Kyllä räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjännaurajasta

Torstai 17.10.2019 - Reino Myllymäki

Keski-Uusimaa-lehdessä televisio-ohjelmia arvostelee Marko Ahonen, jonka tekstejä ja kolumneja usein luen ja myös arvostan. Eräässä kolumnissaan hän käsitteli otsikon sanontaa. Minun mielestäni hän on ymmärtänyt sen väärin.

Kun sanonnassa käytetään termiä "tyhjännauraja", ei tarkoiteta mitä tahansa naureskelijaa, vaan sellaista, jonka naureskelulle ei ole mitään näkyvää syytä. Eli henkilöä, joka naureskelee itsekseen poissaolevana ilman näkyvää syytä, todennäköisesti omille ajatuksilleen. Tällaista toimintaa on perinteisesti pidetty mielisairauteen viittaavana, jolloin tyhjännauramista harjoittaneesta henkilöstä ei kokemuksen mukaan tule kunnon veronmaksajaa, sitä "oikeaa miestä". Flunssastakin paranee kunnon veronmaksajaksi.

Sanonta ei siis ole kannanotto vakavamielisyyden puolesta, vaan pyrkii ohjaamaan sosiaalisempaan käyttäytymiseen kuin itsekseen naureskeluun. Voin olla toki väärässä.

Nauraminen jollekin asialle, vaikkapa vähäiselle kyseenalaisuudelle tai huonolle vitsille, ei ole tyhjännauramista. Silloinhan nauretaan jollekin, ei tyhjälle. Asia konkretisoitui, kun etsin kuvituskuvaa tähän kirjoitukseen. Valokuvapankin kuvissa hymyilevillä ja nauravilla ihmisillä näytti lähes kaikilla olevan jokin syy, eli he katselivat jotain: tietokoneen ruutua (mukava viesti), televisiota (hupainen kohtaus elokuvassa)... tai jotain.

Marko Ahonen viittaa tekstissään kouluaikoihin, siis sanontaa käytti nimenomaan opettaja koulussa. Uskon kirjoittajaa traumatisoineen tilanteen olleen suurin piirtein seuraava: oppitunnilla oppilas tai useampi on häirinnyt opetusta nauramalla jollekin. Kun opettaja on kysynyt naurun syytä, on vastattu: "Ei mikään". Tällöin opettaja on käyttänyt vähän varomattomasti tuota sanontaa tunnetuin seurauksin. Voi myös kysyä, oliko naurun aihe todellakin asia, jota ei voinut kertoa?

Siispä: iloitaan asioista, suurista ja pienistä. Mutta jaetaan ilo ja vältellään itsekseen naureskelua. Jos joku kysyy, mille nauramme, kerromme sen. Naurun aiheiden kertominen paljastaa yllättävän paljon naurajan asennemaailmasta ja ajatuskulusta. Nauraminen on lähtökohtaisesti hyvä asia, sehän lisää ikää. Mutta nauru ei sovi joka paikkaan eikä joka tilanteeseen.

Asiaan liittyy yksi kaskukin takavuosilta: Eräs kertoi, että häntä harmitti hänen isänsä, joka höpisi itsekseen kulkiessaan kaupungilla. Nykyään tuo isä pitää kännykkää korvallaan, eikä itsekseen höpiseminen näytä enää yhtä pahalta.

Kiinnostuitko sanonnoista? Ketterät Kirjat on julkaissut aiheesta kaksi kirjaa: allekirjoittaneen Pöhinää? ja Vesa Paavolan Olut byrokraatin hampaissa. Tämän kirjoituksen lukijalle tarjoan kampanjakoodilla NAURU molemmat kirjat yhteishintaan 40 €.

IT-asia se on vain

Torstai 1.3.2018 - Reino Myllymäki

Viime kuukausien konsultointityöt palauttivat mieleen konkreettisella tasolla, että johtajille on edelleen olemassa "IT-asioita" ja sitten ilmeisesti myös "ei-IT-asioita". Viimeksi mainitut kuuluvat johdon vastuualueelle, ensimmäiset ei. Ne hoitaa joku muu, esimerkiksi tietohallintojohtaja tai -päällikkö. Tai IT-palvelutoimittaja.

