Sää linnoitebongauksen mausteena

Perjantai 4.4.2025 - Reino Myllymäki

Kun reissuun lähtee, sää on mikä on. Toki reissun voi yrittää ajoittaa sään perusteella, mutta kaikkien varausten ja muiden juttujen yhteensovittaminen sään kanssa voi olla mahdoton yhtälö.

Kevään 2024 reissulla lämmin sää seurasi meitä Kirkkoniemeen saakka, mutta sitten lämpötila laski olennaisesti. Kirkkoniemestä mentiin sitten Hurtigrutenin laivalla Vuoreijaan sumuisessa ja vähätuulisessa säässä. Vuoreijaan ei virallisesti tule koskaan kesää eli lämpötila ei koskaan nouse pysyvästi yli 10 celsiusasteen. Vuoreijasta länteen alkoi sitten taas kelit lämmetä ja matkasta selvittiin ilman isoja sateita.

Syksyn 2024 reissulla luvassa oli kovaa tuulta. Tuuli pääsi täyteen voimaansa Vuoreijassa, jonne Kirkkoniemestä mentiin tietä pitkin Pykeijässä poiketen. Vuoreijassa kaupungissa roskapöntöt lensivät pitkin katuja ja Vardö-Renöysundin linnoitteilla vieraillessa vastatuuleen ei tahtonut päästä ja myötätuuleen ei uskaltanut hypätä, kun ei tiennyt mihin louhukkoon leijailee...

Hurtigruten ilmoitti pysäyttäneensä laivat Hammerfestiin, joten buukkaamamme sihteellisen lyhyt Vuoreija-Berlevåg-laivamatka muuttui pitkäksi ajoksi. Tosin Hurtigrutenin asiakaspalvelu ei tietänyt asiasta mitään, sitä piti valistaa.... Palauttivat kuitenkin rahat. Vardö-Bussesundin linnoitteilla vierailtaessa kuitenkin näimme merellä valko-puna-mustan aluksen eli siellä oli Hurtigrutenin laiva (alla) odottamassa parempaa säätä.

Jälkikäteen selvitin, että Vuoreijan lentoaseman tuulimittari näytti noihin aikoihin 20 m/s, puuskissa 25,8 m/s. Luulen, että Vardö-Renöysundissa tuuli vielä kovempaa.

Emme kuitenkaan tienneet, mitä oli edessä. Vuoreijasta ajoimme Berlevågiin ja Berlevågista Mehamniin. Jälkimmäisellä välillä tie kulkee Vestertanan ja Ifjordin välisellä ylänköalueella yli 300 metrin korkeudessa. Mitä ylemmäksi noustiin, sitä alemmaksi lämpötila painui ja alkoi sataa lunta. Lopulta tie oli kokonaan valkoinen. Onneksi uudet kesärenkaat antoivat riittävän kitkan ja pääsimme turvallisesti majoituspaikkaan Mehamniin. Mutta myös Bekkarfjordin, Hopseidetin ja Mehamnin välisillä ylänköalueilla satoi räntää.

Tämän jälkeen näimme lunta vain vuorten ja tunturien huipuilla ja rinteissä. Tuuli laantui jossain määrin, mutta alkoi sataa. Yhdistelmä lopulta lopetti linnoitevierailut ja Altasta suunnistimme Palojoensuun kautta Rovaniemelle ja autojunaan.

Pohjois-Norjassa sää voi muuttua nopeasti. Sen koimme kevään reissulla Kirkkoniemessä, kun yhdessä yössä päivälämpötila putosi kymmenisen astetta. Jälkimmäinen reissu osoitti puolestaan oikean pukeutumisen merkityksen. Korkeakauluksisen paidan päällä minulla oli paksu golf-tuulipaita ja sen päällä vettä sietävä tuulitakki. Päässä korvuksellinen sadelippalakki mallia golf. Näillä pärjäsi hyvin, kunhan alla oli pitkä kerrasto.

Säätä ei Pohjois-Norjassa parane jättää huomiotta. Mutta kesällä 2024 kesä ilmeisesti tuli myös Vuoreijaan. Meillä oli siellä molemmilla reissuilla sama majoitus, jonka omistaja kertoi juhannuksen jälkeen olleen kaksi kuukautta lämmintä. Sattumaa vai ilmastonmuutos?

Kuvat: Reino Myllymäki

Linnoitteet löytyivät sieltä mistä pitikin...

Maanantai 31.3.2025 - Reino Myllymäki

Viime syksynä tehdyn Pohjois-Norjan retken viimeisiksi kohteiksi piti jäädä patterit HKB 6./971 Kistrand ja HKB 31./971 Porsanger. Krigskart.no:n mukaan edellisen piti sijaita Veinesetin niemimaalla ja jälkimmäisen Treviknesetin eli Kolmenkymmenenniemen nokassa olevalla kallioilla.

