Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Melkoinen puserrus takanapäin

Tiistai 5.9.2017 - Reino Myllymäki

9789527044155.jpgMelkoinen puserrus takanapäin! Vielä 31.8.2017 tein muutaman tarkistuksen kirjaan ja sitten piti antaa kirjan kansi ja sisältö painettavaksi.

Olo on kuin kenraalilla, joka on lähettänyt joukkonsa hyökkäykseen. Turha on mennä sotkeutumaan operatiiviseen toimintaan, parasta on odottaa viestejä rintamalta.

Vaan vaikea on taas sopeutua siihen, ettei kaikkea käytettävissä olevaa aikaa tarvitsekaan käyttää kirjoittamiseen, kuvittamiseen, taittamiseen tai virheiden estimiseen - tämän kirjan osalta. Vaikea on tehdä väliin jotain muuta. Mutta pakko on yrittää.

No, mistä kirjasta on kysymys? Kirjasta Tehokkuus ensin! Palveluyksiköstä tuottavuus- ja kasvukumppaniksi, joka oli tähdätty alunperin ilmestymään huhtikuussa 2015, mutta jonka edelle kiilasivat mm. kirjat Tietohallinnon organisointi ja Muutosjohtamisen opas.

Valkoisen paperin ongelmaakin on tässä kärsitty. Onneksi hain apurahaa Suomen tietokirjailijat ry:ltä ja onneksi kirja sopi IT Forumin kuluvan vuoden toiseen teemaan. Myös mentorista oli apua. Nämä siivittivät kirjan valmistumiseen saakka.

Kirja julkistetaan CxO Webinaarissa 15.9. klo 8. Ilmoittaudu julkistukseen ja/tai tilaa kirja! Ennakkoon tilatut kirjat toimitetaan julkistuspäivän tienoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palveluorganisaatio, kehittäminen, tuottavuus, kasvu, kumppanuus

Elä niin kuin opetat!

Tiistai 16.5.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Esimerkkijohtaminen_720x405.jpg

Elä niin kuin opetat -periaate on hyvin vanha - löytyy Raamatustakin - mutta silti ajankohtainen kuin mikä! Googletuksen perusteella nykyään periaate tunnutaan liittävän enimmäkseen elämäntapojen muuttamiseen.

Emme usko tupakalle haisevaa keuhkosyövästä paasaavaa lääkäriä, ryhditöntä fysioterapeuttia tai ylipainoista personal traineria. Mutta emme usko myöskään säästämisestä paasaavaa johtajaa, joka vaihdattaa työhuoneensa ihan hyvät kalusteet uusiin.

Esimerkillä johtaminen on edelleen yksi muutosjohtamisen lenkki. Ja kuten tiedämme, ketju on yhtä kestävä kuin sen heikoin lenkki. Onko esimerkillä johtaminen muutosjohtamisesi heikoin lenkki?

Esimerkillä johtaminen muutosjohtamisesta irrotettuna ei toimi kovin tehokkaasti. Vaikka eläisit kuten opettaisit, kukaan ei välttämättä kiinnitä siihen huomiota, jos asian merkitystä itselle tai yritykselle ei erikseen korosteta. Itse olen yrittänyt omalla esimerkilläni opettaa muita, miten astianpesukone täytetään niin, että sinne mahtuu kaikki, huonolla menestyksellä.

"Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon", on tehoton opetustapa, vaikka sitä viljeltiinkin armeijassa silloin, kun minä olin varusmiesiässä. Paljon tehokkaampaa on, jos teemme niin kuin sanomme, että pitäisi tehdä. Lopetetaan siis tehoton puhuminen ja aloitetaan esimerkillä johtaminen?

Esimerkillä johtaminen on vain yksi lenkki muutosjohtamisen ketjussa. Laskin, että ensi perjantaina 19.5. klo 8 CxO Webinaarissa julkistettavan Muutosjohtamisen opas -kirjani luvussa "Muutoksen johtaminen" on 12 alalukua ja niillä 11 alaotsikkoa. Ketjussa on siis monta lenkkiä. Tule seuraamaan julkistusta tai osta kirja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, muutos, muutoksen johtaminen, muutosvastarinta, oppimisahdistus, muutostahto, eloonjäämisahdistus, esimerkkijohtaminen

Torjuntatappio?