"IT-asia" on koodisana. Se ei tarkoita kirjaimellisesti sitä, mitä siinä lukee. Termi tuli vastaan yleisöltä kerätessäni työelämässä käytössä olevia sanontoja 23.3. julkaistavaa kirjaa varten.

Jouduin siis miettimään tuon "IT-asian" merkitystä. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että jokin asia on "IT-asia". Onko se vähän kuin "johtamiskysymys", joka ei tarkoita sitä, että homma on kiinni vain siitä, että sitä aletaan johtaa, vaan sitä, että asia on mahdoton saada kuntoon.

Monesti "IT-asioiksi" nimetään liiketoiminnalle tärkeitä asioita, esimerkiksi liiketoimintaprosesseihin liittyviä asioita. Monesti myös asioita, joita on mahdotonta toteuttaa ilman liiketoiminnan vahvaa myötävaikutusta. Nyt kun moni liiketoiminta kirjaimellisesti perustuu tietotekniikkaan ja sen häiriöttömään toimimiseen, luulisi "IT-asioiden" muuttuvan liiketoiminnan asioiksi.

Pohdittuani asiaa päädyin määrittelemään "IT-asian" seuraavasti: "Tietotekniikan hyödyntämiseen liittyvä asia, joka ei kuulu termin käyttäjän osaamisalueelle." Kysymys ei siis ole ollenkaan siitä, onko asia puhdas IT-asia vai liiketoimintaan liittyvä, vaan siitä mitä termiä käyttävä johtaja osaa tai mistä asioista keskustelemisen hän kokee luontevaksi. Jos tietotekniikka tuntuu vieraalta, se siirretään pois johtamisen alueelta.

Seuraukset ovat oikeasti hirveät sekä organisaation että tietohallintojohdon kannalta: Tietohallintojohto käyttää kaikki henkilökohtaiset hurmauskeinonsa saadakseen tietotekniikan mahdollistamien toimintatapamuutosten vaatimat liiketoimintamuutokset tehtyä ilman minkäänlaista mandaattia liiketoiminnan puolella. Ja kun muutokset jäävät lähes aina puolitiehen, todellista hyötyä IT-investoinneista ei saada.

Kun jokin asia nimetään "IT-asiaksi", se kertoo enemmän nimeäjästä kuin asiasta itsestään. Tietotekniikka ei ole suinkaan aina yrityshallintoon liittyvä asia, joka saa tällaisen kohtelun.

Kirjat Sano se selvästi! Muutosjohtamisen opas ja Pöhinää? Työelämän oikein ja väärin ymmärretyt sanonnat julkistetaan veloituksettomassa webinaarissa perjantaina 23.3.2018 klo 8.10-8.50. Lue lisää ja hyödynnä julkaisupäivän tarjoukset!

Pari piirua asiakkaaseen päin - paljon vai vähän?

Maanantai 22.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Kun purjelaivan kapteeni käskee kääntää piirun verran paapuuriin, kuinka paljon ruorimies muuttaa aluksen suuntaa? Entä tykkimies, kuinka paljon tykkiä käännetään, kun tähtäystä muutetaan piirun verran vasempaan? Entä millaisen otat kannettavaksesi sahatavarakasasta, kun sinun käsketään tuomaan yksi piiru?

Piiru on hyvä esimerkki käsitteestä, joka on kaikkea muuta kuin yksikäsitteinen. Kompassipiiru on 11,25 astetta eli suoran kulman kahdeksasosa, ylläolevan kuvan kompassiruusussa yksi viivaväli. Tykistön piiru on pienempi, periaatteessa se vastaa metrin suuntamuutosta kilometrin matkalla eli 0,06 astetta.

