Ikä voimavarana -kirja julkistettiin 9.9.2015

Tietokirjailija ja toimittaja Marjatta Jaben kirja Ikä voimavarana julkistettiin 9.9.2015 klo 15 Helsingin Pääpostissa.

Suomalaisen johtamisen parantaminen

Tilaisuuden avasi johtamisaktivisti Toni Hinkka CxO:lta. Hän kertoi missiostaan parantaa suomalaista johtamista ja sattumasta, jonka seurauksena Marjatta Jaben kirja julkaistiin nyt CxO Academy Kirjat -sarjaan kuuluvana ja Ketterät Kirjat Oy:n kustantamana.

Toni Hinkka kertoi kirjan tehneet häneen vaikutuksen, kun hän luki sen julkaisuprosessin aikana. Hän kertoi samaistuneensa helposti Marjatta Jaben kokemuksiin heidän välisestä ikäerosta huolimatta. Lukiessaan osuutta, joka käsitteli hänen ikäisen ihmisen tulevista vuosista, hän koki tulevaisuuden sekä lohdullisena että ahdistavana. 46-vuotiaan henkilön kysyntä työmarkkinoilla on se, mikä ahdistaa. Lohduttavaa puolestaan on se, että elämä voi 46 ikävuodenkin jälkeen vielä parantua paljon.

Ketterät Kirjat Oy:n toimitusjohtaja Reino Myllymäki kertoi Jaben kirjan kustannusyhtiöstä, sen toimintaperiaatteesta ja julkaisuprosessista. Hän kertoi kirjan julkaisuprosessin olleen miellyttävä, sillä hän saattoi olla kirja sisällöstä melkein 100-prosenttisesti samaa mieltä. Nykytilanne, jossa työuria pitäisi pidentää samaan aikaan, kun työttömäksi joutunut yli 50-vuotias ei kelpaa mihinkään, on "tolkuton paradoksi". Ja nyt lääkkeenä tuntuu olevan niiden töissä olevien olojen kurjistaminen sen sijaan, että yritettäisiin työllistää 300 000 työtöntä tai hyödynnettäisiin eläkkeelle jo jääneiden potentiaalia.

Marjatta Jaben alkuperäinen tavoite oli julkaista kirja edellisen kustantajakandidaatin kanssa elokuussa 2015 ja tavoitteeseen melkein kyettiin, vaikka Ketterät Kirjat Oy tuli mukaan julkaisuprosessiin vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Olennaista on kuitenkin kirjan sisältö, jolla Reino Myllymäen mukaan on suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Miten Ikä voimavarana -kirja syntyi?

Tietokirjailija Marjatta Jabe kiitti paikalle tulijoita ja niitä monia henkilöitä, joita hän haastatteli kirjaa varten. Hän kertoi, että tämän 11. kirjan hänen oli ihan pakko kirjoittaa; se tuli sydämestä. Kirja rakentui tarinoiden varaan, joita alkoi kertyä joka puolelta. Esimerkki:

Eräs rekrytointikonsultti kertoi Marjatalle, että eräs yritys oli antanut hänelle tehtäväksi erään rekrytoinnin osalta seuloa hankijoista 4-5 johdolle arvioitavaksi. Mutta sitten tuli lisävaatimus: "Älä sitten katso ketään, joka on yli 45-vuotias. Ne on out." Sitten kävi ilmi, ettei tämä ollut mukään yksittäistapaus.

Näin siis siitä huolimatta, että ikäsyrjintä on kiellettyä. Erityisesti ikäsyrjintä tuntuu kohdistuvan naisiin, mistä toinen esimerkki:

Tästä on puoli vuotta aikaa, kun Henkilöstöryhmä Henry järjesti tilaisuuden henkilöstöpäälliköille ja -johtajille, jotka ovat saaneet potkut taloudellisista syistä. Paikalla oli kaksi miestä ja parikymmentä naista. He kertoivat, kuinka vaikea on saada töitä. Marjatta oli paikalla toimittajana ja kuunneltuaan näitä erittäin päteviä, fiksuja ja osaavia naisia, että hänelle tuli mieleen tilanteen olevan yhteiskunnallisesti melkoista hukkaa eikä kysymys ole mistään yksittäistapauksista, vaan irtisanottuja on yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

 Marjatta Jabe suuriin ikäluokkiin kuuluvana oli nuorena muuttamassa tätä yhteiskuntaa ja luomassa käsitettä "nuoriso". Nykytilanne, jossa yli 50-vuotiaiden osaamisella ei tunnu olevan yhteiskunnassamme arvoa, pakotti hänet kirjoittamaan tämän kirjan.