Tiistai 9.5.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tuumasin kerran lähtiessäni Pohjanlahden rantaan, että "mistähän tulee, onko vesi korkealla vai matalalla?" Siihen kymmeniä vuosia parin kilometrin päässä meren rannalta asunut tokaisi: "Mitä tekemistä tuulen suunnalla on veden korkeuden kanssa?"

Kun meille tarjotaan uutta tietoa tai uusia ajatuksia, emme suhtaudu automaattisesti niihin suopeasti. Päin vastoin, aivoissa käynnistyy jonkinlainen torjuntaprosessi, jonka seurauksena suustamme saattaa lipsahtaa sammakoita.

Uudessa-Seelannissa ovat tutkineet asiaa ja todenneet, että kysymys ei ole koulutuksesta eikä tieteestä kiinnostumisesta. Ilmastonmuutoksen kieltäjissä ja rokotusten vastustajissa on yhtä paljon koulutettuja ja tieteestä kiinnostuneita kuin muissakin ryhmissä.

Mutta ilmiölle on annettu nimi. Se on "asianajajan ajattelu". Asianajathan - kuten me hyvin kirjoista ja tv-sarjoista tiedämme - pyrkivät puolustamaan asiakastaan oikeudessa nostamalla esiin ainoastaan niitä faktoja, jotka sopivat heidän asiakkaansa puolustamiseen. Hei pyrkivät sinnikkäästä päätelmään, jonka he haluavat olevan totta.

Olemme hyvin lähellä uskon käsitettä: "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan". Meillä on oma maailmankuvamme ja poimimme faktoista semmoisia, jotka sopivat siihen ikiomaan maailmankuvaan. Jotkut jopa vääristelevät faktoja, jolloin on alettu puhua "vaihtoehtoisista totuuksista". Ne eivät taas ole totuuksia ollenkaan, vaan tarkoitushakuisia valheita.

Niinpä uusi idea tai tieto arvotetaan sen mukaan, miten se sopii maailmankuvaamme. Olipa se kuva ahdas tai lavea, syntyy nopea reaktio, usein torjuntareaktio. Aina emme edes tajua, millaisia sammakoita päästelemme suustamme.

EVVK_720x405.jpg

Omaa maailmankuvaa voi laventaa asettumalla vähäksi aikaa toisen ihmisen asemaan ja katsomalla maailmaa uudesta näkökulmasta. On myös mahdollista kehittää ajattelua niin, että torjuntareaktion sijasta esitämmekin kysymyksen: "Mitä tarkoitat?" Tämä on helpompaa, kun energiatasomme on korkealla. Väsyneenä pidäkkeet madaltuvat ja päästämme helpommin tyhmyyksiä suustamme. Ei ihme, että väsyneet ihmiset vaikuttavat tyhmemmiltä kuin virkeät.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi todeta sammakon jälkeen, että "voi ihme, mitä sitä tulee sanottua!" Silloin hänen karismansa vahvistuu ja häntä pidetään fiksuna ihmisenä. Huonolla itsetunnolla varustettu taas jää puolustamaan kummallista ensikantaansa, koska luulee, että sammakon myöntäminen tekee hänestä heikon. Syntyy torjuntatappion.

Muutosjohtamisen kannalta olennaista on saada aikaan ilmapiiri, jossa on turvallista ja kunniallista vaihtaa mielipidettä. Kun ihmisillä on mahdollisuus ilman kasvojen menetystä irtautua ensikannastaan, torjuntatappion negatiiviset vaikutukset nollaantuvat.

Vuoroveden vaikutus Itämerellä on vain pari senttiä. Sen sijaan pohjois- ja itätuulilla vettä pakkautuu Itämeren eteläosiin, jolloin meren pinta laskee Pohjanlahdella. Länsi- ja etelätuulilla on päinvastainen vaikutus. Lisäksi Pohjanlahden rannoilla vaikuttaa maankohoaminen, jopa 9 mm vuodessa, mutta tämä ilmiö on yksisuuntainen.

Muutosjohtamisen hyviä käytäntöjä olen koonnut kirjaksi, joka julkistetaan CxO Webinaarissa 19.5.2017 klo 8. Ilmoittaudu veloituksettomaan webinaariin tai ennakkotilaa Muutosjohtamisen opas.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, muutos, muutoksen johtaminen, muutosvastarinta, oppimisahdistus, muutostahto, eloonjäämisahdistus, esimerkkijohtaminen

Pöhinää?

