Kukaan ei ole yhdistys

Torstai 27.10.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Jos yhdistyksen johdossa on pitkään, usein perustamisesta asti, sama henkilö, voi yhdistys henkilöityä. Syntyy ilmiö, joka on tuttu valtiotasollakin. Omassa nuoruudessani presidentti oli sama asia kuin Kekkonen. Islantilaislapsille puolestaan oli yllätys, että presidentti voi olla muukin kuin nainen. Henkilöitymisestä on hyötyä ja haittaa; pitkänpäälle enimmäkseen haittaa. Mutta miten ilmiö kehittyy ja miten siitä voi taistella ulos?

Tilanne ei välttämättä ole seurausta henkilön vallanhalusta, vaikka Yhdistysjohtamisen oppaan haastatteluissa jotkin haastateltavat olivat vahvasti sitä mieltä, että puheenjohtajaksi pyritään, hallitukseen joudutaan. Puheenjohtajan kun valitsee yhdistyksen vuosikokous, varapuheenjohtajan hallitus keskuudestaan.

Ei, samaan lopputulokseen voidaan päästä toistakin kautta. Puheenjohtaja saattaa olla kaikkea muuta kuin vallanhaluinen ja on ottanut tehtävän vastaan, kun kukaan muu ei ole suostunut. Yhdistyksen työt kasautuvat usein yhdistyksen johtoon ja usein puheenjohtaja kantaa suuren, ylisuuren taakan. Voi olla, että yhdistystoiminta on ainoa harrastus. Silloin yhdistys henkilöityy puheenjohtajaansa sekä hyvässä että pahassa.

Kukaan yksittäinen henkilö ei ole kuitenkaan yhdistys! Yhdistys muodostuu jäsenistään. Se on samalla kaikki ja ei kukaan!

Tätä kirjoitusta lukeville yhdistysten puheenjohtajille: lopettakaa tuhkan sirottelu! Miettikää sen sijaan, miten tilanteeseen on jouduttu. Pyrkikää delegoimaan tehtäviänne muille ja aloittakaa keskustelu siitä, kuka olisi sopiva puheenjohtaja siinä tapauksessa, että nykyinen joutuisi pelistä.

Lisäksi pyydän muistamaan, että suurin osa jäsenistä ei ole mukana yhdistyksen toiminnassa puheenjohtajan takia vaan hänestä huolimatta.

No se oli nyt vain sellainen heitto!

Torstai 1.9.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Palkkatyössä käymisen primääri tavoite on niin ilmiselvä, että keskustelu ihmisen motiiveista ei ole ihan jokapäiväistä. Toki sen lisäksi, että saamme työstämme palkkaa, meitä työssä motivoi muutkin asiat, kuten vaikkapa itsensä toteuttaminen. Lisäksi on aina niitä vallanvetoamia ja statushakuisia - kuten johtamisaktivisti Toni Hinkka viime tiistaina kirjoitti - joita rahapalkan ohella motivoi valta sinänsä, asema ja etuudet.

Yhdistyksissä ihmisten motivaatiotekijöitä epäillään huomattavasti useammin. Kun vapaaehtoistyössä ei ole juurikaan palkkaa eikä luontaisetuuksia, on helppo kiinnittää huomio muihin mahdollisiin motivaatiotekijöitä. Ja aina löytyy niitä, joilla on kyky ja halu kyseenalaistaa yhdistysaktiivien perimmäiset tavoitteet.

Kyseenalaistajan kannattaa kuitenkin muistaa, että yhdistyksen edustaman ideologian motivoima ja hyväksyntää kaipaava yhdistysaktiivien osajoukko kokee helposti verisenä loukkauksena, jos heidän tarkoitusperiään epäillään. Siinä käy helposti niin, että hanskat putoavat ja toiminta katkeaa. Ei auta, että kyseenalaistaja sanoo: "No se oli nyt vain sellainen heitto!" Sanat on sanottu, eikä niitä saa takaisin ja vahinko on tapahtunut.

Saman kyseenalaistajan kannattaa muistaa myös, että virheellisen tiedon levittäminen loukkaavassa merkityksessä on kriminalisoitu Suomen laissa. Roskalehdet joutuvat kamppailemaan asian kanssa jatkuvasti.