Työurien pidentäminen, eläkeiän nosto ja elämänikäinen oppiminen ovat mahdollisia asioita. Ne edellyttävät Marjatta Jaben mukaan kolmea asiaa:

1. Yhteiskunnan päättäjien on ymmärrettävä, että pelkkä eläkeiän nosto ei riitä. On tehtävä monta muutakin asiaa! Esimerkiksi "first in, first out" -mentaliteetista on päästävä "last in, first out" -mentaliteettiin. Nykytilanteeseen, jossa iäkkäät laitetaan ensinnä ulos, kannustaa yritysten eläkekulujen laskeminen.
2. Yritysten on muutettava asenteitaan ja ymmärrettävä ikäjohtamisen tärkeys. Tässä asiassa edellä käyneet yritykset - kuten Berner, Speed Group ja SOL - ovat saaneet hyviä tuloksia aikaan.
3. Jokaisen on pidettävä huolta itsestään ja osaamisestaan koko ajan muuttuvassa maailmassa. Ei pidä urautua, vaan olla valmis uusiin tehtäviin ja jopa kokonaan uuteen ammattiin.

Entä mitä työuran jälkeen kannattaa tehdä? Siitäkin kirjassa on esimerkkejä. Yhteiskuntaa voi hyödyttää senkin jälkeen kun on siirtynyt eläkkeelle: on ihmisiä, jotka ovat tulleet eläkkeelle siirtymisen jälkeen takaisin työelämään, on niitä, jotka tekevät töitä kolmannella sektorilla järjestöissä ja erilaisissa vapaaehtoistehtävissä, ja on niitä, jotka hoitavat vanhempiaan ja lastenlapsiaan hyödyttäen näin yhteiskuntaa.

Lopuksi Jabe kertoi ruotsalaisesta 102-vuotiaasta bloggarista, joka kiinnostui tietokoneista 93-vuotiaana ja halusi mennä kursseille. Opettaja sai varmaan kauhuhikan saatuaan tietää, että melkein satavuotias tulee oppilaaksi. Nyt hän on ahkera kuin Ruotsin ulkoministeri ja bloggaa lähes päivittäin. Hänestä on tullut myös erään lehden vierasbloggaaja.

Jabe muistutti, että nyt on aika tehdä jotain: muuttaa maailmaa samaan tapaan kuin suuret ikäluokat tekivät 1960- ja 1970-luvuilla. Suurilla ikäluokilla on jälleen tehtävänä vallankumous, joka on tarpeen, jotta ikäsyrjinnästä päästään eroon.

Arvovaltainen paneelikeskustelu

Julkistustilaisuuden kohokohta oli paneelikeskustelu, johon osallistuivat toimitusjohtaja valtioneuvos Riitta Uosukainen, kansanedustaja Lauri Ihalainen, henkilöstöpäällikkö Heli Rissanen Berneriltä, dosentti Kaisa Kauppinen Helsingin Yliopistosta ja toimitusjohtaja Mikael Jungner Kreabista.

Paneelikeskustelun esittelykierros käynnissä. Vasemmalta: Mikael Jungner, Kaisa Kauppinen, Heli Rissanen, Lauri Ihalainen, Riitta Uosukainen ja Marjatta Jabe.

Mitä ikä on?

Paneelikeskustelussa käsiteltiin ikäjohtamisen ongelmakenttää monesta näkökulmasta. Jo kysymys iästä on moniulotteinen. On kronologinen ikä, on kokemuksellinen ikä ja on subjektiivinen ikä. Mikael Jungner kertoi yli 93-vuotiasta isoisästään, joka oli sanonut: "Mikael, sitä jotenkin jämähtää sielullisesti siinä kolmenkympin korvilla ja se shokeeravin hetki 93-vuotiaana on, kun aamulla herää ja näkee itsensä peilistä ja pelästyy, että kuka tuo on.”

Lauri Ihalainen muistutti, että se ikä, jota parhaillaan elää, tuntuu parhaalta ja siitä pitäisi nauttia. Ikä tuo kokemusta, harkintaa ja pohdintaa eikä enää ryntäile sinne ja tänne. Iän kertyminen ei merkitse uteliaisuuden loppumista. Kyky pohtia uusia asioita pitää ihmisiä vireänä.