Ilta painoi pahasti päälle ja satoi. Lisäksi Veinesetin kohdalla oli E6-tien oikaisutyömaa, jossa oli liikennevalot. Veinesetin liittymän etsiminen ei oikein tullut siinä tilanteessa kysymykseen, joten ajoimme ohi. Kolmenkymmenenniemen kohdalla pysähdyimme, mutta totesimme, että mukana olevalla ajokalustolla ei ollut asiaa ylös kiemurtelevalle tielle ja jalkapelissä sinne lähteminen ei innostanut, koska sekä hämärsi että satoi.

Minua oli kovasti epäilyttänyt, että oliko Veinesetin niemellä oikeasti ollut HKB 6./971 -patteria, sillä ilmakuvasta (yllä) ei oikein löytynyt jälkiä minkäänsorttisten tykkien asemista. Sain käsiini Finnmark under hakekorset -kirjan 1980-luvulla ja sen kartta (alla) osoitti, että niemellä olikin vain kulma- ja etäisyysmittausasema. Huh hyvä, ettei menty sinne...

Yllä oleva kartta osoittaa 75 mm tykeillä varustetun HKB 6./971 Kistrand -patterin sijainniksi Treviknesetin eli Kolmenkymmenenniemen kärjen kalliot ja 130 mm laivatykeillä varustetun HKB 31./971 Porsanger -patterin sijainniksi Nymo-nimisen paikan mantereen puolella niemen luoteispuolella.

Kun menin ilmakuvalta (yllä) etsimään jäänteitä viimeksi mainitun patterin tykkiasemista, en löytänyt yhtään mitään. OK, kohdalta on viety E6-tie sodan jälkeen läpi, mutta yleensä tällaisissa tapauksissa löytyy jotain.

Oli pakko pysähtyä miettimään. Aloin ajatella kuin saksalainen upseeri, joka on sijoittamassa rannikkotykkejä maastoon. Tulin tulokseen, että 75 mm kenttätykit olisi helpompi vetää 40 metrin korkeuteen Treviknesetin kalliolle rakennettuihin asemiin, mutta 130 mm pyörättömät laivatykit olisi hyvä jättää vuonon rantaan. Missä niillä olisi paras ampuma-ala? Treviknesetin kärjessä.

Sieltä löytyi todennäköiset asemat kolmelle 130 mm tykille. Kun ajoimme syksyllä 2024 tästä ohi, huomiomme kiinnnittyi vasemmalla oleviin kallioihin, ei oikealla olevaan merenrantaan. Illan hämärtyminenkin haittasi.

Seuraavalla pohjoisen reissulla on varmistettava vielä päätelmän oikeellisuus.

Ilmakuvat: norgeskart.no.

Saksalaiset rannikkotykistön linnoitteet Pohjois-Norjassa

Perjantai 28.3.2025 - Reino Myllymäki

Moni on kysynyt, miksi kiinnostuin Pohjois-Norjan linnoitteista niin paljon, että olen tehnyt kaksi matkaa Pohjois-Norjaan ja julkaissut aiheesta kaksi matkaopasta.

Syy on siinä, että meillä on Suomessa kovin vähän samantapaisia rakenteita jäljellä. Ensinnäkin, taistelumme on suurelta osin käyty Suomen nykyisten rajojen ulkopuolella, jolloin moiset rakenteet ovat löydettävissä Venäjältä. Toisekseen, olemassa olevista Salpalinja ei joutunut taisteluun koskaan. Suomenlahden saarilla on kyllä rannikkotykistön linnakkeita, jotka suurelta osin ovat vaikeasti saavutettavissa.

Ilmailun ohella olen kiinnostunut myös tykeistä teknisinä laitteina. Kirjahyllystäni löytyy kotimaista kirjallisuutta niin rannikko-, kenttä- kuin ilmatorjuntatykeistä.

Pohjois-Norjassa vierailin vanhempieni mukana ensimmäisen kerran kai vuonna 1975. Etelämpänä olen käynyt myöhemminkin, kuten vuosina 1995 ja 2014, mutta kevätretki 2024 synnytti vierailujen sarjan, joka tullee jatkumaan kuluvana vuonna.

Kahdella viimevuotisella vierailulla hämmästelin sitä, miten huonosti opastettuja kohteet ovat. Voisi sanoa, että ne ovat lähes unohdettuja. Opasteita kohteille ei ole, joten pitää tarkasti tietää, mistä ne löytää. Muutamissa - esimerkiksi Ekkeröyllä, Mehamnissa ja Gamvikissa - on opasteita paikan päällä, mutta muissa ei. Alueet sinänsä ovat jonkinlaisia kulttuuriperintökohteita, mutta tiedän pahoin asutuksen puristukseen jääneitä ja jopa tuhoutuneita kohteita.

Matkaoppaat Pohjois-Norjan linnoitteille opastavat perille ja kertovat paikan historiasta. Jos ne saavat ihmiset liikkeelle Pohjois-Norjaan, luvassa on kohtuullinen määrä liikuntaa ja paljon raitista ilmaa.

Suomenkieliset versiot kahdesta ensimmäisestä oppaasta on käännetty englanniksi ja julkistetaan 5.4.2025.