Toisaalta niinkin yksinkertainen lause kuin "Te ette pidä minua minään!" sisältää ainekset kunnianloukkaukseen. Jos väitteen esittäjä käyttää sanomaansa loukkaavassa merkityksessä, on mahdollista joutua leivättömän pöydän ääreen, jossa väitteen esittäjän mahdollisuudet todistaa toisten ihmisten ajatukset joksikin ovat rajalliset. Vaarattomampaa on puhua omista tuntemuksistaan, vaikkapa: "Minusta tuntuu siltä, että te ette arvosta minua ollenkaan!"

Toisen ihmisen vaikuttimien epäily on ikäänkuin peili: se kertoo enemmän epäilijästä kuin epäillystä, sillä meillä on taipumus kuvitella muiden ihmisten vaikuttimet omiemme kaltaisiksi. Siispä se, joka epäilee toista oman edun tavoittelusta, motivoituu pikemminkin realismin kuin ideologian pohjalta ja on itse todennäköisesti itsekäs ja omaa etua ajava.

Epäilyn sijasta kannattaa kysellä. Motiiveista voi myös keskustella - ei niissä pitäisi olla mitään hävettävää! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaiselle suomalaiselle pitäisi laatia Reiss Motivation Profile ja profiilit pitäisi laittaa jokaisen saataville. Olisimme sen jälkeen paljon onnellisempia ja tuottavampia.

Kirjoittaja on viimeistelemässä Yhdistysjohtamisen opas -kirjaa, joka julkistetaan lauantaina 24.9.2016.

Oman edun tavoittelu tuhoaa yhdistyksen

Torstai 18.8.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Oman edun tavoittelu on tuhonnut monta yhdistystä. Ja laittanut vielä useampia polvilleen.

Kun ihmistä motivoi oma etu - Reissin Motivaatioprofiilin (RMP) mukaan henkilö on pikemminkin realistinen kuin idealistinen - häntä ei kiinnosta yhteinen etu eikä yhdistyksen etu, vaan oma tai läheisen etu.

Kyläyhdistyksissä tämä näkyy siten, että sen halutaan ajavan oman tien- tai kadunpätkän asvaltointia tai jotakin muuta osapopulaatiota hyödyttävää. Kehotukset katsoa kokonaisuutta, tavoitella mahdollisimman monen hyvää tai tasapuolisuutta kaikuvat kuuroille korville.

Erityisen hankala tilanne syntyy, kun yhdistyksen puheenjohtajaksi sattuu oman edun tavoittelija. Tällaiset ovat usein kunnianhimoisia pyrkyreitä ja niin kuin eräs Yhdistysjohtamisen oppaan haastateltava sanoin - hallitukseen joudutaan ja puheenjohtajaksi pyritään.

Omaa etuaan tavoitteleva johtaa yhdistyksen palvelemaan hänen henkilökohtaisia tai perheensä etuja. Se voi näkyä isoissa asioissa ja johtaa suuriin taloudellisiin väärinkäytöksiin, jotka tuhoavat yhdistyksen, mutta se voi näkyä myös pienissä asioissa: nimellisenä johtajuutena, jonka tarkoituksena on saada CV:hen yksi luottamustoimi lisää tai vaikkapa jatkuvasti hiukan ylimitoitettuina kokoustarjoiluina, joiden ylijäämän puheenjohtaja vie kotiinsa.

Ei tarvitse olla puheenjohtaja, jotta saa oman edun tavoittelulla yhdistyksen rampautettua. Suuriääninen oman edun tavoittelija, joita puheenjohtaja ei saa aisoihin, saattaa karkottaa hallituksesta kantavia voimia, jotka inhoavat yksisilmäisyyttä ja osaoptimointia. Ja taas on yhdistys pykälän verran voimattomampi kohtaamaan haasteita.

Vaan eipä välttämättä ole täydellinen ratkaisu sekään, että puheenjohtajaa ajaa pelkästään ideologian palo. Siinä oma näkemys asioista saattaa dominoida niin, että lopputulos on huono näinkin. Jonkinmoinen idealismin puolelle kallistuva keskitien kulkeminen olisi siis puheenjohtajalle, hallitukselle ja avainhenkilöille suotavaa.

Lisää tarinoita, oppeja ja neuvoja yhdistysjohtamiseen löytyy syyskuussa ilmestyvästä kirjasta Reino Myllymäki, Toni Hinkka: Yhdistysjohtamisen opas (Ketterät Kirjat, 2016).