Digitaaliseen Impivaaraan ja takaisin

Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä Impivaara on paikka, jonne kuusi vanhinta veljestä pakeni, kun he eivät oppineet lukemaan. Lukutaito oli ripille pääsyn ehto; ripille pääsy taas oli edellytys avioliittoon pääsemiseen. Lisäksi rippikoulun käymättömiä odotti häpeärangaistus: jalkapuu kirkonmenojen ajaksi.

Vikaa taisi olla sekä veljesten kovapäisyydessä että lukkarin pedagogisissa taidoissa. Veljesten ratkaisu tilanteeseen oli siirtyä yhteiskunnan ulkopuolelle Impivaaraan.

Käytin tätä analogiana nykyiseen tilanteeseen, jossa suurelta osalta vanhempia sukupolvia puuttuu osaksi tai kokonaan nykyajan lukutaito, tietotekniikan käyttötaito. Muistan takavuosilta useitakin henkilöjä, jotka olivat mielestään onnekkaita, kun pääsivät eläkkeelle ennen kuin oli pakko oppia ATK:ta. Eivät tulleet ajatelleeksi, että eläkkeellä oleminenkin voi muuttua hankalaksi ilman tietotekniikan käyttötaitoa. Osa heistä tuntuu oikein eristäytyneen jonkinlaiseen digitaaliseen Impivaaraan.

Seitsemän veljeksen impivaaralaisuutta kesti yhdeksän vuotta ja erinäisten sattumusten vuoksi tilanne kääntyi vaaralliseksi: kasakkakomppaniaa koottiin veljesten järjestykseen laittamiseen. Pelastavaksi enkeliksi muodostui nuorin veljeksistä, Pikku-Eero, joka opetti isoveljensä lukemaan. Niinpä heistä tuli jälleen yhteiskuntakelpoisia ja jopa kunnioitettuja yhteiskunnan jäseniä. Useimmat heistä pääsivät jopa naimisiin.

Vaan mistäpä löytyvät nykyajan pikku-eerot kiskomaan digitaaliseen Impivaaraan juuttuneet kansalaisemme takaisin yhteiskuntaan? Ei ole kenellekään hyväksi tuntea olevansa hylkiö tai vajaavaltainen. Monen digitaalisessa impivaarassa asustelevan ratkaisu on jälkipolvi, joka hoitaa heidän asioitaan heidän puolestaan digitaalisesti.

Vaikka kirjoitan tätä nyt hiukan huumorimielellä, kysymys on oikeasti vakavasta asiasta. Jotta pysyisimme maailman kilpailukykyisimpien kansakuntien joukossa, on digitalisaation rinnakkaisista manuaaliprosesseista päästävä eroon ainakin silloin, kun ne ovat kalliita. On myös ymmärrettävä, että uudet palvelut eivät mene käyttöön vain niitä julkaisemalla. Ei, kyllä edelleen ihmisiä on opetettava.

Kolmas näkökulma on se, että meillä ei ole varaa laajamittaiseen syrjäytymiseen, sillä suuria polarisaatioita seuraa usein vallankumous, jonka voittaja saattaa olla kuka tai mikä tahansa.

Tässäpä suuri kysymys pohdittavaksi vuodelle 2018.

Polarisaatio ja digitalisaatio ovat teemoja, jotka ovat vahvasti esillä Tietoyhteiskunnan kaksi puolta -kirjassa, joka julkaistaan vuoden 2018 alussa. Lue lisää ja tilaa kirja vaikkapa ennakkoon!