Puutavarankin suhteen on kaksi määritelmää; minulle tutumpi on piiru- eli rankorakenteisen puutalon pystytolppana käytetty "kakkosnelonen", "kakkosviitonen" tai "kakkoskuutonen", joiden virallinen nimitys on soiro. Näköjään virallisempi määritelmä on poikkileikkaukseltaan neliömäinen ja sivumitaltaan 100-175 mm sahatavara, jota taas mieluummin kutsuisin parruksi.

Piiru on hyvä esimerkki epämääräisestä käsitteestä. Kun SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasion tunnuslause vuonna 1963 oli "pari piirua vasemmalle" ja saman puolueen vaalilause 2000-luvulla "piirun verran ihmiseen päin", paljonko suuntamuutos oikeasti oli? Pari kompassipiirua on 22,5 astetta, pari tykistöpiirua 0,12 asetta. Toinen on jonkin verran, toinen häviävän vähän!

Tiukan paikan tullen sillä on merkitystä, ymmärretäänkö viesti oikein, väärin tai ei ollekaan. Vähemmänkin tiukassa tilanteessa ymmärtämisestä jää kiinni, kuinka paljon resursseja kuluu hukkaan väärinymmärtämisen tai ymmärtämättömyyden takia. Siksi kannattaa viestiä mahdollisimman yksikäsitteisellä tavalla.

Näiden syiden takia aloitin Muutosviestinnän oppaan kirjoittamisen ja sen sivutuotteena aloin kerätä työelämässä käytettäviä sanontoja - kuten mainittu "piirun verran" - omaksi kirjakseen. Sanontoja kerään viikolle 8 saakka - osallistu! Jos kavaltavasi sanonta pääsee kirjaan saakka, saat palkkioksi vapaakappaleen kirjasta. Ja jos kavallat sanonnan, jonka merkitystä et ymmärrä, saat palkkioksi selityksen sanontaan. Osallistu tästä!

Tyhjä lato ei kattoa kaipaa - siis mitä?

Torstai 11.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Monet käyttämämme sananlaskut, sanonnat, lentävät lauseet ja lausahdukset pohjaavat metsästys- tai maatalouskulttuuriin. Meitä edeltäneille sukupolville linkki maatalouteen oli tutumpi kuin meille, ja nykyajan nuorisolle monet lausahdukset ovat vaikeasti ymmärrettäviä.

Mitä tarkoittaa esimerkiksi "tyhjä lato ei kattoa kaipaa"? Mikä lato ylipäätänsä on? Rakennus pellolla tai pellon laidalla. Joskus niitä oli miljoona, nykyään paljon vähemmän. Mihin niitä käytettiin tai mitä niissä säilytettiin? Miksi täydessä ladossa pitää olla katto, mutta tyhjä ei sitä kaipaa? Ja mitä ihmettä tämä kaikki liittyy siihen, että en halua pitää pipoa päässä pakkasella?

Jos sanonnat ovat tuttuja, edellä olevat kysymykset tuntuvat naurettavilta. Mutta tällaisia ihmettelyjä löytää helposti Internetin erilaisilta keskustelupalstoilta. Meillä on siis sananlaskuihin liittyvä syvenevä ongelma käsissämme. Huomasin tämän pohtiessani muutosjohtamiseen liittyvää viestintäopasta jäsennellessäni.

Ratkaisuni on työelämän sanontoja selittävä opas. Siitä pitäisi olla apua, kun vastaan tulee sanonta, jonka merkitys ei tunnu selvältä. Ja siitä pitäisi olla apua sellaisellekin, joka sanontoja käyttää jatkuvasti, sillä siitä voi tarkistaa, mitä käyttämänsä sanonta (oikeasti) tarkoittaa? Ymmärtämättömyyttä pahempaakin voi olla väärinymmärtäminen.

Karjan rehun kasvattaminen ja säilöminen oli entisaikoina suuri urakka. 12 lehmän karjaa varten se vaati kuukauden työn eri vaiheineen. Kaadettu heinä kuivattiin joko maassa tai seipäillä ja säilöttiin latoihin joko paalattuna tai irtoheinänä. Nykyään säilörehu tehdään suurilla ajoleikkureilla, joilla 200-päisen karjan rehut syntyvät kahdessa päivässä.

