Kalsan hippisaarella

Perjantaiaamuna 29.5.2026 meillä oli aikainen herätys, sillä Vannöylle menevä lautta lähti 6.40 ja Kalsaan menijöiden piti olla satamassa 6.35, sillä Kalsaan menijät lastattiin lautalle ensimmäisenä. Kun reilun 40 kilometrin matka vei Google Mapsinkin mielestä 45 minuuttia, lähdimme liikkeelle noin 5.30.

Matkalla oli kuusi siltaa, joista puolet 3,5- ja puolet nelimetrisiä. Paljon oli lintuja tiellä, muuten matka oli yllätyksetön. Lämpötila laski kolmeen asteeseen ja välillä tuli rakeita. Hansnesetin lauttasatamassa oli odottamassa vain yksi auto Vannöyn kaistalla. Myöhemmin kaistalle tuli pari autoa lisää. Me olimme ainoat Kalsalle menijät ja pääsimme siis Vannöyltä tulevalle lautalle ensimmäisinä.

Merimatka kesti 40 minuuttia. Alunperin oli tarkoitus mennä Kalsalle lauantaina, mutta sitten järki voitti: lauantaisin Kalsalle menee vain yksi lauttavuoro aamulla klo 8.35 ja myös takaisin yksi klo 15.35. Perjantaina paluulauttoja on kaksi, kello 15.35 ja 18.55.

Olin tiedustellut reitit saaren molemmille patterialueille, joista ensin oli tarkoitus vierailla kauempana olevalla HKB 35./971 Vandsundin alueella. Parhaaksi reitiksi olin arvioinut vanhan hautausmaan luota lähtevän reitin, joka yhtyisi kahden suon välistä kulkevan kannaksen jälkeen ylempänä sähkölinjan kanssa ja veisi meidät lähelle patterialuetta Arvikissa.

Ensin kävimme kuitenkin katsastamassa vaihtoehtoisen eteläisen reitin. Viitta reitille löytyi, mutta reittiä ei. Lisäksi edessä näkyä lokkipopulaatio, joka ei välttämättä tykkäisi meistä. Niinpä siirryimme tiedustelemalleni reitille. Hautausmaan parkkiin pääsemiseksi oli ajettava pari kilometriä kuoppaista tietä, mikä onnistui ilman ainoatakaan pohjakosketusta.

Olin etukäteen kysynyt tekoälyltä, miten Kalsan lauttasatamasta pääsee Arvikin patterialueelle ja sen mielestä minun piti päästä perille autolla. No, ehkä tulisi vastaan puomi, mutta se olisi lähellä patterialuetta ja loppumatka menisi kävellen helposti. Oma arvioni oli, että hyvä jos vanhan hautausmaan parkkipaikalle päästään... ja tämä siis toteutui. Hautausmaan jälkeen ei ollut yhtään minkäänlaista uraa kohti patterialuetta. Karttaan merkitty polkukin oli vain kartalla, ei maastossa.

Matkalla ohitimme Karlsöyfestivalenin pitopaikan. Tänä vuonna suosittu musiikkitapahtuma järjestettäisiin 4.-9.8. Maastossa oli runsaasti rakennelmia, jotka toivat mieleen hipit.

Löysimme sähkölinjan, tosin sähkölinjasta oli vain tolpat jäljellä. Niitä seuraili kuitenkin polku, joka kävi parhaimmillaan 79 metrissä. Se ei vienyt ihan perille, lopussa piti suunnistaa helpossa laaksomaisessa maastossa. Kun pääsin ensimmäiseen ja helpoimmin löydettävissä olevaan tykkiasemaan, olimme kävelleet 1,5 tuntia ja koossa oli 7 900 askelta. Matkalla tuli taas rakeita. Lähellä olevalta suolta lähti liikkeelle meistä häiriintynyt isokokoinen hirvi.

Vandsundin patteri tuotiin tänne marraskuussa 1944 Lappean eli Lopan saarelta, jossa vierailimme edellissyksynä. Kolme valmista tykkiasemaa ja yksi keskeneräinen löytyi sekä yhdyshautoja ym. Paluumatka oli nopeampi kuin menomatka.

Palattuamme vanhan hautausmaan parkkipaikalle lähdimme nopeasti kohti paikkaa, josta oli tarkoitus saavuttaa saaren toinen patteri, MKB 5./512 Karlsöy, joka sijaitsi saaren toisessa päässä Korsnesetissä. Päivä oli ollut sateinen ja sinne johtava Bogveien oli kuoppainen ja savinen. Alkoi näyttää pahasti hinausautokeikalta ja jouduimme etsimään tien varresta pysäköintipaikan noin kilometriä aiemmin kuin olin toivonut. Saimme pohjakosketuksenkin.

Tiedustelemaani pysäköintipaikkaan ei ollut mitään mahdollisuutta päästä, koska sinne ei mennyt tietä ja lisäksi siinä vaiheessa, kun tietä vielä oli, se oli varustettu barrikadilla ennen mäkeä, josta pääsi vain mönkijällä. Jouduimme siis pidemmälle patikointimatkalle, kuin olin toivonut, mutta tämä on realismia Pohjois-Norjan patteribongausreissuilla.

MKB 5./512 Karlsöy oli varustettu kahdella 15 cm kaksoistykillä, jotka olivat peräisin keskeneräiseksi jääneeltä lentotukialus Graf Speeltä. Löysin vain toisen tykkiaseman, laajemmat etsinnät esti tiheä yhdyshautaverkosto ja pusikot. Lisäksi ylläni kierteli koko ajan kotka tai kaksi.

Pääsimme takaisin autolle ja kun ilma oli kuivunut, myös tie oli kuivempi. Kun lisäksi tie kulki tähän suuntaan alaspäin, kulku oli helpompaa kesärenkailla varustetulla henkilöautolla. Lupasin vaimolleni, ettemme koskaan enää yrittäisi tällaisiin paikkoihin autolla...

Myöhästyimme kello 15.35 lautalta puolella tunnilla. Onneksi paikallinen kahvila-kauppa oli auki ja kävimme siellä ostamassa kahvit ja jäätelöt. Hippivaikutelma vahvistui. Loppuaika menikin enimmäkseen torkkumiseen ja lautan odottamiseen. Odottavan aika on pitkä.

Lautta kuitenkin tuli, tosin myöhässä, ja lähti meidät kyydissään Vannöylle, missä oli huoltotauko ennen Hansnesiin lähtöä. Myöhästyminen kuitenkin kurottiin kiinni Vannöyllä ja saavuimme suurin piirtein aikataulussa Hansnesiin. Matka kesti kuitenkin liki kaksi tuntia. Onneksi lautalla oli kahvila.

Kun majoitukseen oli vielä 45 minuutin ajomatka, päivä meni pitkäksi ja askelia kertyi peräti 19 000.

HKB 35./971 ja MKB 5./512 tullaan esittelemään viidennessä Matkaoppaassa Pohjois-Norjan linnoitteille myöhemmin tänä vuonna.