Tiistai 2.5.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Hammennys_720x405.jpg

Moni johtaja kertoo mielellään, kuinka heidän organisaatiossaan on kova pöhinä päällä. Ikäänkuin pöhinä sinänsä olisi arvokasta. Vilkaistaanpa pöhinän taakse ja arvioidaan sitten, onko se pelkästään hyvää.

Jos pöhinällä tarkoitetaan sitä, miten organisaatio tekee määrätietoisesti ja innostuneesti töitä yhteisen positiivisen vision saavuttamiseksi, pöhinästä kannattaakin olla ylpeä. Silloin organisaatiossa on löydetty yhteiset tavoitteet ja kaikki työskentelevät niiden toteutumisen eteen.

Pöhinä saadaan aikaan valitettavasti toisellakin tapaa. Silloin se on seurausta organisaation johdon tekemistä epäonnistumisista. Jokainen organisaation jäsen tietää, että jotakin pitäisi tehdä mutta ei ole yhteistä näkemystä siitä, mitä se jokin on ja miten jokainen voi toimia sen jonkin eteen.

Seurauksena tästä on puuhastelua, tarpeetonta kiireilyä, päätöntä juoksemista. Ollaan tekevinään jotain, ollaan kiireisen näköisiä. Puhutaan kovaa, ollaan olevinaan tärkeitä. Puolustellaan, hyökätään, haastetaan. Mutta toiminnalta puuttuu tarkoitus ja sen mukana kaikki.

Nykymaailmassa, jossa on muotia olla kiireinen, on helppo sekoittaa tuo myönteinen pöhinä kielteiseen pöhinään. Mutta niiden erottaminen toisistaan on elintärkeää. Turha puuhastelu on saatava loppumaan ja voimat on keskitettävä mahdollisuuksiin ja kriittisiin ongelmiin. Muuten hukka perii!

Näistäkin asioista kirjoitan 19.5.2017 julkaistavassa kirjassani Muutosjohtamisen opas. Osallistu kirjan julkistuswebinaariin tai ennakkotilaa kirja!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, muutos, muutoksen johtaminen, muutosvastarinta, oppimisahdistus, muutostahto, eloonjäämisahdistus, esimerkkijohtaminen

Poisopettajia kaivataan

Torstai 16.6.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Toisessa roolissani Ketterät Kirjat Oy:n toimitusjohtajana ja kustannustoimittajana joudun silloin tällöin keskustelemaan suomen kielen kieliopista. Joillakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että lukion opeilla seilataan läpi koko elämä. Mutta kielemme muuttuu, uusia sanoja tulee ja kielioppiammekin viilataan. Siksi ristiriitatilanteissa viittaankin aina Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen ohjeisiin enkä lukion äidinkielen tunneilla oppimiini totuuksiin.

Olemme joutuneet oppimaan paljon ja joudumme oppimaan myös iän karttuessa lisää. Monet opit muuttuvat ja poisoppimisen taitokin olisi hyväksi.

Saatuani alleni automaattivaihteisen auton ajoin usein oikea käsi vaihdekepillä niin kuin olin tottunut ajamaan käsivaihteisella autolla. Näin siitä huolimatta, että ajon aikana vaihtamisen tarvetta ei juuri ole. Kymmenessä vuodessa alan olla tuosta(kin) poisoppinut.

Viimeisessä vaihdossa sain alleni auton, jossa on avaimeton käynnistys. Nyt taas piti oppia uutta ja poisoppia vanhaa. Autokauppias kertoi, kuinka vanhempi pariskunta oli laittanut kaukosäätimellä auton lukkoon ja avannut auton sen jälkeen kahvasta. Useita kertoja tajuamatta, että kahvasta kokeilu ei toiminutkaan enää auton lukituksen testitapauksena, vaan oli tahdonilmaisu auton avaamiseksi.

No nyt pitää tarkistaa auton lukitus sivupeilien asennosta. Taas on opittavaa ja poisopittavaa.