Kuivaheinän säilyminen oli kiinni sekä kastumisen estämisestä että tuuletuksesta. Siksi heinä säilöttiin rakennuksiin, joissa oli vedenpitävä katto, mutta tuulta läpäisevät seinät.

Tyhjässä ladossa ei ole mitään suojeltavaa ja siksi sanonta muistuttaakin - teemakuvan mukaisesti - että tyhjä lato ei kattoa kaipaa. Eikä tyhjä pää pipoa. Olenkin nuorille muistuttanut aina silloin tällöin, että koska nuorella merkittävä osa pääomasta on oma pää, kannattaa sitä suojella pipolla.

Jos olet kuullut työelämässä lausahduksen tai sanonnan, jota et ymmärrä, kysy sitä minulta. Kavalla samalla työympäristössäsi kuulemasi lentävät lauseet ja sananlaskut. Osallistumalla maaliskuussa julkaistavan kirjani materiaalin keräykseen, saat palkintona vähintään selityksen lausahdusihmettelyihisi ja siinä tapauksessa, että materiaaliasi tulee kirjaan, myös vapaakappaleen kirjasta. Osallistuneiden henkilötietoja ei julkaista. Siirry kyselyyn tästä.

Pullopersesika ja monta muuta kielikuvaa

Maanantai 8.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Siitepölyallergia ja niskavaivat johtivat minut varusmiesaikana ammunnoissa tilanteeseen, jossa tauluun osuminen oli vaikeaa. Hyviä tuloksia ei tahtonut syntyä, kun neljännen makuulta ammutun laukauksen jälkeen vasemmassa kädessä ei ollut tuntoa ja ruskeaa taulua oli vaikea erottaa ruskeaa maastoa vasten.

Joukkueemme johtaja ylikersantti Voutilainen ammutti omien sanojensa perusteella komppanian patruunavarastoa loppuun teettäessään meillä viimeisillä "luokattomilla" ampujilla ammuntoja yhä uudelleen ja uudelleen.

Illan sitten tapahtui sitten jotain. Lausuin oikeaoppisesti sanat "herpati, herra ylikersantti", kun tämä oli laskenut taulusta yhdeksän reikää, valiotuloksen. Ylikersanttikin taisi havahtua, sillä noita sanoja ei vähään aikaan oltu kuultukaan.

Kun ammunnat olivat siltä päivältä loppu, ylikersantti sanoi huudatti kolminkertaisen eläköö-huudon koko komppanialla "Myllymäelle, joka on tähän asti ampunut kuin pullopersesika, mutta ampui nyt valion".

Kaksi tyydyttävää tulosta ja yksi valio, se merkitsi kolmannen luokan ampujamerkkiä. Uskon, että naapuri, vielä minuakin tohelompi, ampui vahingossa reiän tai kaksi minun tauluuni. Siitä huolimatta hankin pronssisen liipaisimen paremman pukuni rintamukseen. Sitä ei kukaan Keuruulla ihmetellyt, mutta Santahaminaan siirtymisen jälkeen kylläkin. Pronssinen liipaisin ei sinänsä ole paljon mitään, ellei tiedä sen taakse kätkeytyvää tarinaa ja työtä.

Pullopersesika ei kuulosta kovin hienolta ja oikeasti se onkin huonoa merkitsevä loukkaava sanonta. Kootessani työelämän sananlaskuja, sanontoja, lentäviä lauseita ja lausahduksia tämäkin tuli (taas) vastaan. Pullopersesialla tarkoitettaneen vietnamilaista "patamahasikaa" (Vietnamese Pot-Bellied), joka Suomessa tunnetaan - väärin tai oikein - minisikana. Siitä tämän blogin teemakuva. Nyt olen jakanut sen ja siihen liittyvän henkilökohtaisen tarinan kanssanne.

