Tromssasta Yykeänperään

Viimeinen varsinainen linnoitteiden bongauspäivä valkeni Tromssan eteläpuolella sumuisena. Periaatteessa meillä oli jäljellä vain ajomatka Skibotniin eli Yykeänperään, mutta koska matka oli vain reilut 100 km, meillä oli aikaa etsiä kahta rannikkotykistön linnaketta.

Ensimmäinen kohde oli lähellä. HKB 18./972 Nordbergin linnoitteiden jäänteiden sijaintipaikka oli epävarma. Alunperin kuulemma patteri on sijainnut kohdassa, jossa E8 ja Innlandsvegen risteävät ja siitä patterin nimi Nordberg. Patterin linnoitteet ovat jääneet kuulemma tietöiden alle.

Sitten patteria siirrettiin syystä tai toisesta etelään. Mutta minne? Olin ilmakuvaharjoituksissa löytänyt lupaavan mäennyppylän, jossa näkyi jotain harmaata. Samalla kohtaa Innlandsvegenin varrella oli pellolla jonkin rakennuksen perustukset. Niitä katsottiin ekana ja sitten ajettiin varovasti mäennyppylän luo. Kumisaappaat ja mäelle! Pettymys oli suuri, sillä paikalla oli kokonpolttamispaikka ja rakennusjätettä. Ei betonirakenteita, ei mitään kiinnostavaa.

Koska sumu vielä vaikeutti tähystämistä, eikä vihjeitä patterin sijainnista ollut enempää, jatkoimme matkaa etelään. Mutta kotona löysin helposti noin kilometrin verran etelämpää Indre Bergistä selvän suurikokoisen tykkiaseman keskeltä peltoa ja myöhemmin pohjoisempaa vielä toisen. Ensin mainittu näkyy jopa tielle (Google Streetview):

Tuota emme kuitenkaan tienneet, joten jatkoimme matkaa etelään, mutta Fagernesissa poikkesimme E8:lta itään tutulle 91-tielle ja suuntasimme kohti Breivikeidetiä. Emme ajaneet lauttasatamaan, vaan käännyimme etelään kohti Tromssan golfkenttää. Sen ohitettuamme tien kunto huononi. Jätimme huomiotta kaikki haalistuneet liikennemerkit ja ajoimme niin pitkälle Breiviknesetiin kuin oli mahdollista.

Vastassa oli aita ja portti. Portin kyltissä luki jotain, mistä ei enää saanut selvää. Mutta portin vierestä oli aita leikattu auki ja siitä oli sadat? ihmiset menneet toiselle puolelle. Portin vieressä oli uuhdehkossa maalissa oleva paritalo, jonka ohitse kävelimme. Alhaalla tuli vastaan varastorakennus, joka oli aika pusikoitunut, kuten ympäristö muutenkin. Edessä näkyi kuitenkin betonirakenteita.

Tykkitiet olivat kasvaneet umpeen. Itse asiassa tuntui, ettei niitä olisi koskaan ollutkaan. Mutta rinteen kivikkoon oli aikanaan rakennettu asemat patterille HKB 999 Breivikeidet, joka oli siirtynyt tänne Kirkkoniemen lentokentän kupeesta ja saanut aseikseen 12 cm norjalaiset kenttätykit. Ja hyvät asemat olikin rakennettu. Neljä "Normandia-tyylistä" kasemattia ja tulenjohtotorni ja vielä kirsikka kakun päällä. Tulenjohtotornin ovet olivat auki ja bunkkeri jatkui neljä kerrosta alaspäin, kertoi matkakumppani. Ja seinällä oli norjalaisia vartiovuorotaulukoita ja yhdessä huoneessa solarium.

Kirsikka kakun päällä oli jotain, mitä muualla emme olleet nähneet. Valonheitinasema, jonka suurten ovien takaa valonheitin voitiin vetää ulos kaarevaa rataa pitkin. Ovet olivat raollaan, mutta aukkoon oli kevytsoraharkoista muurattu umpiseinä, johon joku oli rikkonut reiän. Siitä näki, että siellä oli edelleenkin suurikokoinen valonheitin. Ulos näytti raahatun sähkömoottori tai -generaattori ja kytkintaulu. Joka paikassa oli rikkinäisen peilin paloja. Patterilta näki hyvin Breivikeidetin lauttasatamaan.

Raivasimme tiemme takaisin alueelta autolle. Tässä vaiheessa aurinkokin paistoi jo toisesta suunnasta, jolloin portin kyltistä näki, mitä siinä joskus oli lukenut: "Restricted area No photography". Kyseessä oli vanha sotilasalue, ehkä se oli sotilasaluetta vieläkin. Mutta kyltit olivat haalistuneet pois.

Kävimme pyörähtämässä Breivikeidetin lauttasatamassa. Kuiten kuvasta näkyy, sieltä on vaikea tunnistaa pusikoitunutta patterialuetta. Jatkoimme Skibotniin ja sieltä Kilpisjärven ja Järämän linnoitusalueelle ja Kolariin autoyöjunalle.