Matkalla Hammerfestiin

Olderfjordin eli Leipovuonon turistikeskuksesta suuntasimme helatorstaina kohti Hammerfestia. Kvalsundissa pääsimme autolla aivan pallokentän ja samalla HKB 17./971:n patterialueen viereen. Patterialueelta löytyi kaikki neljä tykkiasemaa, mutta sekä ehjää että tuhottua betonirakennetta oli aika vähän.

Kvalsundin sillan jälkeen oikealta löytyi ilmeisesti entinen koulurakennus, jonka takaa löytyi Stallogargon patterin (HKB 3./971) vähäiset ja samalla lumen täyttämät jäännökset. Nämä Kvalsundin patterit oli sijoitettu jokseenkin kohdakkain sulkemaan mantereen ja Kvalöyan saaren välinen salmi.

Näiden jälkeen etenimme kohti Hammerfestia. Rypefjordin jälkeen käännyimme vasemmalle kohti Rypklubbenia, jonne arvelin päästävän henkilöautollakin.

Toisin kävi. Edessä oli puomi. Ymmärsin kuitenkin liikennemerkistä, että se koskee henkilöautoja. Itse asiassa siinä on maanvyörymän varoitus, alakilvessä jonkinlainen pysäköimiskielto ja sille vielä lievennys. Niinpä otin kamat kantoon ja lähdin kohti puomia.

Puomi ei ollut lukossa ja se oli kevyt liikutella. Puomin kohdalla maassa oli rakenne, jota norjalaiset käyttävät estääkseen lampaiden ja porojen kulkemisen.

Tie eteenpäin ei näyttänyt kovin turvalliselta autoja ajatellen, mutta patikoijalle se näytti ihan asialliselta.

Pian paikalle tuli polkupyöräilijä, joka selkäpuoleni nähtyänsä lähti perään. Nosti pyöränsä puomin yli ja kiipesi yli myös itse. Hetken kuluttua hän saavutti minut - ja pelästyin sydänjuuria myöten. Mies oli kuitenkin samoilla asioilla kuin minä. Hän oli Trondheimin tienoilta kotoisin ja Hammerfestissa töissä. Kiinnostunut historiasta ja lähti vapaapäivänä (helatorstai) pyöräilemään.

Periltä löytyi Rypklubbenin saari, joka on kannaksella kiinni Kvalöyan saaressa, jolla Hammerfest sijaitsee. Klubben on norjalaisten nimitys tuollaiselle kupumaiselle korkealle kalliosaarelle. Itse patteri - MKB 1./514 Hammerfest - oli aikanaan sijoitettuna tuolle kannakselle ja Kvalöyan puolelle. Kannaksen kohdalla oli myös pieni satama, jossa oli yksi puoliksi uponnut alus ja pinnalla oleva proomu.

Kannaksella oli lukuisia pyöreitä betonirakenteita, joista osa on Nina-tykkien eli kolmen 13 cm L/55(r) -tykin asemia. Näistä tykeistä olen aiemmin kirjoitellut, niillä on Suomi-yhteys. Osa pyöreistä rakenteista on jonkinlaisten säiliöiden perustuksia. Lisää betonirakenteita löytyi Kvalöyan puoleisesta rinteestä.

Tällaisista paikoista paluu käy samaa reittiä kuin paikalle oli tultukin. Täytyy kyllä myöntää, että tien sisäkaarteeseen pudonneet kivet johdattivat kävelemään ulkokaarretta pitkin.

Tarkemmassa tarkastelussa puomi osoittautui poroja varten tehdyksi. Sillä kohdalla oli myös poroaita, jolla estettiin poroja kulkemassa Rypklubbenia kohden. Se lieneekin ollut tarpeeseen, sillä läheisten omakotitalojen liepeillä oli nytkin porolauma.

Puomissa oli vaijerilukko, mutta se oli irtonaisena maassa. Puomin vieressä olevan kyltin mukaan puomin kuuluisi olla lukossa, mutta puomin vieressä kallion puolella on pieni käyntiportti ilmeisesti tällaisia tilanteita varten.

Nyt reissun jälkeen pystyn kääntämään liikennemerkkien tekstit: Anleggsområde angang fobudt = rakennusalue, pääsy kielletty. Gjelder ikke biler med tillatelse = Ei koske luvan saaneita autoja. Niinpä se taisi koskea autoja, ei jalankulkijoita. Ehkä.

Kuvat: Reino Myllymäki