Jos olet kuullut työelämässä lausahduksen tai sanonnan, jota et ymmärrä, kysy sitä minulta. Kavalla samalla työympäristössäsi kuulemasi lentävät lauseet ja sananlaskut. Osallistumalla maaliskuussa julkaistavan kirjani materiaalin keräykseen, saat palkintona vähintään selityksen lausahdusihmettelyihisi ja siinä tapauksessa, että materiaaliasi tulee kirjaan, myös vapaakappaleen kirjasta. Osallistuneiden henkilötietoja ei julkaista. Siirry kyselyyn tästä.

Vieläkö roiskuu, kun rapataan?

Torstai 4.1.2018 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Päätin kirjoittaa alkaneena vuonna kirjan muutosjohtamiseen liittyvästä viestinnästä. Miettiessäni aihetta ja jäsennellessäni sitä mieleeni tulivat erilaiset sananlaskut, lentävät lauseet ja metaforat, joita työelämässä käytetään.

Toisaalta nämä sanonnat elävöittävät sanomaa ja tekevät siitä helpommin muistettavan. Toisaalta niissä piilee hämmennyksen tai väärinymmärryksen vaara.

Aloin kerätä erilaisia työelämään liittyviä sanontoja ja lausahduksia. Niitä googlettaessani vierailin monenlaisilla vauva-, kaksplus-, suomi24-, kysy-, demi- yms. palstoilla ja havaitsin, että ihmiset, varsinkin nuoremmat ihmiset, ihmettelevät erilaisten sanontojen perään ja kyselevät niiden merkitystä.

Moni sanontamme on kotoisin keräily- tai maataloudesta ja nykykaupunkilaisten heikentyvät siteet maaseutuun ja maatalouteen heikentävät näiden sanontojen ymmärtämistä. Kun johtajat ovat usein vanhempia kuin johdettavansa, voi sukupolvien välinen kuilu johtaa viestin väärinymmärrykseen tai ymmärtämättömyyteen.

Toki sanontojen joukossa on tuoreempiakin - kuten otsikon "rapatessa roiskuu", joka tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin "tekevälle sattuu" - sekä ihmisyyteen viittaavia lähes ajattomia sanontoja, kuten "sääli on sairautta". Senkin merkitys on aikojen kuluessa muuttunut; stoalaisuudessa pyrittiin välttämään negatiivisia tunteita, joiden ei katsottu olevan ihmiselle hyväksi. Toisen ihmisen säälimistä ei kuitenkaan kielletty. Nykyään lausahduksella usein tarkoitetaan oman edun etusijalle laittamista ja toisen säälittävän tilanteen huomiotta jättämistä.

Noita keskustelupalstoja lukiessa surukseni huomasin, että monia viisaita sanontoja kommentoidaan kirjoittamalla "joku vanha sanonta, ei se mitään tarkoita" -tyyliin. Kaikilla sanonnoilla on kuitenkin alkuperä, vaikkei sitä tiedettäisikään, ja jokainen sanonta tarkoittaa jotain.

Huomasin siis, että tällaiselle työelämän sananlaskukirjalle olisi tarvetta. Lupasin kerätä sanontoja viikolle 8 saakka eli kirja julkaistaneen maaliskuussa 2018.

Voit osallistua kirjaprojektiin kertomalla, mitä sanontoja työpaikallasi käytetään. Voit myös ilmiantaa sanonnan, jonka merkitystä et ymmärrä. Kaikkea palautetta säilytetään luottamuksellisena tietona, joten nimeäsi ei mainita sanontojen yhteydessä - ellet sitä ehdottomasti vaadi. Palkintona lupaan a) selittää kaikki sanonnat, joita et ymmärrä (edellyttäen, että ne ovat yleisesti käytössä olevia) ja b) sinulle vapaakappaleen kirjasta, mikäli ehdottamasi sanonta pääsee kirjaan. Vastaukset pyydetään tällä lomakkeella.