Ei vastakkainasettelulle

Ihalaisen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa oleva hieno piirre on sukupolvien yli kulkeva solidaarisuus, joka liittyy moniin yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Esimerkiksi hän nosti julkistustilaisuutta edeltävänä tiistaina esitellyn kolmikantaisesti valmistellun eläkeuudistuksen, johon liittyy sukupolvien yli kulkevia elementtejä. Ei siis vastakkainasettelua vaan siltoja.

Vuonna 1942 Riitta Uosukainen kertoi tämän Suomen pienimmän vuosiluokkansa muodostuneen rakkaaksi, koska muutamia vuosia suuria ikäluokkia vanhempana on osannut suhteuttaa tapahtumia. Ihmiset - sekä nuoremmat että vanhemmat - hakevat näinä aikoina lohtua kokemuksesta ”eikä digidigi auta, kun tulee paha mieli, pahat muistot, rahat loppuvat ja sairaudet iskevät päälle. Sitä me emme saa unohtaa.”  Ikäihmisiä tarvitaan ja ikä on myös osoittanut, että ihmisen parhaat ominaisuudet voivat vahvistua iän myötä ja heikommista ominaisuuksista saa otteen.

Heli Rissanen muistutti, että myös yrityksissä pitää välttää vastakkainasettelua johtamisjärjestelmiä ja -käytäntöjä luotaessa, jotta ei syntyisi eriarvoisuutta - todellista tai kuviteltua - ikäryhmien välille.

40-42-vuotias on vedenjakajalla

Mikael Jungnerin mielestä ikäkeskustelussa on jotain samaa kuin pakolaiskeskustelussa: yleisten nimikkeiden alla on yksilöitä, eikä sen enempää demonisointi kuin glorifiointi ole järkevää. Jokainen valinta, jokainen päivä muokkaa meitä eteenpäin. Vaikka esikouluiässä ollaan vielä varsin homogeeninen joukko, jo siinä iässä tehdään valintoja ja 50-vuotiaaksi tultaessa erot korostuvat, hyvässä ja pahassa.  Siksi ikääntymisestä puhuttaessa on tärkeää löytää siihen yksilön huomioiva näkökulma. Toinen on skarppi ja analysoi muuttuvaa maailmaa samaan aikaan kun toinen katsoo ikkunasta ulos ja suree sitä, "ettei suostunut 1980-luvulla Sirkun kosintaan".

Marjatta Jabe kertoi, että tutkimusten mukaan 40-42 vuoden ikä on eräänlainen vedenjakaja: sitä lähtee joko kehittymään tai taantumaan. Tästä keskustelijat löysivät useita esimerkkejä.

Ihmiset on saatava pysymään työelämässä pitkään

Lauri Ihalainen nosti esiin keskiarvoihin liittyvän harhan. Jos työttömyyden keskimääräinen kesto on 50 viikkoa, nuorilla se on 14 viikkoa mutta yli 55-vuotiailla 80-90 viikkoa. Yhdessä ikääntymisen kanssa pitkittyvä työttömyys nostaa työelämään palaamisen kynnyksen tosi korkealle. Mutta 55-vuotiashan on mitä parhaassa ikässä. "Miten me ollaan lipsahdettu ajatteluun, että kun nuoria ikäluokkia tulee työelämään, vanhat joutavat pois?" hän kysyi. Uudet ikäluokat ovat vanhoja pienempiä eikä edes maahanmuutto kuro umpeen eroa.

Leenamaija Otala yleisön joukosta kommentoi keskustelua muistuttamalla, että iän mukana nouseva palkka on ongelma: nuori ekonomi maksaa alle puolet siitä mitä viisikymppinen. Keskustelussa todettiin, että ikälisien merkitys palkan muodostuksessa on kyllä vähentynyt, mutta ilmiö on edelleen olemassa, eikä se tunnu kauhean fiksulta.

Heli Rissanen kertoi Bernerillä vuonna 2008 aloitetusta johtamisen käytäntöjen kehittämisestä, joka aloitettiin silloin suurimmasta työntekijäryhmästä eli yli 55-vuotiaista. Vuonna 2014 mukaan otettiin nuoret ja kuluvana vuonna ruuhkavuosia elävät. Tarkoitus oli välttää henkilöstön eriarvoistaminen ja huolehtia työurien jatkumisesta, koska käsitys oli, että Suomen työelämästä ovat ihmiset loppumassa. Päädyttiin senioriohjelmaan, jossa on neljä osa-aluetta: johtamisen käytännöt, työyhteisöön liittyvät toiminnot, yksilöön liittyvät toiminnot ja työvoimapankki.