Kannamme yhteiskuntana mukanamme raskasta taakkaa, joka on peräisin yhteiskuntamme edellisistä vaiheista. "Aikainen lintu madon nappaa", sanottiin ja kannustettiin nousemaan aikaisin ylös töitä tekemään. Maatalousyhteiskunnassa päivänvalo olikin tärkeässä asemassa tuotantoa mahdollistavana tekijänä mutta pitääkö Tuusulanväylän edelleen ruuhkautua klo 7-8?

Digitalisaatio tuottaa meille jatkossa yhä kiihtyvällä tahdilla opittavaa ja poisopittavaa. Tietojärjestelmät vaihtuvat, prosessit muuttuvat.

Moni käy postilaatikollaan kahdesti päivässä, kaksitoista kertaa viikossa. Tunnen ihmisiä, jotka käyvät enää kerran viikossa postilaatikkonsa sisältöä tarkistamassa. He heittävät todennäköisesti mainospostin suoraan kierrätykseen ja lukevat uutisensa tabletilta.

Kohta ei Postikaan käy postilaatikolla kuin ehkä kolme kertaa viikossa. Siinähän tulee taas poisopittavaa. Olisiko poisopettajille tilaa yhteiskunnassamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittyminen, digitalisaatio

Valitse suuntasi, Suomi!

Maanantai 23.5.2016 - Reino Myllymäki

Tienhaara_720x405.jpg

"Vähän päälle 40-vuotiaana edessä on tienhaara tai risteyskohta loppuelämäämme johtavalla tiellä. Tie kulkee joko alamäkeen yhdessä ruumiin biologisten toimintojen kanssa tai uudelle alueelle, joka mahdollistaa toisen huipentuman luomisvoimille parikymppisen tapaan. Parhaimmillaan tämä luomisvoima kestää pitkälle yli 70-vuotiaaksi saakka."

Lainaus on Marjatta Jaben kirjasta Ikä voimavarana. Tunnen monia, jotka ovat nelikymppisenä valinneet hitaan alamäen. Onneksi tunnen myös ihmisiä, jotka eivät ole tyytyneet tähän helppoon ratkaisuun, vaan ovat lähteneet etsimään uutta aluetta ja löytäneet paljon mielenkiintoista tekemistä.

Asia tuli mieleen, kun mietiskelin sitä tuottavuuskasvun ilosanomaa, mitä olemme CxO:n puitteissa levittäneet Suomaisen Johtamisen Päivillä ja muutenkin. Tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa sitä, että pyrimme tekemään yhä enemmän samassa aikayksikössä käyttäen hyväksi johtamisen ja teknologian suomia keinoja. Tämä onkin tarpeen maassa, jonka työmäärä on laskevalla käyrällä.

Joskus tuntuu kuitenkin irvokkaalta puhua tuottavuuskasvusta, kun maassa on niin paljon työttömiä. Sillä jos pidämme kansantalouden arvoa vakiona, talouskasvu vähentää työmäärän tarvetta ja synnyttää uusia työttömiä.

Tässä me olemme vedenjakajalla, tienhaarassa kuin nelikymppinen ihminen. Uskommeko, että kansantaloutemme kasvaa ja että työllisyysaste myös? Vaiko emme? Vastauksesta riippuen valitsemme jomman kumman tulevaisuuden: Tulevaisuuden, jossa teemme innovaatioita, parannamme tuottavuuttamme, työllistämme kaikki työhaluiset ja osan haluttomistakin sekä pidämme maamme puolustuskyvyn kunnossa ja samalla äänivaltaisena kansainyhteisön jäsenä?

Vai onko tulevaisuutemme jonkinlainen tasajaon tie? Hyväksymme sen, että kansantaloutemme ei kasva, jolloin jaamme työt tasan. Työllistämme kaikki ja samalla lisäämme vapaa-aikamme, sillä lasku-uralla olevan kansantalouden yhteydessä pienetkin tuottavuusparannukset vähentävät työmäärän tarvetta. Julkishallinto kasvaa, puolustuksesta joudutaan leikkaamaan ja taantuva taloutemme tipahtaa penkkien väliin kansainyhteisön kokouksissa. Lopulta joku, jolla on parempaa käyttöä luonnonvaroillemme ja infrastruktuurillemme, ottaa ne käyttöönsä.

