaisen omakotitalon välistä huoltotietä pitkin. Vesi voimalaitokseen tulee putkea pitkin ja on vaikea hahmottaa, mitkä tiet on rakennettu linnoitealueen ja mitkä voimalaitoksen rakentamista varten. Ilmakuvilta hahmottamani patterialue on nyt lähinnä kaatopaikkana, joskin konekivääripesäkkeitä, asuinsuojia ja jopa tulenjohtotornin todennäköinen sijainti on hahmotettavissa.

Näiden kolmen lisäksi vierailimme HKB 1./972 Lyngenin patterialueella Spåkenesissä tarkoituksena kuvata Lyngenin länsipuolen vuoret paremmassa valaistuksessa kuin viime syksynä. Patterialue on vain pieneltä osin tuhottu. Tykkiasemat ovat pääosin ehjiä ja tulenjohtotorni samoin. Erikoista tässä alueessa on se, että kun sillä on ollut sekä laivaston että kenttätykistön rannikkopatteri, tykkiasemia on kahdenlaisia.

Patterialueelle E6-tieltä johtava kilometrin mittainen tie oli tosi kuoppainen. Vesi oli korkealla linnoitteissa.

Talosvankan (Olderdalen) ja Yykeänmuotkan (Lyngseidet) välisellä lautalla tällä kertaa vain kuvattiin rekisterilaatta. Lasku tullee kotiin. Suosittelen kuitenkin tilin tekemistä FerryPay-palveluun (ferrypay.no), jolloin maksut menevät kortin kautta automaattisesti.

Nämä kohteet olivat vielä jo julkaistun Matkaoppaan Pohjois-Norjan linnoitteille, osa 4:n alueella: Matkaopas Pohjois-Norjan linnoitteille 4 | Ketterät Kirjat Oy

Palojoensuusta Tuikkaseen

Sunnuntai 7.6.2026 - Reino Myllymäki

Viides Pohjois-Norjan linnoitteiden bongausreissu on takanapäin. Kilometrejä tuli noin 3 500, joista 2 200 kului kohdealueelle siirtymiseen. Oikeastaan enemmänkin, sillä myöskään kolmanteen ja kolmanneksi viimeiseen reissupäivään ei sisälly linnoitealueita.

Ajoimme siis ensin Kokkolaan ja siitä seuraavana päivänä Palojoensuuhun, jossa LappHouse Puistola osoitteessa Muoniontie 19 toimi tukikohtanamme mennen tullen. Päältäpäin hiukan kolkonoloinen harmaa puurakennus on kuitenkin asiallisesti remontoitu ja sisältää riittävät palvelut ystävällistä isäntäparia unohtamatta.

Palojoensuusta suuntasimme Hetan ja Kivilompolon kautta Koutokeinoon (Kautokeino) ja edelleen Altan kanjonin kautta Alattioon (Alta). Kanjoniosuus on toki vain pieni osa Hetan ja Alattion välistä tietä. Mutta ikimuistettava.

Alattiossa kohteenamme oli museo, jossa kohtasimme syyskuun reissulla tapaamamme Mikko Tynin Breivikbotnista Söröyan saarelta. Lainasin syksyllä häneltä kolme norjankielistä pohjoisen sota-aikaa käsittelevää kirjaa, jotka nyt palautin. Mikko on 500 hypyn laskuvarjohyppääjä, joka on kotiutunut pohjoiseen. Yhteys meidän välillämme syntyi Ilmailumuseoyhdistyksen Youtube-kanavan kautta.

Alattion museolta lähdettyämme poikkesimme Lankivuonolla kuvaamassa taisteluristeilijä Scharnhorstin viimeisen ankkuripaikan, jolta alus lähti jouluna 1943 saattuetta JW55B tuhoamaan. Lähes itsemurhahtökkäys päättyi aluksen tuhoon ja vain 36 miestä aluksen lähes 2 000 miehestä pelastui.

Tästä jatkoimme Tuikkaseen (Alteidet), missä majoituimme entisestä koulusta tehtyyn majapaikkaan.