Senioriohjelmaan pääsee jokainen 55-vuotias ja ohjelma käynnistyy esimiehen kanssa yhdessä tehtävällä työurasuunnitelmalla, jota päivitetään vuosittain kehityskeskustelujen yhteydessä. 58 vuotta täyttävä berneriläinen kutsutaan työterveystarkastukseen, jonka yhteydessä laaditaan henkilökohtainen fyysisen toimintakyvyn ylläpitosuunnitelma. Sen noudattaminen palkitaan seniorivapailla, jotka auttavat palautumaan työkuormituksista.

Nämä ja monet muut toimenpiteet ovat johtaneet siihen, että eläkkeellesiirtymisikä on nyt 65,7 vuotta, kun se vuonna 2008 oli 63 vuotta ja pari vuotta sitä aiemmin 60 vuotta. Berner on saanut toimenpiteistään työelämäpalkinnon ja Speed Group Oy puolestaan valittiin Suomen Parhaaksi Työpaikaksi 55+ pienten yritysten sarjassa. Tuomo Vallas yleisön joukosta kertoi heidän työyhteisössään tehdyistä toimenpiteistä ja kaksi vuotta sitten tehdyn asiakastyytyväisyystutkimuksen tuloksista; sen mukaan asiakkaat haluavat käyttää yrityksen palveluja juuri kokeneen ja asiantuntevan henkilökunnan vuoksi. Hän ehdotti 55 vuotta täyttäneitä mutta vielä alle eläkeiän olevia kuvaavaksi termiksi sanaa "kokeneisto".

Tuomo Vallas kertoi Speed Group Oy:n kokemuksista.

Tarhakani vai vapaa jänö?

Mikael Jungner otti esiin työelämän vaatimusten muuttumisen. 90 %:ssa yrityksistä tärkeitä asioita ovat henkilöstön osaaminen, ahkeruus ja lojaliteetti, 10 %:ssa taas oma-aloitteisuus, intohimo ja luovuus. Suhde on kääntymässä ja tuo ongelman: jos on tottunut toimimaan maailmassa, jossa kaikki asiat tulee annettuna, sitä laitostuu. Se on kuin tarhakanin elämää. Ja tämä toinen, usein yrittäjähenkisempi ja kilpaillumpi maailma, on kuin vapaan jänön elämää. On vaikea luopua vanhoista rutiinesta, kun vaatimukset muuttuvat.

Kaisa Kauppinen ja Heli Rissanen nostivat esiin sen, että Mikaelin mainitsemat adjektiivit liitetään helposti suoraan nuorempiin ihmisiin pohtimatta sitä, että todellinen nopeus tulee usein kokemuksen kautta: tehdään kerralla oikein eikä kahta kertaa; ensin väärin ja sitten oikein.

Lauri Ihalaisen mukaan työelämän muutokseen liittyy työn irtoaminen ajasta ja paikasta. Muutos pitäisi tehdä turvallisemmaksi kuin paikallaan pysyminen. Työelämän jatkuva muutos on välttämätöntä. "Pitäisi löytää inhimillisiä, ihmisten voimavaroille mitoitettuja tapoja olla ylpeästi ja arvokkaasti pidempään töissä", hän painotti.

Riitta Uosukaisen mielestä hyvien esimerkkien kaivaminen ja esittäminen on tärkeää, niitä pitäisi olla paljon enemmän: "Luojan kiitos, että tämä kirja on nyt tullut."

Tämän jälkeen paneelikeskustelussa käsiteltiin digitaalisuuden päälle syntyvästä vuorovaikutuskerroksesta, kouluopetuksen muuttumisesta, hiljaisesta tiedosta, yli 55-vuotiaiden työttömien syrjäytymisestä, yritysesimerkkejä vastaavista hyvistä julkishallinnon esimerkeistä sekä vastavuoroisuuden periaatteesta.

Julkistustilaisuus jatkui tietokirjailijan ja panelistien haastattelulla, vapaamuotoisella keskustelulla sekä nimikirjoitusten hakemisella tietokirjailijalta tuoreeseen kirjaan. Tilaisuus päättyi klo 17.

Julkaistua kirjaa Ikä voimavarana saa ostaa mm. Ketterät Kirjat Oy:n verkkokirjakaupasta, nettikirjakaupoista sekä kivijalkakirjakaupoista.

Reino Myllymäki