Tuottavuuden kasvattaminen sopii sinänsä molempiin tulevaisuudenkuviin. Toisessa sitä käytetään talouskasvun vauhdittamiseen, toisessa vapaa-ajan lisäämiseen. Kuitenkin toiselle se on välttämättömämpi kuin toiselle. Taantuvassa taloudessa sillä ei ole niin väliä.

Niinpä jatkan edelleen tietotekniikan hyödyntämisen mahdollistavan tuottavuuden parantamisen ilosanoman levittämistä. Uskon nimittäin siihen, että voimme menestyä tuon ensimmäisen tulevaisuudenkuvan, elinvoimaisen Suomen kehittämisestä. Sen sivussa voi se vapaa-aikakin sitten kasvaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, kehityskulku, päätöksenteko

Palveluyksikön neljä rajapintaa

Torstai 3.12.2015 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Koko tietohallintourani ajan vuodesta 1996 lähtien jouduin miettimään yksikön ja lopulta kansainväliseksi laajentuneen organisaation järjestämistä toimivammaksi ja tehokkaammaksi. Jouduin tekemään sen ilman ohjenuoria, koska aiheesta ei ollut olemassa kirjallisuutta.

Vuosina 2005-2006 kehittelin neljän rajapinnan mallin, jota käytimme organisoinnissa tehokkaasti hyväksi. Nuo neljä rajapintaa olivat rajapinta johtoon/omistajiin, rajapinta käyttäjäasiakkaisiin, rajapinta liiketoiminta-asiakkaisiin ja rajapinta kumppaneihin ja toimittajiin.

Siirryttyäni auttamaan tietohallintojohtajia huomasin, että edelleenkään ei ole tarjolla tuota luomaani mallia parempaa. Tarkistin kalenteristani, että vuosi oli 2010, kun aloin neljän rajapinnan sisäpuolta jakamaan ensin tietohallintoon ja IT-palveluihin, sitten jälkimmäistä jatkuviin palveluihin ja kehityspalveluihin. Voiko tämä olla totta? Gartnerhan keksi kaksinapaisen IT:n vasta vuonna 2014....

Alkuvuodesta 2015 otin niskastani kiinni ja laitoin kansiin tuon neljän rajapinnan mallini ja tietohallinnon sekä IT-palvelujen sisäisen organisoinnin. Syntyi kirja Tietohallinnon organisointi - Organisoinnilla lisäarvoa tietohallinnosta ja IT-palveluista.

Julkistustilaisuudessa joku huomautti, että mallini sopii minkä tahansa palveluyrityksen tai -yksikön organisointiin. Totta! En ollut ajatellut asiaa ollenkaan. Ajatellaan vaikka asianajotoimistoa, vähän suurempaa. Silläkin on omistajat, jolle on raportoitava toiminnasta ja jonka linjauksia on laitettava toimeen. On yritysasiakkaita, joille tehdään puitesopimuksia ja on käyttäjäasiakkaita, jotka ottavat yhteyttä yritystensä puitesopimusten puitteissa. Ja löytyy ne toimittajat ja kumppanitkin.

Kirjoitin kirjan eräänlaiseksi käsikirjaksi yritys- ja tietohallintojohdolle sekä oppikirjaksi, sillä huomasin, että eräässä ammattikorkeakoulussa tietohallinnon organisointia opetettiin kokonaisarkkitehtuurin avulla... Toisaalta kirja on tarkoitettu neljän rajapinnan mallin avaajaksi, sillä tulemme seuraavissa kirjoissamme hyödyntämään tuota mallia.

En tiedä riittääkö motivaationi kirjoittamaan kirjaa uudelleen geneeriseksi palveluyhtiön tai -yksikön organisointioppaaksi. Enkä tiedä onko se tarpeenkaan, sillä IT-alueen hyvät käytännöt, kuten IT Service Management, tulevat joka tapauksessa leviämään tietotekniikalla vahvasti tuettujen palvelujen selkärangaksi. Ehkä termistä putoaa matkan varrella kirjaimet IT edestä pois...

Arvoisa lukijani! Jos et saa allergisia reaktioita sanoista tietohallinto tai IT, voit lukea kirjaani Tietohallinnon organisointi jo nyt palveluyksikkösi organisoinnin oppaana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, kehittäminen, organisointi, tietohallinto, IT-palvelut, palveluyksikkö, palveluyritys